”En oikeastaan kuuntele musaa”, sanoo muusikko Anssi Kela

Anssi Kelan elämä on kiertynyt musiikin ympärille, vaikka hän ei siitä aina niin välitäkään.

Anssi Kela sanoo laittaneensa nuoruudessaan kaiken yhden kortin varaan. ”Jälkikäteen voi ajatella, kuinka tyhmä olin. Kaikki olisi voinut mennä ihan eri tavalla.” Hänet kuvattiin Taivaskalliolla Helsingin Käpylässä.

27.7. 2:00 | Päivitetty 27.7. 6:47

MUSIIKIN voi miltei haistaa. Kellaristudion seinillä roikkuu kymmeniä kitaroita, bassoja ja kosketinsoittimia. Äänikaapeleita risteilee sinne tänne, ja studiopenkkien istuinosat ovat ahkeran käytön jäljiltä rispaantuneet.

Tältäkö näyttää intohimoisen musiikkirakastajan luona?

Talon isäntä ähkäisee vaivaantuneesti.

”Niin, monet muusikothan sanovat, että musiikki on heille yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Niin kuin tavallaan elinehto”, Anssi Kela sanoo.

”En koe asiaa niin. En oikeastaan edes kuuntele musaa. Ei mua kiinnosta yhtään, mitä musiikkia nykyisin julkaistaan.”

”Suurin osa ajasta mulla menee Youtuben katseluun.”

LAUSUNTO on yllättävä mieheltä, joka näyttää kehystäneen koko elämänsä musiikilla. Kela on satojatuhansia levyjä myynyt hittiartisti ja moneen kertaan palkittu ja tunnustettu musiikin ammattilainen, joka säveltää, sanoittaa, soittaa, äänittää ja tuottaa omat levynsä.

Miksi hän halusi muusikoksi?

Kela naurahtaa ja vastaa, ettei hänellä ollut vaihtoehtoa. Kapasiteetti ja osaaminen ei kuulemma riittänyt mihinkään muuhun. Ylioppilaaksi hän kirjoitti keväällä 1991. Sen jälkeen ainut läpikäyty koulu on ollut autokoulu.

Miksi Anssi Kela halusi muusikoksi? Hänellä ei kuulemma ollut vaihtoehtoa.

Kela sanoo, ettei pänttääminen yksinkertaisesti sovi hänen luonteenlaadulleen. Siksi hän ei ole mielestään muusikkonakaan kovin etevä. Kela toteaa omaavansa soittamiseen jonkin verran luontaisia kykyjä mutta ei ole vienyt asiaa koskaan ”nextille levelille”.

”Olen luistellut eteenpäin pelkällä peruslahjakkuudella. Olen ollut aina tosi huono treenaamaan päämäärätietoisesti, en osaa lukea nuotteja, ja kaikenlainen teoreettinen pohja multa puuttuu täysin”, hän listaa.

”Mulla on pää niin pehmeä.”

VAATIMATON hän ainakin osaa olla.

Tosiasiassa Anssi Kela on poikkeuksellisen monipuolinen ja näkemyksellinen musiikintekijä, joka on onnistunut kirjoittamaan useita klassikkoasemaan nousseita kappaleita. Muun muassa sellaisia ikivihreitä kuin Nummela, Puistossa, 1972 ja Levoton tyttö.

Sellaiseen harva kitaravirtuoosi pystyy.

Tämän myöntää Kela itsekin.

”Osaan tehdä monia asioita vähän mutten mitään sairaan hyvin. Kiinnostusta on riittänyt pelkästään itsensä toteuttamiseen ja sellaisen musiikin tekemiseen, mitä minusta itsestäni tulee ulos.”

Kela kuvailee musiikintekemisen olevan hänelle pitkälti leikkimistä. Kappaleita hän sanoo lähestyvänsä monesti pastissinomaisesti ja mielikuvien kautta: ensin hän innostuu jostakin toisen artistin – yleensä jonkin nuoruudensuosikkinsa – biisistä ja alkaa rakentaa viereen omaa versiotaan laulusta.

Sen myös kuulee.

Kelan kappaleissa on helppo erottaa kaikuja esimerkiksi Duran Duranista Michael Jacksonista ja Bruce Springsteenistä. Keväällä ilmestynyt Revontulet-single viittaa U2:n vuoden 1983 New Year’s Day -kappaleeseen.

Onko olemassa Anssi Kela -soundia?

”Se on asia, jota en ole koskaan murehtinut. Ainakaan en ole yrittänyt pitää sellaisesta kiinni. Mutta on minulla varmastikin tunnistettava tapa kirjoittaa tekstejä ja melodioita. Tekijänä siihen välillä vähän tuskastuukin. Sitä miettii, että ainako tulee tätä samaa.”

”Toiset artistithan syntyvät oman äänensä kanssa ja ovat heti ensimmäisillä äänitteillään todella persoonallisia. Mulla kyseessä oli pidempi marssi. Koin oivalluksen vasta Nummelan kappaleita kirjoittaessani. Niissä tuntui olevan jotain spesiaalia. Tavallaan Anssi Kelan ydin.”

KELA sanoo rentoutuneensa vanhemmalla iällään. Hän sanoo pyrkineensä vielä joitakin vuosia sitten varjelemaan yksityisyyttään lähes militantilla kiihkolla ja olisi pitänyt mahdottomana ajatuksena kutsua toimittajan omaan kotiinsa.

Nyt ote on höllentynyt. Kela toteaa olevansa julkisuudenhahmona ja esiintyvänä artistina huomattavasti ulospäin suuntautuneempi kuin vielä soolouransa alussa, vaikka ei huomion keskipisteenä oleminen hänestä edelleenkään täysin normaalilta tunnu.

Kontakti yleisöön on silti luontevampi.

”Monen on varmaan vaikea uskoa, miten ujo ja syrjäänvetäytyvä ihminen oikeasti olen. Olen ihan tarkoituksella halunnut ylittää monia häpeänkynnyksiä esimerkiksi mitä lavalla olemiseen tulee. Olen mennyt koko ajan kohti sellaista täydellistä vapautumista ja yhä kornimpia juttuja”, Kela sanoo.

”Siitä tulee aika hyvä fiilis.”

Kuka?

Anssi Kela

  • Syntyi 1972 Helsingissä.

  • Julkaissut seitsemän sooloalbumia, nuottikirjan Nummela – Erään albumin anatomia (2001), romaanin Kesä Kalevi Sorsan kanssa (2008) ja muistelmateoksen Matkamuistoja (2012).

  • Kilpaili neljä vuotta Formula 3 -luokan SM-sarjassa ja ajoi neljään osakilpailuvoittoon.

  • Voittanut sooloartistina viisi Emma-palkintoa ja Rockin Suomen mestaruuden vuonna 1993 Pekka ja Susi -yhtyeessä.

  • Asuu Helsingissä. Vaimo ja kaksi lasta.

  • Täyttää 50 vuotta perjantaina 29. heinäkuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat