Breaking Bad, Succession, The White Lotus – tv-sarjojen tunnusmusiikit ovat muuttuneet, mutta mikä on paras tunnari?

Televisiosarjoihin musiikkia säveltävä Jeroenn Swinnen uskoo, että suoratoistopalveluiden kilpailu katsojista on tehnyt sarjojen tunnusmusiikeista kiinnostavampia.

Yksi ikimuistoinen tunnusmusiikki on esimerkiksi kehutussa Breaking Bad -sarjassa, jossa näyttelevät muun muassa Aaron Paul (vas.) ja Bryan Cranston, joka esittää päähenkilö Walter Whitea.

15.6. 10:36 | Päivitetty 17.6. 13:58

Belgialainen säveltäjä Jeroen Swinnen katsoi viimeksi uudelleen Breaking Badia, huumekauppiaasta kertovaa jännityssarjaa. Sarjan uhkaava tunnusmusiikki kestää 17 sekuntia ja muistuttaa modernia versiota vanhan westernin ääniraidasta.

Skip intro, Swinnen klikkasi.

Edes televisiosarjoihin työkseen musiikkia säveltävä Swinnen ei vaikuta suhtautuvan tunnusmusiikkiin kovin vakavasti.

”Minusta ei tunnu pahalta, kun huomaan ihmisten ohittavan introja”, Swinnen sanoo puhelimessa.

Trendiä vastaan olisi vaikeaa taistella, vaikka esimerkiksi Succession-sarjan tunnusmusiikin säveltänyt Nicholas Britell sanoi The Guardianin haastattelussa vastustavansa suoratoistopalvelu Netflixin alkutekstien ohittamiseen tarkoitettua painiketta.

Succession-sarjan tunnusmusiikki vie välittömästi sarjan tunnelmaan. Brian Cox esittää sarjassa suvun julmaa patriarkkaa, mediamoguli Logan Royta.

Netflix lisäsi toiminnon palveluunsa viisi vuotta sitten. Kun toimintoa alettiin suunnitella, noin 15 prosenttia Netflixin käyttäjistä kelasi ohjelmia ensimmäisen viiden minuutin aikana.

Nykyään toimintoa käytetään päivittäin noin 136 miljoonaa kertaa. Samanlainen nappi on käytössä myös Yle Areenassa. Yleltä kerrotaan, ettei tarkkaa tietoa toiminnon käyttömääristä ole.

Suomalainen yleisö kuulee Jeroen Swinnenin sävellystöitä Auli Mantilan ohjaamassa ja käsikirjoittamassa sarjassa Transport, joka on parhaillaan katsottavissa Yle Areenassa. Swinnen vastaa myös Suomen Netflixistä löytyvän, valamiehistä kertovan belgialaisen Kaksitoista-sarjan musiikista.

Kaksitoista-sarja kertoo valamiehistöstä.

Vaikka molemmat sarjat löytyvät suoratoistopalveluista, ne on tehty ensisijaisesti televisioon.

Parhaassa tapauksessa kaikista sarjoista tehtäisiin kuitenkin erilliset leikkausversiot suoratoistopalveluihin ja televisiokanaville, Swinnen sanoo. Kerronta ja musiikki toimivat niissä eri tavoilla.

Perinteisessä televisiossa tunnusmusiikin tehtävänä on siirtää katsoja erilaisista ohjelmista ja tunnelmista toisiin ja tarjota totuttautumiseen aikaa. Sen sijaan suoratoistopalveluissa siirtymisvaihetta ei tarvita, koska yleisö saattaa katsoa yhden illan aikana kokonaisen tuotantokauden niin kuin se olisi yhtenäinen elokuva.

Silloin yhä uudelleen toistuva alkutunnari on kuin mainoskatko, Swinnen vertaa.

”Se ei ole osa tarinaa.”

Swinnen arveleekin, että suoratoistoaikana sarjojen tunnusmusiikit ovat lyhentyneet. Mitään yhtenäistä trendiä hän ei tunnusmusiikeista tunnista.

Suoratoistopalveluiden käymä kilpailu yleisöistä on tehnyt sarjojen tunnusmusiikeista kiinnostavampia, Swinnen sanoo. Hän sanoo, ettei monia omaperäisimmistä tunnuskappaleista olisi tehty, jos ne olisi tilattu ensisijaisesti perinteiseen televisioon.

HBO Maxin draamakomedia The White Lotus kertoo lomaviikosta Havaiijin rannoilla. Cristopal Tapia de Veerin säveltämässä tunnuskappaleessa soivat perkussiot ja huilu. Lopputulos kuulostaa samanaikaisesti trooppiselta ja ivalliselta.

Jennifer Coolidge teki ylistetyn roolisuorituksen The White Lotus -sarjassa.

”Kun ensimmäisen jakson alkutekstit alkoivat, tiesin, että pitäisin sarjasta”, Swinnen sanoo ja lisää, ettei ohittanut alkua kertaakaan.

Myös Stranger Thingsin syntetisaattorisävelmän Swinnen mainitsee useita kertoja. Sitäkään hän ei ohittanut.

Mutta mikä on kaikkien aikojen paras televisiotunnari?

Swinnen valitsee mediamogulin perheen valtapeleistä kertovan Successionin Emmy-palkitun tunnusmusiikin, joka yhdistelee orkesterisoittimia ja epävireisen pianon hiphop-rytmiin.

Sitten mieleen tulee A-Team, neljästä amerikkalaisesta sotilaasta kertova toimintasarja, jota hän katsoi lapsena 1980-luvulla, yli kolme vuosikymmentä sitten. Hän kiirehtii lisäämään, että sarja itsessään on kamala.

Swinnen alkaa hyräillä melodiaa.

”Melodia pysyy päässä aina.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat