Tuomas Haapanen, 97, on kuunnellut jokaisen Sibelius-viulukilpailun suorituksen vuodesta 1965 lähtien – näin hän kuvailee suurta muutosta

Tuomas Haapasen mielestä jo 57 vuotta sitten saatiin aivan fantastinen Sibelius-voittaja, mutta virtuoosien määrä on moninkertaistunut. Vuoden 2022 Sibelius-voittaja saadaan tietää sunnuntai-iltana.

Professori Tuomas Haapanen seuraa kotoaan Sibelius-viulukilpailun kaikki suoritukset.

29.5. 2:00 | Päivitetty 29.5. 10:03

Kansainvälinen Sibelius-viulukilpailu ratkeaa sunnuntaina noin klo 22, ja silloin professori Tuomas Haapanen, 97, saa kokoon ainutlaatuisen sarjan.

Hänestä taitaa tulla ainoa ihminen maailmassa, joka on kuullut jokaisen Sibelius-viulukilpailun jokaisen esityksen vuodesta 1965 asti.

”Tosin vuoden 1965 esitykset kuulin radiosta ja tällä kertaa reuman vuoksi seuraan kilpailun striimeinä. Kaikki muut esitykset 1970–2015 olen kuullut salissa”, hän tarkentaa.

Professori Tuomas Haapanen nousi myös rehtoriksi ensin Turussa ja sitten Sibelius-Akatemiassa.

Nykytuomariston puheenjohtaja Sakari Oramo sanoi finalisteja ilmoittaessaan kilpailun tason olevan paras vuosikymmeniin, mutta korosti että ei ole kuullut kaikkia Sibelius-kilpailuja.

Haapanen on tämän tehnyt ja perspektiivi on muutenkin huima. Hänet mainittiin lupaavana viulistina Helsingin Sanomissa jo 1940-luvun alussa ennen sotavuosia sotilaslentäjänä. Sittemmin sotaveteraanista tuli nykyisen suomalaisen viulunsoiton isä, jonka oppilaista Pekka Kuusisto voitti Sibelius-viulukilpailun vuonna 1995.

”Kyllä Pekka sen sijan ansaitsi. Sanoisin, että sinä vuonna hän ja Lisa Batiashvili olivat hyvin tasavertaisia.”

Pekka Kuusisto (keskellä) nousi Sibelius-kilpailun voittoon vuonna 1995 ja Lisa Batiashvil oli toinen. Vasemmalla jaetulle kolmannelle sijalle sijoittunut tanskalainen Nikolaj Znaider.

Miten tämän vuoden kilpailu vertautuu kaikkiin aikaisempiin kilpailuihin?

”Parhaat ovat olleet hyviä alusta asti, mutta yleistaso on nyt aivan huimaava. Taustalla on maailmanlaajuinen virtuositeetin nousu. Suuria virtuooseja oli nyt kymmenittäin.”

Virtuositeetti ei kuitenkaan yksin riitä.

”Loistava virtuoosi voi tehdä suuria tyhmyyksiä musiikissa. Joukossa on aina sellaisia, jotka soittavat temppuja eikä musiikkia.”

Tämä kertoo Haapasen monikymmenvuotisista mieltymyksistä. Hän kouluttaa musiikin palvelijoita, ei oman egonsa palvojia.

Tuomas Haapasen mukaan virtuositeetti ei yksin riitä. Musiikin pitää palvella teosta eikä esittäjän egoa.

Finaaliin mahtui kuusi viulistia.

”Valinnoissa ei ollut suoranaisia yllätyksiä, mutta putoajien joukossa oli sellaisia, jotka olisivat hekin ansainneet päästä jatkoon.”

Käytäväpuheissa jäätiin kaipaamaan esimerkiksi SongHa Choita.

”Hän on tavattoman hyvä soittaja. Johonkin raja on kuitenkin vedettävä eikä tässä urheilukilpailusta ole kysymys, koska yksiselitteisiä kriteerejä ei taiteessa ole. Kyseessä on tuomariston enemmistön päätös.”

Suomalaisia ei tällä kertaa kuulla finaalissa.

”Ei syytä huoleen. Kolme mukana ollutta suomalaista ovat erinomaisia soittajia, jotka eivät tällä kertaa aivan hyvin onnistuneet. Ja uskomattoman hienoja lahjakkuuksia on nousemassa kymmenvuotiaistakin.”

SongHa Choi jäi yllättäen finaalista.

Onko Haapasella jo omaa suosikkia tämän vuoden voittajaksi?

”On kyllä mutta vielä en ennustaisi mitään. Finaali täytyy käydä läpi ennen johtopäätöksen tekemistä. Usein sellaiset, jotka ovat olleet aivan kärkipäässä välierän jälkeen, ovat romahtaneet finaalin konsertoissa.”

Osasyy lienee siinä, että kaikkien pianistin kanssa välierässä pärjäävien viulistien solistinen hehku ei riitä orkesterin kanssa konserttotehtävissä.

”Vielä suurempi syy on yhteistyön erilaisuus kapellimestarin ja orkesterin kanssa verrattuna yhteistyöhön pianistin kanssa. Sitä siirtymää kaikki eivät hallitse.”

Haastattelua tehtäessä valmistauduimme lauantain toiseen finaalipäivään. Tuliko siirtymän kanssa ensimmäisenä finaalipäivänä ongelmia?

”Ei suuria ongelmia, mutta kyllähän musiikillisen ilmeytyksen merkitys ja sen tuottaminen säveltäjän tarkoittamalla tavalla tuottaa konserttoesityksiin eroja.”

Sibelius-finalistit Inmo Yang (vas.), Yesong Sophie Lee, Diana Adamyan, Nathan Meltzer, Georgii Moroz ja Dmytro Udovytšenko.

Entä onko esiintymisjärjestyksellä vaikutusta? Ensimmäinen finaalikierros käytiin niin, että läpimenneistä ensimmäisenä välierissä soittanut Dmytro Udovytšenko aloitti myös finaalin. Nyt tapahtuu kuitenkin omituinen esiintymisjärjestyksen muljahdus. Udovytšenko ei soitakaan toisen finaalikierroksen ensimmäisenä vaan saa välipäivän.

Järjestäjien mukaan kyseessä on ”vanha, monen kilpailun jälkeinen esiintymisjärjestyksen muutos” ja vuoden 2025 esiintymisjärjestys tehdään ”1,2,3,4,5,6- järjestyksessä”.

”En tiedä mitä he nyt ovat miettineet”, Haapanen sanoo.

”Joskus on ajateltu yleisöä niin, että ei tule kovin monta samaa konserttoa peräkkäin. Teoriassa asialla saattaa olla merkitystä, mutta täysin oikeudenmukainen esiintymisjärjestys ei voi koskaan olla.”

Voivatko alkupään kilpailijat vähän unohtua, kun viimeisen päivän parhaat suoritukset ovat tuoreemmassa muistissa?

”Aloittajien osa on vaikeampi, mutta tuomaristo tekee tarkat muistiinpanot mikä vähentää esiintymisjärjestyksen vaikutusta.”

Aino Sibelius otti vastaan ensimmäisen Sibelius-viulukilpailun voittajan Oleg Kaganin Ainolassa vuonna 1965. Jean Sibelius oli kuollut kahdeksan vuotta aikaisemmin.

Palataan vielä menneisiin voittajiin. Onko heissä Haapasen mielestä yhtä yli muiden?

”Jo ensimmäisen kilpailun vuonna 1965 voittanut Oleg Kagan oli suurenmoinen taiteilija. Myös vuoden 1985 kilpailu jäi mieleen erityisesti, koska Leonidas Kavakos ja Ilja Kaler erottuivat niin selvästi muista. Emme jakaneet voittoa vaan annoimme kaksi ensimmäistä palkintoa ja molemmat täydellä palkintosummalla. Lisärahan lahjoitti kauppaneuvos Roger Lindberg.”

Ilja Kaler (kuvassa) ja Leonidas Kavakos voittivat Sibelius-viulukilpailun vuonna 1985. Nyt Ilja Kaler on vuoden 2022 Sibelius-viulukilpailun tuomaristossa.

HS:n raati kuunteli kerran kaikkien voittajien kilpailusuoritukset Sibeliuksen viulukonsertosta Yleisradion nauhoituksilta. Äänestin parhaaksi Liana Isakadzea, mutta konsensus löytyi vuoden 1970 toisesta voittajasta Pavel Koganista.

”Myös he molemmat ovat kaikkien aikojen voittajien kärkipäässä”, Haapanen sanoo.

Tämä kertoo osaltaan venäläisen viulukoulun merkityksestä kilpailun historiassa. Myös nykyisillä kilpailijoilla on venäläistaustaisia opettajia, mutta Venäjän suurhyökkäyksen johdosta kaksi mukaan hyväksyttyä kilpailijaa pudotettiin myöhemmin pois vain Venäjän kansallisuuden perusteella.

”Tämä on vaikea kysymys, jossa on kaksi puolta. Hyväksynnän pitäminen voimassa olisi ollut mahdollinen ratkaisu, mutta se olisi voinut aiheuttaa myös hämminkiä ja jotkut höyrypäät olisivat voineet reagoida häiritsevästi. Minä en pysty antamaan tähän yksiselitteistä vastausta.”

Venäjän ylle vedettiin ruksit tämän Sibelius-viulukilpailun osalta. Esikarsinnasta pääsi läpi kaksi Venäjän passin omaavaa kilpailijaa eli Ravil Isljamov ja Galija Žarova. Heidän ilmoitettiin 8. maaliskuuta yli kaksi viikkoa Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen olevan mukana kisassa. Heidän sulkemisesta pois kerrottiin 8. huhtikuuta.

Lue lisää: Paras soittaja ei välttämättä voita Sibelius-viulukilpailua, sillä venäläis­opiskelijat suljettiin pois: Näin kiisteltyä päätöstä nyt perustellaan

Sibelius-viulukilpailun tunnettuus perustuu osaltaan siihen, että voittajista tulee maailmankuuluja kuten Viktoria Mullovalle ja monelle muulle tapahtui.

Aina näin ei kuitenkaan käy ja toisaalta osa voittajista kehittyy parhaimmilleen vasta yli vuosikymmen voittonsa jälkeen, mikä on inhimillistä.

”On havaittavissa kahtakin eri suuntaa”, Haapanen kommentoi.

”Jotkut saavat heti paljon esiintymistilaisuuksia ja kehittyvät nopeasti, mutta jotkut eivät lähdekään niin kirkkaasti liikkeelle, ja se voi johtua monista seikoista.”

Kuuluisuus ja musiikillinen taso eivät aina korreloi.

”Agenttien solistikauppa on vähän epämääräistä”, Haapanen muistuttaa.

Voitto on pari kertaa annettu kahdelle kilpailijalle, mutta toisaalta vuonna 1990 ensimmäistä palkintoa ei jaettu lainkaan.

”Se oli kilpailuhistorian heikoin vuosi”, Haapanen muistelee.

Entä julistetaanko voittaja tällä kertaa?

”Aivan varmasti.”

Kuka?

Tuomas Haapanen

Professori Tuomas Haapanen

■ Tuomas Haapanen syntyi Helsingissä 29. joulukuuta 1924.

■ Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1943, kouluttautui jatkosodan aikaan sotilaslentäjäksi ja opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Pariisissa. Ensikonsertin hän piti 1948.

■ Solistitehtävien lisäksi Haapanen toimi Radion sinfoniaorkesterissa ensiviulistina ja konserttimestarina 1953–62. Turun konservatorion viulunsoiton pääopettajana 1962–1978 ja rehtorina 1966–78. Sibelius-Akatemian viulunsoiton professorina hän toimi 1978–90 ja rehtorina 1987–90.

■ Tuomas Haapanen on toiminut Sibelius-viulukilpailun ja muiden merkittävien kotimaisten ja useiden ulkomaisten musiikkikilpailujen tuomariston puheenjohtajana ja jäsenenä ja kehittänyt kilpailujen sääntöjä tuomaripelin vähentämiseksi.

■ Kuuluisia oppilaita mm. Pekka ja Jaakko Kuusisto, Réka Szilvay, Elina Vähälä ja Petteri Iivonen.

Lue lisää: Sibelius-kisan finalistit aloittavat urakkansa – ”En ole päässyt kotiin Harkovaan puoleen vuoteen”, kertoo finaaliin selviytynyt ukrainalais­viulisti

Lue lisää: Sibelius-viulukilpailun finaalikonsertit alkoivat – Inmo Yang soitti Nielseniä intensiivisesti, Yesong Sophie Lee Beethovenia kauniisti

Lue lisää: HS-raati kuunteli läpi kaikki Sibelius-viulukilpailun voittajat – ykkössija on yllätys

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat