Ohjaaja pakeni Moskovasta, ja nyt häntä boikotoidaan Ranskassa – ”Syy on selvä”, Kirill Serebrennikov tietää

Ukrainalaiset vaativat venäläistä elokuvantekijää ulos Cannesin elokuvajuhlilta. Boikottiuhan kohteeksi joutunut Kirill Serebrennikov lähti alkuvuodesta itse Venäjältä.

Elokuvantekijä Kirill Serebrennikov esitteli torstaina uutta Tšaikovskin vaimosta kertovaa elokuvaansa Cannesin elokuvajuhlilla. Samaan aikaan ukrainalaiset elokuvantekijät vaativat Serebrennikovin elokuvan poistamista elokuvajuhlilta.

21.5. 11:01

Haastattelu alkaa myöhässä, sillä toimittajia on jonoksi asti. Sitten on vielä kaverikuvan pyytäjiä. Hymy ja klik. Kun spasibat on sanottu, käsikirjoittaja-ohjaaja Kirill Serebrennikov saapuu pienen toimittajaryhmän luo. Harmaan lippalakin hän pitää tiukasti päässään istuessaan alas.

52-vuotias elokuvaohjaaja on noussut Cannesin elokuvafestivaalin kuumaksi perunaksi eikä pelkästään ”skandalöösin” elokuvansa vuoksi. Sitäkin elokuva toki voi olla, joillekin – etenkin ohjaajan kotimaassa Venäjällä.

Elokuva nimeltään Zena Tsajkovskovo eli suomeksi käännettynä Tšaikovskin vaimo kertoo Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) vaimosta Antonina Miljukovasta (1848–1917), heidän onnettomasta avioliitostaan sekä säveltäjän homoseksuaalisuudesta.

Aljona Mihailova (vas.) ja Odin Lund Biron näyttelevät elokuvan päärooleissa vaimoa ja aviomiestä.

Ranskan Cannesissa Serebrennikov ei kuitenkaan ole kohun keskellä mestarisäveltäjän makuukamaritoimien vuoksi.

Serebrennikov on Cannesissa puheenaihe, sillä ukrainalaiset elokuvantekijät ovat vaatineet venäläisohjaajien töiden boikotointia ja poistamista ohjelmistosta.

Tulilinjalla on erityisesti Serebrennikov, jonka Tšaikovski-elokuva on festivaalin kilpasarjassa. Ukrainalaiset pitävät hänen elokuviaan Kremlin tai ainakin Vladimir Putinin lähipiirin rahoittamina.

Haastattelupöydässä Serebrennikov sanoo ymmärtävänsä, mistä venäläisvastaisuus ja jopa russofobia kumpuaa.

”Venäjä aloitti sodan. Eikö vastaus ole siinä? Tätä jatkuu niin kauan kunnes sota loppuu”, Serebrennikov sanoo ja alkaa puhua taiteesta erona propagandasta. Hän ei ole boikotoinnin kannalla. ”Kukaan ei voita, jos lopetamme Tšaikovskin kuuntelun tai emme enää katsoisi Tšehovia. Venäläinen kulttuuri on aarreaitta koko maailmalle”, kuuluu hänen puolustuksensa ydin.

Venäjää kuitenkin boikotoidaan maailmalla laajalti ja esimerkiksi Cannesin festivaali ei ole ottanut vastaan Venäjän virallista ”putinistista” delegaatiota. Tervetulleita ovat sen sijaan olleet Serebrennikovin kaltaiset maanpakolaiset. Asiat olivat aivan toisin viime vuonna, jolloin Venäjä esti Serebrennikovin vierailun Cannesissa.

Lue lisää: Venäjä ei päästä ohjaaja Kirill Serebrennikovia Cannesiin, vaikka uusi elokuva kilpailee pääpalkinnosta

Alkuvuoteen 2022 saakka Serebrennikov asui vielä Moskovassa. Hänet tunnetaan Venäjän teatteri- ja elokuvakentän voimahahmona, jonka töitä on seurattu laajasti lännessäkin, mutta joka on viime vuodet ollut otsikoissa väitettyjen talousepäselvyyksien vuoksi. Hänet tuomittiin Venäjällä kavalluksesta ja häntä pidettiin lähes kaksi vuotta kotiarestissa. Ulkomaanmatkat häneltä evättiin neljäksi vuodeksi.

Syytteistä ja rikosrekisteristä luovuttiin yllättäen alkuvuodesta, jolloin Serebrennikov saman tien lähti Venäjältä länteen.

Lue lisää: Venäläisohjaaja Kirill Serebrennikovin tuomio kumottiin, ohjaaja lähti heti maasta

Cannesissa Serebrennikov puhuu lähdöstään maltillisen pragmaattisesti. Hän on puhunut julkisesti Ukrainan-sodasta ja ollut sotaa vastaan. Sota on myös ollut yksi syy ohjaajan maasta poistumiseen.

”Emmekö me aina muuta paikkaan, jossa olemme onnellisia, jossa saamme tehdä työtä ja nauttia ystävien seurasta. Minä muutin, jotta saan tehdä töitä. Venäjällä töitä ei enää ollut”, Serebrennikov vastasi HS:n kysymykseen lähdön taustoista.

”Minun teatterini suljettiin. Ainakin tällainen tieto leviää nimettömissä Telegram-viesteissä. Miten se sulkeminen lopulta tapahtuu ja milloin, en tiedä. Ja miten se onnistuu? Teatteri on iso ja menestynyt. Yrittäköön.”

Serebrennikov kertoo asuvansa nyt pääosin Berliinissä, ja parhaillaan työn alla on oopperaohjaus Hollantiin ja sen jälkeen näyttämöohjaus Avignonin teatterifestivaalille Ranskaan.

Serebrennikovin töistä tunnetaan Suomessa ehkä parhaiten hiljattain televisiossa esitetty 1980-lukukuvaus Kesä eli Leto.

Kesä-niminen kuvaus 1980-luvun Leningradista kuuluu Serebrennikovin tunnetuimpiin elokuviin.

Pelkkä Serebrennikovin venäläisyys ei ole syy ukrainalaisten boikottivaatimuksiin. Tšaikovskin vaimosta kertovan elokuvan rahoittajana on Kinoprime-rahasto, ja lopputeksteissä kiitetään näkyvästi sen taustavoimaa Roman Abramovitšia, venäläisoligarkkia, joka on tullut tunnetuksi muun muassa jalkapalloseura Chelsean omistajana. Hänen on uskottu myös kuuluvan Putinin lähipiiriin.

Cannes on selitellyt oligarkkielokuvan hyväksymistä kilpailuun sillä, että elokuva tehtiin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Serebrennikov ei näe Abramovitšin ruplia pahana asiana. Hänen mukaansa Venäjällä toimii kahdenlaisia elokuvarahastoja, joista toiset tukevat propagandaelokuvien tekoa ja toiset taidetta. ”Kinoprime ei ole koskaan rahoittanut propagandaa”, Serebrennikov sanoo ja tukee väitettään painaen sormiaan nyrkkiin

Lue lisää: ”Elokuvasta on tullut Venäjällä mielen muokkauksen väline”, sanoo Ville Haapasalo – Tällaista on Putinin ajan elokuva, johon kuuluvat Steven Seagal ja sota­kultti

Aiemmin Abramovitšin rahasto on rahoittanut myös muita Serebrennikovin elokuvia. Toisessa yhteydessä tällä viikolla Serebrennikov puolusti voimakkaasti Abramovitšia, kutsui häntä venäläisen kulttuurin aidoksi tukijaksi ja vaati pakotteiden poistamista hänen osaltaan.

Nyt kiistakapulaksi noussut elokuva keskittyy nimensä mukaisesti Tšaikovskin vaimoon. Näyttelijä Aljona Mihailova tekee roolissa vahvan vaikutuksen ja naisen alistettua asemaa 1800-luvun Venäjällä käydään läpi monin tavoin. Tarinan keskus on kuitenkin säveltäjämestari aikakautensa virtauksessa elävänä ja toimivana. Häntä näyttelee Odin Lund Biron, välillä turhankin itsetietoisesti.

Elokuvan ytimessä on kysymys, kenelle taide ja taiteilija kuuluu.

Säveltäjän palvomiseen omistautunut vaimo vaatii Petjaansa itselleen, homoyhteisö pitää Pjotria omanaan kun taas Venäjän kansa vaatii pianisti Nikolai Rubinsteinin suulla Tšaikovskin musiikkia itselleen.

Yksiselitteistä on vain se, että katsojalle ei jää mitään epäilystä Tšaikovskin seksuaalisuudesta. Silinterihattuihin ja saketteihin pukeutuneita iloisia veikkoja esitellään perusteellisesti.

Näyttelijä Aljona Mihailova (oik.) esittää säveltäjän vaimoa.

Serebrennikov tunnetaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana. ”On aika kummallista, että tällä vuosisadalla tästä pitää keskustella”, Serebrennikov suostuu sanomaan Cannesin festivaalipalatsin pöydässä.

”Yksityiselämä on yksityiselämää.”

Kommenttia seuraa kuitenkin lyhyt katsaus Venäjän seksuaalivähemmistöjen historiaan ja nykytilaan.

”Venäjällä homoseksuaalisuus tuottaa tällä haavaa tietenkin monille tuskaa ja moni joutuu silmätikuksi, sillä meillä on laki homopropagandaa ja pedofiliaa vastaan ja nämä lait tekevät monista rikollisia. Tällaisessa tilanteessa Tšaikovskin homoseksuaalisuudesta kertominen on hyökkäys valtiota vastaan, kun suuren säveltäjän mainetta pilataan”, Serebrennikov arvioi.

Esimerkinomaisesti elokuvantekijä alkaa taivastella, miten Venäjällä julkaistiin taannoin kirja Tšaikovskin kirjeistä, jonka kannessa luki kirjeitä ”kuuluisalta homoseksuaalilta ja säveltäjältä”. ”Ja nimenomaan tässä järjestyksessä”, Serebrennikov sanoo.

Lue lisää: Venäjän tositelevisiota katsomalla voi nähdä mieskuvan ällistyttävän raakuuden – Maassa länttä pidetään ”homo-Eurooppana”, ja se on yksi syistä, jotka johtivat sotaan

Serebrennikov korostaa, että homoseksuaalisuus ei voi mitenkään selittää Tšaikovskia kokonaan. ”Ihmiset vain aina haluavat yksinkertaisia vastauksia”, hän sanoo.

”Tuohon aikaan elänyt (1800-luvun lopulla) Vladimir Meštšerski oli ruhtinas, kirjailija ja avoimesti homo ja hän kuului lisäksi tsaarin lähipiiriin. Hän ei joutunut vaikeuksiin, mutta Tšaikovskilla oli toisin. Tšaikovski uskoi Jumalaan ja pelkäsi homoseksuaalisuuden olevan syntiä. Hän pelkäsi, että Jumala vie häneltä mahdollisuuden säveltää.”

Näyttelijät ja ohjaaja-käsikirjoittaja Kirill Serebrennikov poseerasivat yhdessä Cannesin elokuvajuhlilla

Elokuvassa vaimo Antonina Miljukovan alistetun aseman kautta aukeaa ikkuna koko venäläiseen 1800-luvun yhteiskuntaan mutta myös ajan homokulttuuriin, jonka Serebrennikov kuvaa yhteisönä, jossa ilo on yhteistä ja salariitit arkipäivää.

Vaikka Serebrennikovin elokuvassa on pysähtyneen pukudraaman vikaa, niin homoseksuaalisuuden historiasta samaan tapaan ammentanut suomalaiselokuva Tom of Finland vaikuttaa tämän rinnalla sisäsiistiltä ja pikkuporvarilliselta kertomukselta.

Elokuvan vaikuttavimmat hetket koetaan, kun rakkaudessa riutuva nainen vihitään osaksi miesten fyysistä kulttuuria.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat