Kadri Jaanits sai valtion kääntäjä­palkinnon: ”Suomalainen kirjailija osaa koukuttaa”, virontaja sanoo

Suomessa on jännityksen tietotaitoa ja vahvoja, nuoria naiskirjailijoita, virontaja sanoo.

Kadri Jaanits ja hänen viroksi kääntämiään suomalaiskirjoja.

24.5. 16:00

Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon saa tänä vuonna virolainen Kadri Jaanits. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää tunnustusta on jaettu vuodesta 1975.

Jaanits (s. 1976) on virontanut suomalaista kirjallisuutta vuodesta 2004 asti. Käännöksiin kuuluu niin yleisproosaa kuin lastenkirjoja ja tietokirjallisuutta.

Jaanits on kotoisin Muuksin pikkukylästä Viron pohjoisrannikolla. Siellä hän asuu nytkin, valmistuttuaan 2003 Tarton yliopistosta.

”Ensimmäinen elävä kosketus suomen kieleen syntyi ilmeisesti silloin, kun koulumme ystävyyskoulu Mouhijärveltä kävi 90-luvun alussa vierailulla ja me seuraavana vuotena vastavierailulla”, Jaanits kertoo sähköpostitse Muuksista.

Varsinainen innostus syntyi kuitenkin suomalais-ugrilaisten kielten opinnoissa Tartossa. Ensimmäinen käännös oli Esa Saarisen ja Kirsti Longan henkisen kasvun opas Muodonmuutos.

Sen jälkeen Jaanits rohkaistui lähettämään tarjouksia kustantamoille, ja töitä alkoi tulla.

Hän on virontanut muun muassa Katja Ketun, Tuomas Kyrön, Sofi Oksasen ja Rosa Liksomin romaaneja, samoin esimerkiksi Tuula Karjalaisen elämäkerran Tove Janssonista sekä Erkki Tuomiojan ja Seppo Zetterbergin Viron historiaa käsitteleviä teoksia.

”Nyt aloitin helmikuussa Rosa Liksomin Väylän parissa. Upea kirja!” Jaanits kertoo.

”Liksom on aivan suomalaisen nykykirjallisuuden huippua. Jokainen sana, lause ja ajatus on paikallaan – kääntäjän kielikorva iloitsee – mutta tekstin mestarillisuus tekee työstä myös hyvin vaikean. Murteen kääntäminen on aina monimutkaista, mutta on siellä paljon muutakin. Aihekin on erittäin ajankohtainen: sodan jälki ja pakolaisuus.”

Jaanitsilla on nykyään krooninen sairaus, joka estää säännölliset Suomen-vierailut. Aiemmin hän kävi Suomessa ainakin vuosittain: Helsingin kirjamessuilla, näyttelyissä, ostoksilla.

”Nyt ei auta muu kuin katsoa vanhoja valokuvia, seurailla netistä naapurimaan menoja ja katso telkkaria, sillä Suomen kanavat näkyvät Virossa pitkästä aikaa taas”, hän kertoo. Ja tietysti luen, pidän yhteyttä ystäviin”, hän kertoo.

Toisaalta kääntäminenkin on oiva mahdollisuus olla yhteydessä suomalaiseen kulttuuriin: työ suorastaan pakottaa ottamaan jatkuvasti selvää ilmiöistä, henkilöistä, tapahtumista.

Mitkä ovat kääntäjästä suurimmat erot suomalaisen ja virolaisen nykykirjallisuuden välillä?

”Suomessa on enemmän voimakkaita nuoria naiskirjailijoita sekä runoudessa että proosassa, ja he kirjoittavat vaikuttavia romaaneja kuten vaikkapa Anni Kytömäen Margarita”, Jaanits aloittaa.

”Suomesta löytyy myös jonkinlaista varhaiskypsyyttä, nuoria jotka eläytyvät historiaan ja kuvailevat sitä vakuuttavasti. Usein on päähenkilönä historiallinen hahmo kuten Marina Tsvetajeva Riikka Pelon Jokapäiväisessä elämässämme tai Mikael Agricola Roope Lipastin Mikaelin kirjassa.”

”Lisäksi suomalainen kirjailija osaa koukuttaa. Onko syy kenties siinä, että moni on opiskellut dramaturgiaa, kuten Sofi Oksanen, Maria Peura tai Katja Kettu?”

Jaanits puhuu myös suomalaisesta ”jännityksen tietotaidosta”. Virolainen proosa on mietiskelevämpää tai kuvailevampaa.

”Ilmeisesti tästä syystä Suomessa tehdään paljon hyviä dekkareita. Virossa niitä on alkanut ilmestyä enemmän vasta viimeisten viiden vuoden aikana.”

Nykykirjojen lisäksi Jaanits haluaisi kääntää myös klassikoita.

Minna Canthin näytelmiä on vironnettu ja esitetty viime vuosisadan alussa, mutta ei hänen tuotantonsa ole nykypäivinä tunnettua. Olen miettinyt myös Volter Kilven romaaneja. Onhan Alastalon salissa nimitetty puolivirallisesti suurimmaksi suomalaiseksi romaaniksi. Siinä riittäisi kääntäjälle haastetta.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat