”Kuin meidän rakkaustarinamme” – Jo lähes tuhat suomalaista on jakanut tarinan elokuvasta, joka heitä eniten koskettaa

Voit yhä antaa oman ehdotuksesi 2000-luvun koskettavimmaksi suomalaiseksi elokuvaksi. Jutun lopussa on Hesarin lukijoiden tarinoita heitä koskettaneista teoksista.

Hesarin lukijat valitsevat nyt 2000-luvun koskettavinta kotimaista fiktioelokuvaa.

24.5. 9:22 | Päivitetty 24.5. 14:26

2000-luvun koskettavimman elokuvan etsintä jatkuu. Viime viikolla otettiin vastaan ehdotuksia, joista kootaan myöhemmin lopullinen äänestyslista.

Ehdotusten ohella kyselyyn vastanneet ovat jakaneet elokuvakokemuksiaan. Heidän mukaansa koskettavimmat elokuvat ovat surullisia, pakahduttavia, kaihoisia, riipaisevia, kauniita, rosoisia, rehellisiä, aitoja, viattomia, toiveikkaita, sympaattisia, empaattisia, rohkeita, elämänmakuisia ja puhtaita.

Moni kertoo itkeneensä elokuvateatterissa ensimmäistä kertaa juuri kertomansa elokuvan aikana. Mutta ovat ne antaneet iloa, naurua, toivoa ja hämmennystäkin.

”Se jätti vaan niin kuplivan onnen tunteen, joka jatkui vielä pitkään”, eräs vastannut muistelee.

”Tämä elokuva katsoo kohti ja räjäyttää ennakkoluulot ja jättää pysyvän jäljen sydämeen”, toinen kirjoittaa.

Kehuja saavat niin ohjaajat, käsikirjoittajat, näyttelijät, kuvaajat, säveltäjät kuin muutkin tekijät.

Postia pappi Jaakobille on koskettanut suomalaisia. ”Oma mieheni on sokeutunut ja sokeutta kuvataan elokuvissa harvoin”, eräs 44-vuotias nainen kirjoittaa.

Tähän mennessä kärkikamppailuissa on kaksi hyvin erilaista elokuvaa. Ensimmäinen niistä on Klaus Härön ohjaama rauhallinen ja ihmiseen keskittyvä Postia pappi Jaakobille (2009).

”Itken joka kerta elokuvaa katsoessani. Tarina etenee rauhallisesti, tunnelma on seesteinen. Sitä jo luulee ettei tässä tapahdu mitään, kunnes tarina yllättää lopussa ja sen valtavan syvä sanoma iskee syvälle sydämeen. Harvinaisen kaunis elokuva, jossa on paljon viisautta, sitä näkee niin harvoin elokuvissa”, nelikymppinen nainen kirjoittaa.

Toinen on Aku Louhimiehen raju ja näyttävien efektien tehostama Tuntematon sotilas (2017).

”Esityksen jälkeen yleisö oli hiljaa, elokuva kosketti, nuoret katsojat olivat hämmentyneitä. Itselleni tärkeä elokuva, omat isovanhempani ja vanhempani ovat Karjalasta. Sodasta ei koskaan puhuttu lapsuudenkodissani ja nyt ymmärrän miksi”, kuusikymppinen nainen kertoo.

Paljon ehdotuksia saivat myös muun muassa Ikitie, Äideistä parhain, Mies vailla menneisyyttä, Aurora ja Helmiä ja sikoja. Seuraavassa vaiheessa eniten ehdotuksia saaneista elokuvista pääsee äänestämään. Millä tahansa elokuvalla on siis yhä mahdollisuus kohota kärkeen.

Jutun lopussa on Hesarin lukijoiden tarinoita heitä koskettaneista teoksista. Myös ehdotuksia voi edelleen jättää!

Kirjoita ehdotuksesi 2000-luvun koskettavimmaksi kotimaiseksi fiktioelokuvaksi tyhjään kenttään. Halutessasi voit perustella vastauksesi.

Oheisesta taulukosta löydät Suomessa 2000-luvulla julkaistut pitkät fiktioelokuvat ilmestymisvuoden mukaan ryhmiteltynä. Lista ei ole aivan täydellinen, vaan se on tarkoitettu muistin virkistykseksi. Voit liikkua sivujen välillä nuolilla.

Alla Hesarin lukijoiden kertomuksista koskettavista elokuvista. Kommentteja on voitu lyhentää.

21 tapaa pilata avioliitto (2013)

”Sen kautta voi antautua romanttisille haavekuville, joita kuitenkin kehystää raikas ja yllätyksellinen komedia. Henkilöt olivat samastuttavia, ja elokuva auttoi näkemään myös oman, jo arkipäiväiseksi käyneen kumppanin lempeämmin silmin. Katsoimme tämän tuoreeltaan kaksin ja vuosia myöhemmin uudelleen melkein aikuisen tyttäremme kanssa. Jälkimmäinen katsomiskerta oli ihan yhtä ilahduttava kuin ensimmäinenkin.”

Nainen, 59

Paha maa (2005)

”Kävin katsomassa elokuvateatterissa ja muistan, kun lopputekstit alkoi, ihmiset jäivät hiljaa istumaan paikoilleen, eikä kukaan noussut lähteäkseen. Sitä tuntui jopa fyysisesti pahalta katsoa välillä. Eihän nyt kenellekään voi käydä noin. Aina kun luuli, että tämä oli tässä, niin heti tuli nurkan takaa isompi nyrkki, joka löi ilmat pihalle.”

Mies, 48

Betoniyö (2013)

”Elokuva tavoittaa raastavalla tavalla nuoren pojan epävarmuuden ja kaipauksen. Miten paljon voi tarvita isää tai isoveljeä ja miten yksin voi jäädä. Joskus maailma on kuin betonia!”

Mies, 51

”Pakolaisia, alkoholismia, toipumista, rakkautta, huumoria. Nauroin ja itkin vuoronperään”, eräs Hesarin naislukija kirjoittaa Aurora-elokuvasta.

Aurora, (2019)

”Aurorassa kaikki on kohdallaan: uskottava käsikirjoitus, hyvät näyttelijät, luonteva ohjaus ja rehellinen ote. Siitä puuttuu kaikki lattea estetisointi, jeesustelu ja laiska stereotyypittely. Mikä parasta, elokuva onnistuu olemaan sekä syvästi traaginen että hauska. Koskettavin kohtaus elokuvassa on Auroran hirvittävä punahehkuinen känniepisodi. Se kuvaa fyysistä ja sielullista myrkytystilaa henkeäsalpaavan realistisesti.”

Nainen, 50

Eden (2020)

”En ole erityisen uskonnollinen, mutta tässä elokuvassa on pyhän hengen kosketus. Se kuvaa nuoruutta jotenkin suoremmin kuin mikään muu näkemäni suomalainen elokuva. Luulen, että elokuvan tekijätkin ovat ihmeissään miten tästä tulikin niin helvetin hyvä. En erityisesti edes välitä siitä mitä tässä elokuvassa tapahtuu tai mitä teemoja tässä käsitellään tai mitään. Nämä ovat ihan sivuseikkoja. Elokuvan ihanaan maailmaan haluaa vaan sukeltaa ja jäädä kellumaan. Kesään ja nuoruuteen. Sellaisena kuin ne ovat.”

Mies, 48

Emmauksen tiellä (2001)

”On monta muutakin mainiota elokuvaa, mutta Emmauksen tiellä koskettaa edelleen henkilöhahmoillaan, huumorillaan ja ihanalla kesämaisemalla. Noita tyyppejä oli lapsuudessani ja nuoruudessani kylällä kuin kylällä, mutta eipä ole enää. Itken ja nauran ja hyrisen hyvästä mielestä aina leffaa katsoessani.”

Nainen, 65

Moni Hesarin lukija on löytänyt itsensä Tyttö, sinä olet tähti -elokuvasta. ”Olin samassa elämäntilanteessa ja päähenkilön Nellin valinta kokeilla laulajan uraa lääkärin sijasta kosketti”, kolmekymppinen nainen kirjoittaa.

Tyttö, sinä olet tähti (2005)

Elokuva nousi aivan uuteen arvoon, kun tapasin nykyisen poikaystäväni ja katsoimme sen yhdessä. Elokuvan tarinassa ja meidän rakkaustarinassamme on paljon samaa: hän on musiikintuottaja Vantaalta, joka on jopa työskennellyt samalla maalitehtaalla kuin elokuvan Sune, ja minä korkeakoulutetusta perheestä, joka on aina haaveillut laulajan urasta. Olimme juuri ruvenneet tekemään yhdessä musiikkia kun katsoimme elokuvan ja se oli molemmille hyvin liikuttava kokemus. Elokuva saa vieläkin kylmät väreet sekä iloiseksi samaan aikaan.”

Tyttö, 30

”Kaunis elokuva, joka kietoo katsojan lämpimään syliinsä”, 21-vuotias nainen kirjoittaa Tove-elokuvasta.

Tove (2020)

”Sairastin vaikeaa masennusta ja olin juuri eronnut. Elokuva sai haaveilemaan onnellisemmista ajoista.”

Nainen, 40

Helene (2020)

”Kävin katsomassa elokuvan kolme kertaa 2 -3 viikon aikana, ja se valtasi minut jokaisella kerralla yhtä syvästi. En tiedä, mikä siinä vangitsi sieluni. Ehkä se oli kuvaus, valoineen ja varjoineen. Ehkä se oli hiljaisuus. Elokuvaa ei oltu täytetty musiikilla, vaan siinä oli paljon odottavaa hiljaisuutta. Jokaisella katselukerralla huomasin elokuvassa uusia asioita.”

Nainen, 65

Heinähattu ja Vilttitossu (2002)

”Tämä on meidän perheen lemppari. 3 tyttöä muistavat jokaisen vuorosanan. Taikinaterapiaa. Spagettia. Hurmaava kokonaisuus.”

Nainen, 42

Joulutarina (2007)

”Poikamme olivat juuri joulupukki-iässä ja Hannu-Pekka Björkman se täydellinen, uskottava ja läsnäoleva joulupukki, ei mikään tavaratalon pelle. Lisäksi tarinassa oli ne synkemmät virrat ja ihmisen suru, joiden myötä keskeinen hahmo syveni ja joulun aika sai ikään kuin ihmisen kasvot. Olin aika liikuttunut – yllätyin itsekin – ja kun perhe lähti teatterista, lähetin telepaattiset kiitokset koko tekijäryhmälle.”

Mies, 56

”Elokuva sai liikkeelle voimakkaat tunteet, päällimmäisenä ilo ja toivo”, seitsenkymppinen naislukija kirjoittaa Ensilumi-elokuvasta.

Ensilumi (2020)

”Kuvaa kauniisti ihmiselon ydintä. Vaikka lähtökohdat ja olosuhteet olisivat kuinka haasteelliset, pyrkimys jonkinlaisen yhteyden löytämiseen nousee vahvasti esiin. Lopun tanssikohtaus on kertakaikkisen koskettava. Vaikka maailma meinaa kaatua päälle nuori päähenkilö päättää tanssia tanssin loppuun. Tanssi kestää yllättävän kauan, mutta oikeastaan sen ei soisi koskaan päättyvän.”

Mies, 42

Tytöt tytöt tytöt (2022)

”Tyttöys ei kerrankin ole elokuvassa naiiviutta, tyhmyyttä tai seksikkyyttä – se vain on. Olisin kaivannut tällaista elokuvaa omina teinivuosina.”

Nainen, 23

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat