”Pedagogina tehtäväni on luoda toivoa” – Kirsi Monni on seurannut nykytanssin kehitystä monessa roolissa

”On hyvä, että puhutaan”, kommentoi professori ja koreografi Kirsi Monni nykytaiteen kentällä ilmenneitä ongelmia.

Kirsi Monni hakeutui tanssin pariin jo lapsena. ”Tanssi antoi kauneuden ja voiman kokemuksia. Myöhemmin tanssi on ollut minulle ajattelun ja taiteen alue.”

3.6. 2:00

”Tuntuu ihan kuin olisi Euroopassa”, vastaa Kirsi Monni tiedusteluun, miltä Tanssin talon odotettu avautuminen tuntuu.

”Ihanaa, kun voi istua satojen ihmisten katsomossa myös Suomessa. Ennen katsojana tuli usein olo, että on vastuussa koko taiteenalan selviytymisestä liian pienellä porukalla.”

Monni on tehnyt monipuolista uraa tanssitaiteen kentällä 1980-luvun alusta saakka. Rinnakkain ovat kulkeneet neljä polkua: taiteellinen työ tanssijana ja koreografina, taiteellinen tutkimus, opettaminen sekä tanssin tuotannollisten rakenteiden kehittäminen.

Hän oli vuonna 1986 perustamassa nykytanssin tuotantoyhteisö Zodiakia ja toimi Zodiak Uuden tanssin keskuksessa taiteellisen johtoryhmän jäsenenä ja taiteellisena johtajana. Tanssitaiteen laitoksella Monni on opettanut vuodesta 1983 lähtien ja vuodesta 2009 hoitanut tanssitaiteen professuuria.

Kirsi Monni on toiminut koreografina yli kolmessakymmenessä teoksessa. Erityisesti häntä kiinnostavat kehollisen ilmaisun kokonaisvaltaisuus ja historiatietoisuus.

Professorin oma tie tanssin pariin oli se ”perinteinen tarina”. Nelivuotiaana aloitetut jumppatunnit olivat portti balettiin ja Suomen Kansallisoopperan balettikouluun.

”Tanssi antoi kauneuden ja voiman kokemuksia. Myöhemmin tanssi on ollut minulle ajattelun ja taiteen alue.”

Moderni tanssi vei Monnin mukanaan jo ennen kuin hän karsiutui Oopperan balettikoulusta 16-vuotiaana.

Pesäeroa balettiin hän teki koko 1980-luvun.

”Koin, että nykytanssille ei suotu omaa nykytaiteena olemisen käsitteistöä, estetiikkaa eikä arvostusta. Koko ajan verrattiin klassisesta baletista tuleviin arvoarvostelmin. Se oli tosi vahingollista myös nykytanssin yleisösuhteen kehitykselle”, Monni sanoo.

”Baletti on yksi ylisukupolvinen ilmaisukieli. Nykytanssissa kyse ei ole vain yhdestä ilmaisukielestä vaan monista. Nykytanssi rakentaa koko ajan ilmaisukieltään liikkeen suhteesta maailmaan.”

Tutkimusorientoituneeksi itseään kuvaileva Monni halusi luoda alalle omaa suomenkielistä tutkimusta.

”Oli pakko saada nykytanssin itsenäisyys artikuloitua jollain tavalla. Tampereen yliopistossa oli 1990-luvun alussa liikunnan filosofian laitos, jossa oli hienoja filosofeja kuten Juha Varto, Timo Klemola ja Jaana Parviainen. He yhdistivät Martin Heideggerin ajattelua liikunnan filosofiaan, innostuin heidän julkaisuistaan kovasti.”

Vuonna 2004 valmistui tohtorinväitös, ensimmäinen suomenkielinen tanssijantyön teoriaa käsittelevä tutkimus Olemisen poeettinen liike.

”Nykytanssi alkaa olla meillä jo varhaisaikuisuuden vaiheessa, jossa sillä on omaa historiaa, omia käsitteitä ja tutkimusta”, Monni iloitsee.

Tällä hetkellä suunnitteilla on tutkimus koreografian filosofiasta ja teoriasta.

Monni on toiminut koreografina yli kolmessakymmenessä teoksessa. Erityisesti häntä kiinnostavat kehollisen ilmaisun kokonaisvaltaisuus ja historiatietoisuus. Professorina aikaa omaan taiteelliseen työhön ei juuri jää, viimeisin tanssiteos on Zodiakissa vuonna 2017 esitetty Acts and Affects.

Nykytanssin kentältä on kuulunut viime vuosina ikäviä uutisia. Tanssijat ovat kertoneet joidenkin koreografien epäasiallisesta käytöksestä. Viimeisimpänä asiasta kirjoitettiin Suomen Kuvalehdessä kuluvan vuoden huhtikuussa.

Monni sanoo, että yksi syy ongelmiin ovat alan heikot rakenteet. Kommunikaation tarkkuutta lisätään tutkimukseen perustuvalla koulutuksella.

”Väitöstutkimusta aloittaessani vuonna 1996 keskustelin erään tanssijan kanssa, joka koki ongelmallisena sen, että koreografilla ei ollut käsitteitä ja kykyä sanallistaa, mitä hän tavoittelee. Tästä johtuen tanssija koki asemansa työryhmässä alisteiseksi. Suivaannuin siitä niin, että se oli yksi pointti lähteä tekemään tutkimusta.”

Rakenteellisiin ongelmiin kuuluvat myös vapaan kentän pienet resurssit. Apurahat myönnetään usein freelancereista koostuville työryhmille.

”Siinä työ- ja ystävyyssuhteet voivat hämärtyä aika paljon. Työskentely pitäisi kuitenkin mieltää sopimusvaraiseksi työsuhteeksi. Yhtälö on vaikea ja kompleksinen siksikin, että taiteellisessa työskentelyssä etsitään asiaa, jota ei vielä ole olemassakaan ja se edellyttää luottamusta ja turvallista tilaa.”

Monnista on hyvä, että asioista puhutaan.

”Taidekoulutuksessa on jo kymmenen vuotta puhuttu voimakkaasti työelämätaidoista, ryhmädynamiikasta, työsopimuksista ja viime vuosina yhä enemmän rodullistamisesta, rasismista ja toiseuttamisesta.”

Monni sanoo, että toivo on 1990-luvulla syntyneissä.

”Ihailen tosi paljon nuoria ihmisiä, jotka uskaltavat tulla taidealalle, vaikka he tietävät, että alalla on epävarma tulevaisuus. Pedagogina koen, että tehtäväni on luoda toivoa.”

Kuka?

Kirsi Monni

  • Syntyi 1962 Helsingissä.

  • Suomen Kansallisoopperan balettikoulussa 1970–1978 ja Helsingin tanssiopistossa 1979–1981.

  • Tanssitaiteen tohtori, Teatterikorkeakoulu 2004.

  • Ollut perustamassa nykytanssin tuotantoyhteisö Zodiakia 1986.

  • Zodiak Uuden tanssin keskuksen taiteellisen johtoryhmän jäsen 1986–2007 ja taiteellinen johtaja 2008.

  • Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen professori ja koreografian maisterinkoulutusohjelman johtaja vuodesta 2009.

  • Kirjoittanut useita kymmeniä artikkeleita ja toimittanut 13 kirjaa tanssin alalta. Taideyliopiston Kinesis-julkaisusarjan päätoimittaja.

  • Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 2019.

  • Tanssin talon hallituksen varapuheenjohtaja sekä Taideyliopiston hallituksen jäsen.

  • Täyttää 60 vuotta lauantaina 4. kesäkuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat