Ruokatuottaja Prisca Leclercille ruoan tekeminen on rakkauden jakamista

Leclerc teki aikoinaan vaikutuksen tulevaan puolisoonsa Jani Jalkaseen valmistamalla munakkaan bileissä.

”Ranskalaista minussa on suvun perinteistä kiinni pitäminen ja vanhempien ihmisten arvostaminen. Suomalaista on luotettavuus, uskollisuus ja vaatimattomuus, joka silloin tällöin joutuu törmäyskurssille ranskalaisen itsevarmuuden kanssa.”

19.6. 2:00 | Päivitetty 19.6. 10:42

Prisca Leclerc on käymässä Pietarinkadulla.

”Olen asunut tällä kadulla neljässä asunnossa. Isoäidin asunnon osa oli ensimmäinen aikuisiän pesä, johon muutin kolmekymmentä vuotta sitten.”

Leclerc syntyi Pariisissa, missä hänen äitinsä Marja-Liisa Havio työskenteli Yves Saint Laurentin mallina ja poseerasi Voguessa, kunnes rakastui yläluokkaisen perheen geologi-insinööri poika Patrickiin.

”Isä kävi töissä ja äiti tylsistyi kotona, joten hän käytti viikot viikonlopun illallisten suunnitteluun. Ruoan laittaminen ei ollut äidille kärsimys vaan nautinto ja ihana seikkailu.”

Kun vanhemmat erosivat, äiti muutti kolmevuotiaan tyttärensä Priscan kanssa Helsingin Ullanlinnaan ja aloitti opiskelun.

”Minä en ymmärtänyt aluksi sanaakaan suomea. Myös ruoat olivat outoja, erityisesti kaverini luona tarjottu siskonmakkarakeitto. Meetwursti maistui sen sijaan hyvälle.”

Talvet tyttö asui Helsingissä, kesäisin isän luona Ranskassa.

”Koti oli kaikkialla eikä missään, ja siksi juurien kasvattaminen on ollut tähänastisen elämäni tärkein asia. Juurien kasvattaminen alkoi siitä kun tapasin mieheni Janin. Häneen teki vaikutuksen munakas, jonka valmistin bileissä.”

Vaikutusta sen sijaan ei tehnyt se, että Jalkasen isä oli legendaarinen iskelmälaulaja Kari Tapio.

”En tunnistanut nimeä. Meillä ei kuunneltu iskelmää, vaan ranskalaista chansonia, Beatlesia ja Hectoria.”

Leclerc ja Jalkanen asuivat Etelä-Helsingissä, kunnes unelmien koti löytyi seitsemäntoista vuotta sitten Vartiokylästä.

”Ei me mitään puutarhureita olla, mutta siinä talossa aiomme asua niin kauan kun pääsemme portaita ylös.”

Viime tiistaina pari juhlii molempien 50-vuotispäiviä ja kahtakymmentäviittä vuotta yhdessä.

Prisca Leclercista piti tulla tanssija tai pukusuunnittelija.

”En ollut kummassakaan tarpeeksi hyvä! Mallintöitä tehdessä tutustuin meikkaajiin ja tajusin, ettei maskeeraajan tarvitse osata piirtää täydellisesti.”

Outi Brouxin assistenttina nuori nainen nousi arvostetun ammattilaisen asemaan. Viidentoista vuoden jälkeen hän uskaltautui vaihtamaan alaa.

Lifestyle- ja ruokablogin perustaminen, ruoka-artikkeleiden toimittaminen ja Sanoman järjestämän sisällöntuottajan sekä ja kokin opinnot täydensivät ammattitaidon. Nykyään Leclerc työskentelee ruokatuottajana Food Camp Finlandilla.

”Rakastan elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan kiirettä, keittiötä ja kokkeja. Ruokasisältöjen tekeminen on suoraa seurausta ruokaa kohtaan tuntemastani intohimosta.”

Leclerc käyttää rakastaa-sanaa ja kritisoi suomalaista ruokasanastoa köyhäksi. Ranskalaisia reseptejä lukiessa häntä hymyilyttää ja liikuttaa.

”Suomessa lehtien ja kirjojen ruokajutuista jää kuvailu pois. Se, miltä jokin näyttää, maistuu ja tuoksuu on ruoasta kirjoitettaessa oleellista.”

Kun Prisca Leclercia pyytää nimeämään lempiruokansa hän päätyy siihen, että ruoka on tunnetta.

”Ja koska se on nimenomaan sitä, lempiruokani lienee Ranskan isoäidin uunissa paahdettu kana ja vihreät voissa uivat pavut. Etsiessäni mamien reseptiä Tarte tatin -kirjaani varten sain Ranskan sukulaisilta pieniä vihjeitä, joita yhdistelemällä resepti syntyi. Kun testasin reseptiä ensimmäisen kerran, aloin itkeä, koska tuoksu ja maku muistuttivat lapsuudesta.”

Ihmissuhteissa ruoka on rakkauden jakamista.

”Isä innostui ruoanlaitosta kolmannen avioliiton aikana. Odotin, että hän tuli töistä ja pääsin osallistumaan ruoanlaittoon.”

Suhdetta isään Leclerc kuvaa ongelmalliseksi.

”Olin niin paljon erossa isästä, että tarve olla hänen kanssaan oli valtava. Olin läheisriippuvainen. Isältä opin sen, että unelmia kannattaa toteuttaa. Isä olisi halunnut taiteilijaksi, mutta hänet pakotettiin opiskelemaan insinööriksi. Luovuuttaan isä toteutti entisöimällä vanhoja taloja. Isä perusti myös elämänsä loppupuolella ravintolan.”

Ranskan puoleisen suvun värikkäisiin ihmisiin kuului myös isänäiti, joka tanssi Ranskan ja Amerikan välisillä risteilijöillä ja näytteli elokuvissa.

”Hän oli tyypillinen tyylikäs ja arvonsa tunteva pariisilainen madame, joka kulki turbaani päässä, kiroili ja tööttäili rättisitikkaa ajaessa.”

Mamie kuoli, kun Leclerc oli kuusitoistavuotias. 2010-luvulla kolmen vuoden sisällä Ranskan sukulaisista kuolivat isä, setä ja velipuoli Herve.

”Kun menin lasten kanssa pitkälle matkalle Ranskaan, isä oli väritön ja hiljainen. Suurin shokki oli se, että hän ei tehnyt enää ruokaa.”

Parin vuoden päästä oli Herve-veljen vuoro.

”Viikko, jolloin hyvästelin Herven, oli elämäni kaunein ja järkyttävin. Herve sairasti kotonaan Monacossa. Joka päivä kotiin tuli kavereita ystävineen syömään, joten Herve sai kuolla niin kuin eli, puheensorinassa ja lautasten kilinässä.”

Paikalla olivat myös Herven formulaa harrastavat pojat Charles Leclerc ja Arthur Leclerc. Charles tunnetaan siitä, että hän vei Kimi Räikkösen paikan Ferrarilla.

Kuka?

Prisca Leclerc

  • Syntyi Pariisissa 1972 Neuilly-sur-Seinen kunnassa.

  • Tutkinnot: Maskeeraajakoulu, Cidesco-tutkinto 1993; Perhon ravintolakoulu, kokin tutkinto 2019.

  • Kirjat: Tarte Tatin (2016), Mokkapala (2017), Naisten vuoro (2019).

  • Töitä: Reseptiikkaa ja sisällöntuotantoa lehtitaloille, kaupallisille toimijoille ja televisiolle.

  • Maskeeraajana Olli Saarelan Bad luck love -elokuvassa. Levyn kansia ja musiikkivideoita: Ultra Bra, Aikakone, Jenni Vartiainen ja Him. Lehtien kansia: Image, Gloria ja Me Naiset.

  • Asuu Helsingin Vartiokylässä. Puoliso Jani Jalkanen ja lapset Wilma, August ja Väinö. Koirat Myrsky ja Iggy.

  • Täyttää 50 vuotta 23. kesäkuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat