Kotimaisessa uutuussarjassa sinnikäs toimittaja työntää nokkansa hyvä veli -kerhon touhuihin ja saa vihat päälleen – Murhaakin selvitellään, mutta sävy on kevyt

Vaikka Kansan vihollinen -sarjan henkilöt ovat journalisteja ja valtaapitäviä, juoni muistuttaa enemmän tavanomaista rikosjännäriä kuin yhteiskunnallista draamaa.

Kreeta Salminen on hyvä roolissaan tiukkana sankaritoimittajana.

19.5. 2:00 | Päivitetty 19.5. 9:43

C Moren uusi alkuperäissarja Kansan vihollinen osuu sopivaan saumaan. Pari viikkoa sitten julkistetussa Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmassa lehdistönvapausindeksissä Suomi oli hieman yllättäen valahtanut sijalle viisi.

Vuosittain julkaistavassa lehdistönvapausindeksissä olemme tottuneet patsastelemaan kärkisijoilla. Pudotus ei ole hälyttävä, mutta kertoo toki jostain.

Timo Varpion ja Laura Suhosen käsikirjoittamassa draamasarjassa journalistit ovat monenlaisten paineiden puristuksissa.

Päähenkilö on pääkaupunkiseudulta Tampereelle päätynyt kuvia kumartelematon toimittaja Katja Salonen (Kreetta Salminen). Fiktiivisen Aamusanomien toimituksessa hänelle osuu juttukeikka, jonka taustalta paljastuu tongittavaa. Paikallisella jalkapallosankarilla (Jussi Partanen), pormestarilla (Tobias Zilliacus) ja liikemiehellä (Antti Luusuaniemi) on hämäriä bisneshankkeita, joihin ei toimittaja saisi tunkea nenäänsä.

Liikemies Kristian Laineella (Antti Luusuaniemi) on vireillä isoja hankkeita.

Kun futari sitten löydetään Espanjan-kodistaan murhattuna, Salosta ei pysäytä enää mikään. Ei, vaikka tutkivan journalistin työtä vaikeuttavat niin kaupungin isokenkäiset, toimituksen johto kuin sosiaalisen median anonyymit räyhähenget.

Mikko Nousiaisen esittämä päätoimittaja kampittaa, minkä ehtii, ja selvästi jonkun käskystä. Harvalla journalistilla kantti kestäisi vastaavassa tilanteessa, sarjan tekijät korostavat.

Aamusanomien päätoimittaja Juha Leinonen (Mikko Nousiainen) kampittaa Salosen hankkeet, minkä ehtii, ja selvästi jonkun käskystä.

Mikko Kuparisen ohjaama sarja on sävyltään kevyehkö, vaikka sen todellisuus on oikeastaan hyvin pessimistinen. Kaupunkia pyörittävä hyvä veli -kerho ulottuu liike-elämästä poliisilaitokseen ja mediaan. Välillä on vaikea sanoa, kuka koko soppaa keittelee. Salosen kaltainen toimittaja on vapaata riistaa, ja tukijat ovat harvassa.

Vaikka sarjan henkilöt ovat journalisteja ja valtaapitäviä, juoni muistuttaa enemmän tavanomaista rikosjännäriä kuin yhteiskunnallista draamaa. Salonen kollegoineen tutkii rikosvyyhtiä kuin salapoliisi, ja jaksojen lopuissa cliffhangerit ovat paikoillaan.

Katsojakin viihtyy, vaikka tutkinta eteneekin omaan makuuni turhan suoraviivaisesti ja vähillä ponnisteluilla. Salminen on tiukkana sankaritoimittajana hyvä, ja muutenkin näyttelijäremmi vakuuttaa.

Kahdeksanosaisessa tarinassa on mukana myös huumoria.

Toimituspalavereissa pyöritellyt ideakarusellit, jäätelögallupit ja klikkiotsikot kuulostavat hyvin tutuilta.

Kansan vihollinen, C More.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat