Kaisu Koiviston taiteessa näkyy usein, miten luonto ottaa vallan, kun ihmisen rakentama ympäristö tuhoutuu, väistyy tai murenee

Taiteilija Kaisu Koiviston kiinnostuksen kohteena on ihmisen tapa katsoa luontoa. Syntymäpäivänään hän matkustaa purjelaivalla Huippuvuorille: ”Luonto on sielläkin merkittävässä roolissa, mutta ihmisen jäljet näkyvät”, hän sanoo.

Kaisu Koiviston taiteen välineitä ovat valokuvat, videot, tilateokset ja veistokset. Vieressä Koivistoa katselee taiteilijan teos Pentu (2018). Se on teräksestä tehty eläinhahmo.

7.6. 2:00 | Päivitetty 7.6. 7:42

”Olen utelias luonne ja tarkkailija. Sitä teen loputtomiin. Kiinnostaa, miltä tämä maailma näyttää. On niin monta lähtökohtaa”, Kaisu Koivisto määrittelee itseään taiteilijana.

”Ympärille katsominen. Näkemyksen muokkaaminen ja oman systeemin tekeminen eri näkökulmia hakemalla.”

Koiviston taiteen välineitä ovat valokuvat, videot, tilateokset ja veistokset. Keskeistä on yhteistyö muiden kanssa.

Hänen erityinen innostuksen kohteensa on luonto. Siis se, miten ihminen katsoo ja miten kulttuuri muovaa luontoa. Teokset käsittelevät paljon myös sitä, miten luonto ottaa vallan, kun ihmisen rakentama ympäristö tuhoutuu, väistyy tai murenee.

Koiviston työpisteet ovat kotona Helsingin Sörnäisissä tai työhuoneella Vallilassa. Normaalioloissa hän matkustaa paljon tehden töitä erilaisissa taiteilijaresidensseissä, mutta kuten muillakin, matkustaminen oli katkolla koronapandemian aikana. Näyttelyitä oli siirretty ja peruttu. Kuvaavaa, että hän näkee siinäkin valoisia puolia. Katveaika synnytti uusia tapoja toimia, kun pidettiin yhteyksiä tietokoneiden ja internetin välityksellä.

”Koska ei voinut matkustaa, kävin läpi kuva-aineistoja, joita minulla on runsaasti.”

Meneillään on yksi projekti Grönlannissa, toinen itä-Euroopassa.

Ennen koronaa Koivisto oli työskennellyt Venäjän rajalla Viron Narvassa, jossa residenssin ikkunoista näkyi naapurimaan puolelle. Narvassa kiehtoi tyhjänä oleva entinen Kreenholmin tehdastila, jossa oli ollut töissä noin 10 000 ihmistä. Neuvostoliiton aikaan työläisistä useimmat olivat venäläisiä.

Ihmisen jättämiä syrjäseutuja on monessa paikassa. Ne kiehtovat.

Koivisto on vastikään palannut Italiasta, jossa hänen teoksensa ovat esillä Dolomiittien biennaalissa. Siellä häneltä on esillä kaksi teosta, kuten Syvä pääty, valokuva hajoamistilassa olevasta uima-altaasta. Toinen on video Iloinen avaruus, jonka aineisto on varsin mielenkiintoista.

Video on kuvattu kahdessa paikassa, kymmenen vuotta sitten Venäjän avaruusjärjestöjen avaruusalusten laukaisukeskuksessa Baikonurin kosmodromilla Kazakstanissa, sekä Tšernobylin lähellä olevan Duga-antennin luona 2019, jolloin Koivisto oli siellä katsomassa Sojuz-raketin laukaisua.

Baikonurissa vuonna 2012 hän oli 50-vuotislahjaksi saamallaan matkalla ja pääsi avaruuskapseliin istumaan ”avaruuspulkassa”.

Nyt 60-vuotispäivänään hän matkustaa purjealuksella Huippuvuorille. Kyseessä on Arctic Circle -taiteilijaresidenssi, jonka osallistujat ovat eri puolilta maailmaa.

”Pohjoiset alueet ovat kiinnostaneet minua pitkään. Luonto on sielläkin merkittävässä roolissa, mutta ihmisen jäljet näkyvät. Aina löytyy muoviroskaa. Puhumattakaan merkeistä, joita valaanpyynti on jättänyt”, Koivisto sanoo.

”Aion kuvata, ottaa valokuvia ja videoita. Aina, kun lähden residenssiin, haen mahdollisuuksia kokea jotakin uutta ja yllättävää. Vältän liian pitkälle suunniteltua, residenssi antaa energiaa, vapauden ajatuksille."

Kaisu Koivisto on lähdössä taiteilijaresidenssiin Huippuvuorille. ”Aion kuvata, ottaa valokuvia ja videoita. Aina, kun lähden residenssiin, haen mahdollisuuksia kokea jotakin uutta ja yllättävää. Vältän liian pitkälle suunniteltua, residenssi antaa energiaa, vapauden ajatuksille."

Huippuvuorilla Koivisto on ollut ennenkin, samoin Grönlannissa, jossa hän oli ensimmäistä kertaa vuonna 2018. Siellä hän aloitti silloin kaupunkitutkimuksen New Nuuk -projektinsa yhdessä eri alojen tutkijoiden kanssa.

”Nuukissa kiinnostaa, miten kaupunki kasvaa ja rakentuu. Erityisesti se, miten poliittiset ja sotilaalliset elementit vaikuttavat siihen”, hän kertoo.

”Minun osuuteeni kuuluu visuaalisen esseen toteuttaminen.”

Työskentely yhdessä tutkijoiden kanssa, samoin kuin eri näkökulmien hahmottaminen on hänelle luontevaa. Koivisto kasvoi tutkijaperheessä.

Äiti oli biologi, isä radiologi ja sen ajan tietokoneiden tutkija, ja molemmat seurasivat mielellään taiteita. Perhe-elämä oli vanhempien työn takia hyvin liikkuvaa. Koivisto oli lapsi, kun perhe asui USA:ssa, jonne hän palasi sittemmin vaihto-oppilaana käymään koulua.

USA:ssa vietetyn lapsuuden ja nuoruuden perua on myös Koiviston kiinnostus avaruustutkimukseen ja -teknologiaan. Arkistosta löytyy hänen 8-vuotiaana piirtämiään kuvia kuulennosta ja -kävelystä.

Taiteen opiskelun Koivisto aloitti 1980-luvulla Kankaanpään taidekoulusta ja jatkoi sitä sittemmin taiteen maisteriksi silloisessa Taideteollisessa Korkeakoulussa. Taiteilijan työ alkoi 1980-luvulla Porissa, jossa Porin taidemuseo oli vastikään avattu.

Kaupungissa oli hyvät puitteet nuoren taiteilijan uran alkuun.

”Porista vaan järjestyi työtila, asunto ja myös opetustöitä sikäläisessä Porin taidekoulussa. Mutta siellä oli myös tärkeä taideyhteisö.”

Suomalainen taidemaailma tuntui siihen aikaan kovin hierarkkiselta. Niinpä monissa kaupungeissa toimineet nuoret taiteilijat kokosivat sen vastapainoksi omia yhteisöjään. Kun Helsingissä taiteen rajoja rikkoneet taiteilijat perustivat 1980-luvun lopulla MUU ry:n, Porissa syntyi NYTE, joka purki taidenormeja samaan tapaan.

Se sai Kaisu Koiviston viihtymään Porissa 15 vuotta.

”Olin Porin kansalainen vuodesta 1986 vuoteen 2000. Ja vielä senkin jälkeen minulla oli siellä työhuone, jonne menin välillä työskentelemään.”

Puhutaan vuosista, jolloin Pori on ollut Suomessa keskeinen nykytaiteen kaupunki, jonne täytyi matkustaa monta kertaa vuodessa. Se yhteisöllisyys merkitsi aikoinaan paljon niin monille.

Kuka?

Kaisu Koivisto

  • Syntynyt Seinäjoella 1962. Asuu ja työskentelee Helsingissä.

  • Valmistunut Kankaanpään taidekoulusta 1982. Taiteen maisteri Taideteollinen Korkeakoulu (nykyisin Aalto yliopiston tiedekunta) 2009.

  • Lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyjä 1991 lähtien. Teoksia parhaillaan esillä Dolomiittien biennaalissa Italiassa.

  • Useita palkintoja, mm. Satakunnan kansan palkinto 1991. Porin kulttuuripalkinnot 1991 ja 1992. Oli Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija 1996.

  • Työskennellyt taiteilijaresidensseissä 1991 lähtien. Düsseldorf kahdesti, useasti Rooma ja Norja, Berliini, Tokio, Narva, Suomenlinna.

  • Teoksia lukuisissa kokoelmissa, Suomi, Ruotsi, Viro ja Latvia; Kiasma, HAM, Porin taidemuseo.

  • Perheeseen kuuluu puoliso ja pieni villakoira.

  • Täyttää 60 vuotta keskiviikkona 8. kesäkuuta. Viettää syntymäpäivää taiteilijaresidenssissä Arctic Circle -purjealuksella matkalla Huippuvuorille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat