Nick Masonin yhtye tulkitsi Pink Floyd -klassikkoja näkemyksellä, mutta laulusolistit olivat persoonattomia

Pink Floyd -rumpali Mason kierrättää Saucerful of Secrets -projektissa yhtyeensä harvemmin kuultua varhaistuotantoa.

Nick Mason (oik.) esitti yhtyeensä kanssa Pink Floydin varhaistuotantoa. Basisti Guy Pratt (vas.) oli mukana pitkään Pink Floydin kiertueilla ja levyillä, ja kitaristi Gary Kemp muistetaan 1980-luvulta Spandau Ballet -yhtyeestä.

20.5. 13:55

Rock

Nick Mason’s Saucerful of Secrets - The Echoes Tour Kulttuuritalolla 19.5.

Mieluista vanhempaa musiikkia halutaan ymmärrettävästi kuulla keikoilla, vaikka sen alkuperäisiksi ja oikeutetuiksi miellettyjä esittäjiä olisi tarjolla niukalti.

Vuonna 1967 ensilevytyksensä julkaissut Pink Floyd yhdisti popin psykedeliaa underground-kulttuurin elämyksellisyyteen ja loi nahkaansa kokeellisen ja kunnianhimoisen progen pioneeribändinä. Vuoden 1973 konseptialbumi The Dark Side of the Moon osoittautui ainutlaatuiseksi menestykseksi, jonka siivittämänä herännyt stadionsuosio ei ole ottanut laantuakseen, vaikka yhtye ei ole toiminut enää vuosiin.

Pink Floydin rumpalin Nick Masonin kolme vuotta sitten lanseeraama Saucerful of Secrets esittää menestysbändin osin vähemmälle huomiolle jäänyttä musiikkia ajalta ennen tuota käänteentekevää menestyslevyä. Kierrätysmateriaali on osin sellaista, jota yksikään Pink Floydin jäsen ei ole julkisesti esittänyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, tai jopa koskaan.

Yhtyeen alkuperäisen kitaristi-laulajan Syd Barrettin sävelkynää kunnioitetaan ohjelmistossa klassikoista kummajaisiin, mutta yhtä lailla muistetaan välitöiksi leimattuja elokuvamusiikkilevyjä More ja Obscured by Clouds. Mukana on myös niitä ensimmäisiä arkkitehtonisia proge-eepoksia, joille aikoinaan vakiintui sija emoyhtyeen keikkaohjelmistossa. Ummagumma-albumin livelevyn kappaleet kuultiin nytkin kaikki, ja kiertueen otsikko viittaa vuoden 1971 merkkiteokseen Echoes, jonka onnistunut tulkinta palkittiin illan ehkä hartaimmilla aplodeilla.

Visuaalisuudella on aina ollut merkittävä sija Pink Floydin ja sen parhaiden tribuuttibändien toiminnassa. Masonin yhtye riisuu tätä perinnettä. Näyttämöllepano oli korostetun pelkistetty, ja takascreenin ja valojenkin käyttö tuki musiikkia mutta ei vienyt huomiota.

Guy Pratt on ollut Pink Floyd -piirien luottobasisti aina 80-luvulta saakka: yhteistyö 60-luvulla aikalaisrumpaleistaan erottuneen, nyt 78-vuotiaan Masonin kanssa sujuu pitkäaikaisen hitsautuneesti. Dom Beken toisintaa Richard Wrightin tunnusmerkillisiä kosketinsoitinosuuksia, ja osaa hyödyntää saamaansa vapaata tilaa.

Haastavin tehtävä on kitaristeilla. Gary Kemp ja Lee Harris jakavat keskenään kappaleiden ydinrunkojen oleellisuudet, pyrkimättä korostetusti jäljittelemään Barrettin efektiivistä soittoa tai orkestraalisen rockkitaroinnin ehkä suurenmoisimman tyylitaiturin David Gilmourin osaamista. Viisikon yhteissoitto tässä ja nyt luottaa omaan näkemykseen, joka korostuu monissa vapaamuotoisemmissa soitinosuuksissa. Soittajat ovat läsnä ja lähellä, eivät kaukana tavoittamattomissa, mikä osaltaan tuo musiikkiakin tilojen kaukaisuuksista maan pinnalle.

Nick Mason, 78, oli mukana perustamassa Pink Floydia vuonna 1965.

50 vuoden takaisen kokeellisuuden toisintaminen ei ole järin kokeellista, mutta Saucerful of Secrets on löytänyt oman liikkumatilan kunnioittaa vanhaa ja ilmentää itseään. Tarkoituksenmukaisen vanhakantaisia sointimaisemia se loi samoin kuin ammoinen Pink Floyd: haetaan perinnesoittimista myös epätavanomaisia ääniä, tehdään taidokkaasta kaikujen käytöstä kuin oma instrumentti, ja hyödynnetään nauhatehosteiden sekä sekvensserisykkeen tarjoamia lisiä.

Mutta Pink Floydin ainutlaatuisia laulusointeja ei Saucerful of Secrets kykene korvaamaan mainittavan sävykkäästi tai karismaattisesti. Solisteina vuorotelleet Kemp ja Pratt jäivät tyydyttäviksi mutta persoonattomiksi tulkitsijoiksi, mutta useinhan tämä kuuluu sekä cover- että tribuuttibändien perusilmeeseen.

Tietäväinen diggariyleisö päättää mitä ihailla ja mitä sivuuttaa, kun heidän rakastamaansa historiallista musiikkia muistetaan ja kunnioitetaan. Kollektiivisen kiitollisuuden koki vahvasti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat