Filosofi kirjoitti täsmäteoksen älyllisen horisontin laajennukseen: Tietoteorian veteraanin kirja parantaa myös yleissivistystä

Filosofi Markus Lammenranta esittelee varmalla otteella nykyaikaisen tietoteorian peruskysymyksiä.

Ranskalainen filosofi René Descartes (vas.) ja brittifilosofi Bertrand Russell.

18.6. 12:59

Tietokirja

Markus Lammenranta: Johdatus tieto-oppiin. 318 s. Gaudeamus, 2022.

”Onko maailmassa mitään niin varmaa tietoa, ettei kukaan järkevä ihminen voisi epäillä sitä?”

Tämä brittifilosofi Bertrand Russellin aikoinaan muotoilema kysymys on todellisuuden luonnetta puntaroivan filosofian, ja ennen kaikkea sen osa-alueen, tietoteorian keskeisiä ongelmia: onko todellisuutta koskeva tieto mahdollista?

Mutta mitä tieto ylipäätään on? Miten se eroaa luulosta? Ja miksi tieto olisi arvokkaampaa kuin luulo? Miksi uskomus, joka on tosi, ei ole tietoa, jos sitä ei voida perustella tai oikeuttaa? Filosofien vastaukset näihin tiedon luonnetta, arvoa ja mahdollisuutta koskeviin kysymyksiin eroavat toisistaan merkittävilläkin tavoilla.

Brittifilosofi Bertrand Russell.

Tietoteorian kentän kokonaisuuden hahmottaminen, oman kannan muodostamisesta puhumattakaan, on hankala tehtävä. Filosofian dosentti Markus Lammenrannan uusi kirja Johdatus tieto-oppiin auttaa tästä yleissivistävästäkin tehtävästä suoriutumista enemmän kuin hyvin.

Lammenranta on ollut asialla aikaisemminkin. Tietoteorian veteraanin edellinen kirja Tietoteoria (1993) oli ensimmäinen aihetta koskeva suomenkielinen yleisesitys. Johdatus tieto-oppiin ei kuitenkaan ole pelkästään pienin muunnelmin esitetty toisinto aikaisemmasta: skeptisismin historian laajemman käsittelyn sijasta Lammenranta esimerkiksi selvittää tietoteorian uudempia avauksia, jotka kiertävät kaukaa perinteisen tietoteorian lähtökohdat.

Vanhemmassa kirjassaan Lammenranta otti selkeästi kantaa ja puolusti maltillista tietoteoreettista naturalismia. Uudessa kirjassaan hän tyytyy esittelemään eri suuntauksien keskeisiä argumentteja ja niihin kohdistettua kritiikkiä, kannanotot jäävät vähemmälle. Molempi parempi: analyyttisyys ja objektiivisuus luonnehtivat joka tapauksessa Lammenrannan kirjoittajan asennetta.

Ranskalainen filosofi René Descartes.

Tietoteoreettinen kirjallisuus vilisee erotteluja, joiden avulla voidaan tehdä oikeutta eri näkökulmien nyansseille. Tietoteorian laajalla kentällä ensi askelia ottavalle erottelu autonomismin ja naturalismin välillä on ehkä niistä olennaisimpia. Autonomisti à la René Descartes korostaa tietoteorian riippumattomuutta tieteestä tai arkijärjestä, kun taas esimerkiksi Willard van Orman Quinen kaltainen naturalisti on sitä mieltä, ettei moinen riippumattomuuden tavoittelu ole millään muotoa suotavaa: tärkeintä on tutkia, miten uskomukset maailmasta aistiärsytyksen perusteella tosiasiallisesti muodostuvat.

Vasta-esimerkit ovat tietoteorian ydinainesta. Yksi ajattelija antaa määritelmän, jonka toinen ajattelija ampuu alas johtamalla siitä epämieluisia tai epäintuitiivisia tuloksia. Esimerkkinä tällaisesta käy Edmund Gettierin vuonna 1963 klassiseen tiedonkäsitykseen kohdistama arvostelu.

Klassisen tiedonkäsityksen mukaan tieto on sama asia kuin tosi ja oikeutettu uskomus. Gettier esitti kaksi tapauskuvausta todesta ja oikeutetusta uskomuksesta, jotka eivät kuitenkaan tuntuneet vastaavan intuitioitamme siitä, mikä on tietoa. Seurauksena tiedon määritelmää korjattiin.

Tällaiset korjausliikkeet ovat hyvin yleisiä tietoteoriassa. Usein - tai aina - on niin että korjauksille ja tarkistuksille ei tule loppua: lopputulema, jonka kaikki hyväksyisivät, jää utuiseksi haaveeksi.

Joskus pohdinta voi myös johtaa näkökulman radikaaliinkin muuttumiseen. Timothy Williamson ehdottaa, että tiedon määrittelemisestä esimerkiksi oikeuttamisen, evidenssin ja uskomuksen käsitteiden avulla luovutaan kokonaan: tieto selittää sen, mitä oikeuttaminen, evidenssi tai uskomus tarkoittavat, ei toisin päin.

Tietoa on yritetty määritellä vuosituhansia, mutta silti edistymistä vaikkapa Platonin ajoista – Descartesista puhumattakaan – on tapahtunut aika vähän. Miten tieto sitten määritelläänkin, skeptiset paradoksit pomppaavat aina jostain esille. Mitä jos emme siis voikaan tietää mitään, ja mitä jos filosofinen skeptisismi pitääkin paikkansa? Silloinhan tietoteoriankin yritykset ovat turhia, koska viime kädessä emme voi tietää, ovatko ratkaisut oikeita vai eivät.

Lammenranta myöntää ongelman. Bertrand Russellin filosofian arvoa koskeviin pohdiskeluihin vedoten Lammenranta kuitenkin toteaa, että ratkaisujen hakeminen tietoteorian ongelmiin ”rikastuttaa älyllistä mielikuvitustamme ja vähentää dogmaattista varmuuttamme.”

Johdatus tieto-oppiin onkin teos, joka varmuudella tekee näitä molempia, ja siksi sitä voi helposti suositella kaikille älyllisen horisonttinsa laajentamisesta kiinnostuneille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat