Suhmurointi, skandaalit ja naisten ohittaminen kuuluvat elokuva­­juhlien palkinto­historiaan – Kuka vetää nyt kotiinpäin Cannesissa?

Tämän vuoden palkinnot jaetaan Cannesissa lauantaina. On hyvin mahdollista, että jokin kolmesta kilpasarjan ruotsalaisesta tuotannosta saa palkinnon, kirjoittaa HS:n elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen.

James Grayn ohjaama omaelämäkerrallinen Armageddon Time kuuluu Cannesin elokuvajuhlien ennakkosuosikkeihin, kun palkintoja jaetaan lauantaina. Elokuvassa näyttelevät Jeremy Strong sekä Anne Hathaway.

27.5. 2:00 | Päivitetty 27.5. 17:38

Cannesin elokuvajuhlat päättyy lauantaina palkintojenjakoon. Joku työryhmistä saa käteensä Kultaisen palmun ja suuren taiteilijan viitan kantaakseen.

Suitsutusten ja mediahuomion keskellä harva muistaa, että taidepalkintojen jakamiseen parhaidenkin elokuvien kesken liittyy aina henkilökohtaisia siteitä, suoranaista suhmurointia sekä tasapainottelua sulle-mulle-hengessä.

Näin on myös Cannesissa. Kyse on mausta eli siitä, mitä pidetään hyvänä. Kyse on myös siitä, mikä on sopivaa.

Cannesissa on aina pidetty sopivana esimerkiksi sitä, että yksi elokuva ei saisi useampaa palkintoa.

Tänä vuonna pääsarjassa ei ole suomalaisia elokuvia.

Ensimmäinen palkinto Cannesista tuli Suomeen jo 1953, jolloin palkinnon sai Valkoinen peura. Cannes oli silloin nuori ja nykyistä pienempi tapahtuma. Festivaali järjestettiin tuolloin vasta kuudetta kertaa, ja säännötkin olivat tyystin toiset. Valtiot valitsivat itse Euroviisujen tapaan, minkä teoksen lähettivät edustajakseen.

Mirjami Kuosmanen näytteli Erik Blombergin ohjaamassa Valkoisessa peurassa, joka palkittiin Cannesissa vuonna 1953.

Palkintoja myös jaettiin vähän jokaiselle. Runoilija Jean Cocteaun johtama jury antoi suomalaiselokuvalle palkinnon parhaana ”satuelokuvana”. Espanjaa edustaneelle tanssidokumentille löydettiin palkinto parhaana espanjalaista tanssia kuvaavana elokuvana.

Kilpasarjassa mukana ollutta, nykyään klassikkona pidettyä Jacques Tatin Riemulomaa Rivieralla ei palkittu.

Cannesin aiempi festivaalijohtaja Gilles Jacob on kertonut muistelmissaan omasta jurykokemuksestaan Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 1990.

Raati oli Jacobin mukaan ”kovien feministien” johdolla palkitsemassa tanskalaisen (naisen) Helle Ryslingen elokuvaa Syrup. Festivaalijohtaja Guglielmo Biraghi kuuli asiasta ja puuttui peliin. Hän pelkäsi ”skandaalia” ja saavansa potkut. Jury pyörsi päätöksensä.

Pääpalkinto annettiin Tom Stoppardin elokuvalle Rosengrantz & Guildenstern are dead. Kisassa oli tuolloin mukana myös Aki Kaurismäen I Hired a Contract Killer, joka jäi palkinnotta.

Samana vuonna myös Cannesissa nähtiin suhmurointia, kun jurya johtanut Bernardo Bertolucci halusi palkita David Lynchin Wild at Heartin eli Villin sydämen, mutta raadin enemmistö halusi nostaa ranskalaiselokuva Cyrano de Bergeracia.

David Lynchin ohjaama Villi sydän voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 1990. Isabella Rossellini oli yksi elokuvan näyttelijöistä.

Bertolucci kertoi myöhemmin, miten hän hyödynsi kokoustaktiikkaa ja keksi äänestyttää jurya ensin näyttelijöistä. Kun parhaaksi miesnäyttelijäksi tuli äänestyksellä Gérard Depardieu, Cyranolla oli jo palkinto, eikä yhdelle elokuvalle ole tapana antaa kahta palkintoa.

Näin Villi sydän voitti.

Ajat ovat toiset ja maailma toivottavasti läpinäkyvämpi, mutta suhmuroinnista ja hyvä veli -suhteista ei tietenkään ole päästy. Tämänvuotinen Cannesin raati tekee työtään julkisuudelta piilossa eikä heidän lobbaamisensa pitäisi olla mahdollista. Ilman suhteita ja oikeiden ihmisten tuntemista elokuvamaailmassa ei kukaan voi kuitenkaan päästä eteenpäin.

Elokuvan erinomaisuus ei itsessään aina riitä, tarvitaan myös oikea nimi tukijaksi oikeaan aikaan.

Penélope Cruz näytteli Kaikki äidistäni -elokuvassa, joka jäi Cannesissa ilman Kultaista palmua. Myöhemmin elokuva voitti kuitenkin Oscarin.

David Cronenbergin johtama jury sai vuonna 1999 kaivettua Cannes-voittajaksi Dardennen veljesten Rosettan, joka on sittemmin aika unohdettu, kun kisassa oli mukana myös Pedro Almodóvarin suurtöihin laskettu Kaikki äidistäni.

Miten käy Cronenbergille itselleen tänä vuonna, kun juryn puheenjohtajana on ranskalainen näyttelijä Vincent Lindon? Jättääkö hän vahtivuorollaan kaikki ranskankieliset elokuvat vaille huomiota ja palkitsee sen sijaan Cronenbergin lähitulevaisuuteen sijoittuvan kehokauhutarinan Crimes of the Future?

Tuskin. Ranskalainen festivaali, ja kotiyleisö kannattaa pitää lämpimänä.

Cannesin ohjelmisto on hyvin miehinen: kilpasarjassa on tänä vuonna 21 elokuvaa, joista viidessä on nainen ohjaajana. Miten jury huomioi epäsuhdan? Yhdeksänjäsenisessä raadissa on neljä naista.

Cannesin kaksiviikkoinen festivaali on myös kupla, jossa vain toisiaan tapaavien mielipiteet yksipuolistuvat nopeasti.

Suomen elokuvatietäjä Peter von Bagh oli Cannesin juryssä vuonna 2004. Myöhemmin hän kertoi, miten festivaalilla joutuu tuohon kuplaan eli sairastuu festivaalikuumeeseen. Hän viittasi ilmeisesti harkinnan pettämiseen ja siihen, että pääpalkinnon Kultaisen palmun voitti tuolloin Michael Mooren dokumentti Fahrenheit 9/11, joka sittemmin on teoksena menettänyt merkitystään.

Markku Peltola näytteli pääosassa Aki Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Elokuva sai Cannesin festivaalien kakkospalkinnon eli Grand Prix’n.

Onko sekään pelkkää sattumaa, että suomalaisten sinänsä hyvät elokuvat ovat pärjänneet vuosina, jolloin juryä on vetänyt Suomen tunteva tekijä?

Mies vailla menneisyyttä palkittiin, kun raadin puheenjohtajana oli suomalaistakin sukujuurta omaava elokuvantekijä David Lynch, ja Hytti nro 6, kun juryä veti Jasper Pääkkösen kanssa töitä tehnyt ohjaaja-käsikirjoittaja Spike Lee.

Kun tämän vuoden palkinnot jaetaan lauantaina, saako jokin kolmesta kilpasarjan ruotsalaisesta tuotannosta palkinnon?

Hyvin mahdollista.

Ja jos ei saa, millainen on yhdeksänhenkisen juryn pohjoismaisten jäsenten, ruotsalaisnäyttelijä Noomi Rapacen ja norjalaisohjaaja Joachim Trierin, meriselitys seuraavassa pohjoismaisessa tapaamisessa?

Holy Spider on sarjamurhaajatrilleri, jossa Sahra Amir Ebrahimin esittämä toimittaja alkaa tutkimaan juttua, joka tuntuu poliisilta jäävän ratkaisematta.

Entä juryn iranilaisjäsenen, ohjaaja Asghar Farhadin mieltymykset?

Farhadi on tehnyt Iranissa yhteiskunnallisia elokuvia tasapainotellen sikäläisen kulttuuriohjeistuksen alla. Auttaako hän tänä vuonna vaikutusvallallaan palkinnoille elokuvan Holy Spider, jossa käsitellään sarjamurhaajatrillerin keinoin Iranin naisvihaa, sen syntyä ja juuria syvällä yhteiskunnassa?

Vai olisiko se jo liikaa uskallettu?

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat