Huipputanssijat nostivat esiin historian Rosat, viimeisimpänä tulviin kuolleen ilmastoaktivistin – Tanssin talossa komea ulkomainen avaus

Tanssin talo avasi kansainvälisen ohjelmansa ylellisesti belgialaisvierailulla.

Mystery Sonatas / for Rosa -tanssiteos liittää hovitanssia nykypäivän kansankokousten liikekieleen.

15.6. 15:18 | Päivitetty 16.6. 11:47

Nykytanssi

Rosas: Mystery Sonatas / for Rosa Tanssin talon Erkko-salissa 14.6. Koreografia Anne Teresa De Keersmaeker.

Tanssin talon kansainvälisen ohjelmiston avaus on varma, mutta ei helppo, saati kosiskeleva valinta. Anne Teresa De Keersmaekerin yli kaksituntinen Mystery Sonatas / for Rosa tarjoaa yhtä aikaa puhdistavan maratonin ja elämän oleellisiin kysymyksiin keskittyvän meditaatioharjoituksen.

Sen jälkeen voi vain huokaista kiitollisena. Juuri tätä Tanssin talolta on lupa odottaa. Ylimaallista tanssi- ja soittotaitoa, vahvaa sanottavaa, nautintoa, haastetta ja traditiotietoisia taiteilijoita, jotka eivät ole meriiteistään huolimatta urautuneita.

Belgialaisen De Keersmaekerin teoksia vierailee Suomessa harvoin, vaikka hänen legendaarinen vaikutuksensa näkyy täällä vahvasti, muun muassa Liisa Pentin ja Liisa Risun teoksissa. Eurooppalaisen tanssin juuriin kietoutuva teos kantaa mukanaan muistumia muun muassa Pina Bauschista, mutta koukkaa myös siihen, miltä Eurooppa uusine ilmiöineen ja tanssivirtauksineen näyttää juuri nyt.

Viiden muusikon soitto ja kuuden tanssijan liike ovat koko ajan yhtä. Tanssijoiden ruusun terälehtien muotoa hakeva liikerata tuo esiin musiikin matematiikan kiehtovasti. Kuvio näkyy selkeästi lattiassa, johon heijastuu myös ajan viisari. Mysteerit, musiikin ja geometrian yhdistäminen sekä yhteiskunnassa vastarintaa tehneet naiset – näistä kerroksista muodostuu tämän tanssiteoksen oma universumi.

Esitys liikkuu samanaikaisesti abstraktilla ja kantaaottavan aiheen tasolla tinkimättä kummastakaan. Heinrich Biberin 1670-luvulla säveltämät mysteerisonaatit tarjoavat barokkimusiikkia, jossa suuret tunteet virtaavat moniäänisesti ja koristeellisesti, mutta samalla järjestelmällisesti. Uskonnollisuus huokuu läsnäoloaan. Viulisti Amandine Beyer saa koko ajan syveneviä sävyjä irti viulustaan, jota hän virittää useasti, mikä kuuluu teokseen. Teoksen tanssisooloissa nousevat esiin merkittävät Rosat. Rosa Bonheur, Rosa Luxemburg, Rosa Parks, nunna Rosa Vergaelen ja lopulta yksi tanssijoista kertoo vielä Belgian tulvissa vuonna 2021 kuolleen 15-vuotiaan ilmastoaktiivi Rosan kohtalon.

Kehämäinen liike imee tanssijoita koko ajan eteenpäin, vaikka koko ajan on kyse myös keskeytyksistä ja toistoista. Teoksen yhtenä teemana vaikuttaa vastarinnan toiminta eri aikoina. Miten aktiivista, läpitunkevaa, muutoksia tekevää ja epäjatkuvuudessaankin jatkuvaa se on.

Kolme vuotta sitten Espoon kaupunginteatterissa vieraili De Keersmaekerin postmodernin tanssin klassikko Rosas danst Rosas, joka sai ensiesityksensä jo vuonna 1983, mutta oli niin elossa, että se olisi voinut olla syntynyt juuri silloin. Historia ei jähmety tässäkään teoksessa umpioon. Vaikka kuinka olisi kyse periaatteessa tutuista asioista, tulee tunne, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.

Arkiliikkeiden tunnistettavuus, sohvalta tapahtuva nettiaktivismi, Raamatun tarinat, historiallisten kansannousujen ja nykypäivän mielenosoitusten koreografiat, hovitanssit, afrikkalaisen tanssin perinne ja muistumat breakdancesta leivotaan sisään kokonaisuuteen täysin omalaatuisesti. De Keersmaeker toimii kuin nykytanssin alkemisti, kuten on jo aiemmin moni muukin todennut.

Minna Tiikkaisen valot luovat dramaattisen tilataideteoksen. Graafisuudestaan huolimatta valotilanteet ovat pehmeitä.

Suomalaisen Minna Tiikkaisen valosuunnittelu ja lavastus muodostuvat yhdestä kattoon kiinnitetystä suurehkosta kaaresta, joka heijastelee valoa eri tavoin. Se muistuttaa saksalaisen teatterin rohkeudesta käyttää varjoja ja valospottien reunoja dramaattisesti. Lopputulos ei ole graafisuudestaan huolimatta lainkaan etäinen vaan hellii pehmeydellään. Välillä yökerhomaiset valot ja musiikki rikkovat ylevyyden, ja niin pitää ollakin!

Laakereilleen ei voi jäädä lepäilemään. Niin ei totisesti tee De Keersmaeker eivätkä ryhmän ekstaattiseen uupumukseen asti joka eleellään ilmaisevat nuoret tanssijat, jotka eivät säästele energiaansa edes runsaassa määrässä hyppyjään. Päinvastoin, elinvoimaa oikein tuhlataan. Miten ylellistä! Kun heitä yrittää vangita, he ovat jo muualla. Poseerausten läpikotaisin kuolettamassa maailmassa heidän vastarintansa kunnioittaa ihmisarvoa vaikuttavasti.

Tanssijat (vaihtuvasti) Rafa Galdino, José Paulo dos Santos, Lav Crnčević, Mamadou Wagué, Sophia Dinkel, Frank Gizycki, Jacob Storer, Cintia Sebők, Laura Maria Poletti, Mariana Miranda. Musiikki Heinrich Ignaz Franz Biber: Mystery Sonatas. Musiikin johto: Amandine Beyer. Muusikot, Gli Incogniti / Amandine Beyer: viulu, Baldomero Barciela Varela: viola da gamba, Ignacio Laguna Navarro: teorbi ja barokkikitara, Francesco Romano: arkkiluuttu, Anna Fontana: harppu ja urut. Lavastus ja valosuunnittelu Minna Tiikkainen. Puvustus Fauve Ryckebusch.

Oikaisu 16.6. klo 11.46: Heinrich Biberin (1644–1704) mysteerisonaatit on on sävelletty noin vuonna 1676, ei 1700-luvulla, kuten arvostelussa virheellisesti kirjoitettiin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat