Suomessa eli yli sata vuotta sitten lähes tuntemattomaksi jäänyt taiteilija, jonka työt ovat hämmentävästi kuin suoraan nykyajan Game of Thronesista tai tietokone­peleistä

Torsten Wasastjerna oli renessanssihenkinen taiteilija, joka oli sekä aikaansa edellä että jäljessä. Taidehistoriassa pienelle huomiolle jäänyt tekijä sai nyt oman näyttelyn Villa Gyllenbergiin.

Enkeli Mikael lohikäärmeen voittaneena, 1900–1906.

13.6. 16:00

Symbolisti, taidegraafikko, valokuvaaja, runoilija, muotokuvamaalari, impressionisti, valokuvaaja, keraamikko, luonnon tutkija. Kultakauden taiteilija Torsten Wasastjerna sai mainetta lähinnä muotokuvamaalarina ja impressionistina. Toisin kuin muut aikalaisensa, kuten Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Helene Schjerfbeck, Wasastjerna on Suomen taiteen historiassa jäänyt vähälle huomiolle.

Toukokuussa Villa Gyllenbergiiin auennut Torsten Wasastjerna — Satujen ja fantasian maailma esittelee monipuolisesti Wasastjernan taiteellista työtä.

Torsten Wasastjerna 1890-luvulta peräisin olevassa valokuvassa.

Näyttely on taidehistorian tohtori Erkki Anttosen kuratoima, ja sen yhteydessä julkaistiin Anttosen kirjoittama Satujen ja fantasian maailma -kirja (Parvs), joka käsittelee Wasastjernan uraa. Anttonen nostaa teoksessa syitä siihen, miksi Wasastjerna oli taiteilijana ainutlaatuinen ja edistyksellisempi kuin on ajateltu.

Miksi Wasastjerna ei sitten saanut arvostusta tai taiteentutkijoiden kiinnostusta?

”Tärkein syy on ajan henki. Aikalaiset hakeutuivat kohti modernistista ja abstraktia ilmaisua. Taidehistorioitsijat pitivät Wasastjernaa yksimielisesti lupaavana taiteilijana, jonka tuotanto muuttui myöhemmällä iällä vähemmän edistykselliseksi.”

Ensin hän oli aiheineen ja tekniikoineen muuta taidemaailmaa edellä. Sitten yhtäkkiä jäljessä, kun ei suostunut mukautumaan aikansa virtauksiin vaan suhtautui niihin kriittisesti.

Symbolistisena kautenaan Wasastjerna löysi ymmärtäjiä lähinnä Sigurd Wettenhovi-Aspan kaltaisista esoteerikoista. Myös tämä oli erikoinen monitaituri, joka ei saanut haluamaansa arvostusta ja muistetaan lähinnä mielikuvituksellisista kielitieteellisistä teorioistaan.

Wasastjerna opiskeli kouluiässä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa. Lääkäri-poliitikko-isä Osvald Wasastjerna rahoitti poikansa opinnot Düsseldorfin taideakatemiassa sekä myöhemmin Pariisissa. Aikalaiset pitivät Wasastjernaa poikkeuksellisen lahjakkaana ja tarkkaa jälkeä tekevänä muotokuvamaalarina.

Wasastjerna oli kiinnostunut luonnonilmiöistä, auringonlaskuista, perhosista sekä kasvillisuudesta. Toisaalta henkiset aiheet, myytit ja enkelit vetivät häntä puoleensa. Hän oli huolissaan aikansa rationaalisuutta korostavasta mentaliteetista. Hän pelkäsi, että järkeä ja tiedettä arvostava eetos tuhoaa herkkyyden luonnolle sekä intuitiivisen tiedon merkityksen.

Kun luonto nukkuu, henki valvoo, 1892, 1896–1899.

Anttosen Gyllenbergiin kuratoima näyttely korostaa Wasastjernan 1890-luvun jälkipuolen symbolistista kautta.

Monet näyttelyn töistä ovat peräisin yksityiskokoelmista, eikä niitä ole aiemmin nähty taidenäyttelyissä.

Esimerkiksi Enkeli Mikael lohikäärmeen voittaneena -teoksen serafihahmo ja hehkuvan väriset lohikäärmeet ovat kuin nykyaikaisesta tietokonepelistä tai Game of Thrones -sarjasta. On melkein vaikea uskoa, että teos on tehty yli sata vuotta sitten. Varisevia lehtiä taas on yksi suurimmista Suomessa tehdyistä maalauksista, joka muistuttaa alastomine syksyn lehtien seassa kirmaavine naistanssijoineen 1990-luvun kioskifantasiapokkarien tai progemetallin kuvastoa.

Näyttely nostaa esille Wasastjernan roolin yhtenä Suomen ensimmäisistä taidegraafikoista. Lisäksi hän valokuvasi paljon ja dokumentoi elämäänsä tavalla, jota voi pitää modernina. Monet teokset ovat myös monimediallisia: niihin kytkeytyy tarinoita tai jopa ajatus tietyistä sävelistä, jotka soivat teokseen valituissa väreissä. Wasastjerna kirjoitti runoja sekä näytelmiä ja teki teoksiinsa kannet itse.

Yksi esimerkki Wasastjernan ajatuksista on Villa Gyllenbergin näyttelyssä teos Sadun prinsessa. Maalauksessa on maagisen syvät sävyt, ja Wasastjerna teki siinä nähtävien kasvien piirtämistä varten huolellista tutkimustyötä.

Maalauksen oheen Wasastjerna on kirjoittanut sadun. Siinä sadun prinsessa leikkii sienen ja saniaisten alla perhosten, kukkien ja tonttujen kanssa. Lopulta prinsessa kasvaa aikuiseksi ja rakastuu. Tiedon ja tietämisen prinssi vie hänet pois satumaailmasta, eikä metsässä enää tuon jälkeen nähty tonttuja.

Maalaus on poikkeuksellinen suomalaisessa taidehistoriassa, Erkki Anttonen huomauttaa kirjassaan. Wasastjernalla oli paljon yhteyksiä Ruotsiin, jossa oltiin 1800-luvun lopulla kiinnostuneita skandinaavisesta luontomystiikasta. Britanniassa prerafaeliittitaiteilijat taas maalasivat satu- ja fantasiakuvia. Suomessa tällaisia satuaiheita ei juuri nähty Kalevala-aiheisia maalauksia lukuun ottamatta.

Torsten Wasastjerna: Sadun prinsessa, 1895–1896. Maalauksesta voi löytää monenlaista symboliikkaa, jopa alkemiaan viittaavia elementtejä.

Anttonen löytää maalauksesta syvempää symboliikkaa, jopa alkemiaan viittaavia elementtejä. Maalauksessa prinsessa juottaa apolloperhoselle pisaroita poimulehdeltä. Alkemistit uskoivat, että poimulehden reunoilla olevat pisarat voivat muuttaa raudan kullaksi. Perhonen taas symboloi kauneutta ja muuttumiskykyä sekä onnen katoavuutta. Se, että tuo perhonen on apolloperhonen, ei liene myöskään sattumaa: Apollo on sekä tiedon ja tieteen että runouden ja taiteen jumala. Se symboloi yhdessä järkeä ja intuitiota.

Tällaiset viittaukset alkemiaan ja mytologiaan ovat suomalaisessa taidehistoriassa harvinaisia.

ViimE Vuosina kiinnostus ja tutkimus suomalaista 1900-luvun taitteen esoteerista taidetta kohtaan on kasvanut, ja monelle on ilo, että Wasastjernankin tuotanto nostetaan esille.

Mutta oli Wasastjernan uran tyssäämiseen toinenkin syy: se, että hän oli vastarannan kiiski.

”Hän kirjoitti usein kitkeriä mielipidekirjoituksia sanomalehtiin ja ajautui riitoihin taiteilijoiden kanssa. Jopa äiti Rudolfina lähetti pojalleen kirjeen, jossa pyysi tätä menemästä Taiteilijaseuran kokoukseen 1900-luvun alussa”, Anttonen sanoo.

”Jätä menemättä, et hillitse itseäsi vaan sanot asioita, joita tulet katumaan!” lukee hätäisesti kirjoitetussa kirjeessä.

Toiminnallaan Wasastjerna pelasi itsensä paitsioon suomalaiselta taidekentältä. Sattuuhan sitä.

Torsten Wasastjerna – Satujen ja fantasian maailma, Villa Gyllenberg 11.9. saakka.

Varisevia lehtiä, 1897.

Fantasia, 1890.

Torsten Wasastjerna: Nuoren valkopukuisen naisen muotokuva, 1893, öljy kankaalle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat