1980-luvulle sijoittuva kotimainen draamasarja Sininen enkeli on pakattu täyteen ällistyttäviä juonenkäänteitä

Retro näyttää helposti parodialta tai vain huonolta huumorilta. Sinistä enkeliä katsoessa on ajoittain vaikea päättää, kummasta on kysymys.

Sininen enkeli -sarja alkaa hulppealta purjeveneeltä, jonne on kokoontunut joukko äveriäitä nuoria juhlimaan vappua ja kesän alkua.

4.6. 2:00 | Päivitetty 4.6. 10:59

1980-luvun äkkimakeasta hittidrinkistä nimensä saanut Sininen enkeli kuvaa aikakautta, jolloin talous kävi niin kuumana, että kiehahti lopulta yli. Kännykät olivat ympäriinsä kanniskeltavia halkoja, housunlahkeesta pilkistivät valkoiset urheilusukat, ja olkatoppaukset muistuttivat amerikkalaisen jalkapallon pelaajan suojavarusteita.

Tämän kaiken aikakauteen liitetyn, varsin kliseisenkin kuvaston Aleksi Mäkelän ohjaama draamasarja kuvaa hyvin.

Retrossa on kuitenkin se ongelma, että se näyttää helposti parodialta tai vain huonolta huumorilta. Sinistä enkeliä katsoessa on ajoittain vaikea päättää, kummasta on kysymys. Sarjan juonenkäänteet ovat niin ällistyttäviä, että dallasit ja kaunarit jäävät kakkosiksi.

Tuntuu, että käsikirjoittajat Johanna Hartikainen, Pete Suhonen ja Veli-Pekka Hänninen ovat jääneet kiinni muistojensa kultaiseen 80-lukuun. Äitelää kuten samanniminen drinkki.

Sarjan alku muistuttaa jonkinlaista Levottomat-pastissia: hulppealle purjeveneelle on kokoontunut joukko äveriäitä nuoria juhlimaan vappua ja kesän alkua. Pinnan alla on jännitteitä ja salattua intohimoa.

Venereissu saa traagisen päätöksen, ja sen myötä sarja hyppää ajassa kolme vuotta taaksepäin kuvaamaan sitä, miten tilanteeseen päädyttiin.

Sarjan päähenkilö on Puumalasta Helsinkiin muuttanut Marko Hyyryläinen (Heikki Ranta), joka on lähtenyt vanhempiensa maatilalta opiskelemaan kulttuuria Helsingin yliopistoon. Sattumoisin Marko on löytänyt alivuokralaisasunnon äveriään lesken, Margaretha ”Muru” Goldsteinin (Kristiina Halttu) luota, ja vuokranmaksu käy rahanpuutteessa myös luonnossa.

Kun kulttuurisukuun kuuluvat opiskelukaverit kiusaavat köyhää maalais-Markoa, keksii tämä käyttää vuokraemäntänsä arvokasta sukunimeä ja alkaa haalia rahaa sekä vaikutusvaltaisia ystäviä. Marko on supliikkimies ja kerää pian itselleen tukun lainarahaa ja bisnesideoita.

Markon hahmoa ei ole rakennettu minkäänlaiseen peruskallioon, asiat vain tapahtuvat hänelle. Tämä vaivaa muitakin sarjan henkilöhahmoja. Etualalla on vauhdikas äksön.

Puumalasta Helsinkiin muuttanut Marko (Heikki Ranta) saa alivuokralaisasunnon äveriään Margaretha Goldsteinin (Kristiina Halttu) luota.

Aikakauden näköiskuvia sarjassa esiintyvistä vaikutusvaltaisista hahmoista ei rakennella, vaikka kovin tutunoloinen on esimerkiksi Markon bisneksiä edesauttava SYP:n johtokunnan jäsen Kurt ”Kurre” Krause, jota näyttelee aina hyvä Taisto Oksanen. Krause hamuaa nurkanvaltausta perinteikkäästä Kuusiston vaatefirmasta, mikä taas tuo mieleen Kuusisen vaatetusliikkeen.

Kahdeksanosainen sarja ei pääty odotusten vastaisesti 1990-luvun lamaan. Sarjan loppu vaikuttaa siltä, että optiota olisi jo rakenneltu kakkoskaudelle.

Sininen enkeli, C More.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat