Omaperäinen poliisisarja Räsynukke tarjoaa vetävää vuoropuhelua murhauhrien äärellä

Brittiläinen Räsynukke poikkeaa totisista sarjamurhaajasarjoista erityisesti tykittelevän dialoginsa ja levottoman tilannehuumorinsa ansiosta.

Nathan Rose (Henry Lloyd-Hughes) jahtaa ovelaa murhaajaa.

9.6. 2:00 | Päivitetty 9.6. 10:27

Loco Chanel? Tommy Hillitön? Rikosetsivät ehdottavat lempinimeä murhaajalle, joka on kursinut kuuden ihmisen ruumiinkappaleista kokoon ihmishahmon ja laittanut sen roikkumaan lontoolaisasunnon katosta. Lopulta poliisilaitoksen teknikko keksii ruumille nimen Räsynukke. Se on myös koko kuusiosaisen sarjan nimi.

Päähenkilö, ylikonstaapeli Rose (Henry Lloyd-Hughes), palaa pitkältä sairaslomalta ja jaksolta psykiatrisessa hoitolaitoksessa. Rose on suhtautunut pakkomielteisesti edelliseen tapaukseensa, polttomurhaajan jahtaamiseen, ja romahtanut kesken siihen liittyvän oikeudenkäynnin. Nyt hänellä on käsissään uusi murhaaja.

Hänen kanssaan tapausta tutkivat kollegat Emily Baxter (Thalissa Teixeira), Rosen pitkäaikainen toveri, sekä yhdysvaltalainen Lake Edmunds (Lucy Hale). Kaikki kolme hahmoa ovat onnistuneita ja täydentävät toisiaan mainiosti. Baxter on suoraviivainen pomo ja Edmunds millenniaali, jonka ”Tiktok-marxismi” hermostuttaa kollegoita. Rose tosin on valmiiksi kroonisesti hermostunut.

Brittiläinen Räsynukke pohjaa Daniel Colen romaaniin, ja sen on luonut Freddy Syborn. Syborn on kirjoittanut niin elokuvia kuin näytelmiä, mutta suomalaiselle katsojalle tutuimpia hänen töistään lienevät sarjat Sex Education ja Killing Eve, joihin hän on kirjoittanut yksittäisiä jaksoja.

Edellä mainituista tuttu kiero huumori leimaa myös Räsynukkea. Se poikkeaa totisista sarjamurhaajasarjoista erityisesti tykittelevän dialoginsa ja levottoman tilannehuumorinsa ansiosta.

Sarja kuvaa kyllä murhaajan etsimistä, mutta tekee sen poukkoilevalla rytmillä ja vuoropuheluiden kuljettamana. Kerronta muistuttaa enemmän jazzia kuin synkkää murhaballadia.

Murhaajan kädenjälki sen sijaan lähenee isojen rikostuotantojen vastaavia. Tappaja on pirullisen ovela ja tapot mielikuvituksellisia. Väkivalta tapahtuu kuitenkin enimmäkseen ruudun ulkopuolella.

Emily Baxter (Thalissa Teixeira) on päähenkilön, ylikonstaapeli Rosen pitkäaikainen työtoveri.

Pian räsynukkeruumiin löytymisen jälkeen poliisit saavat listan murhaajan tulevista uhreista. Listalla on tuttu nimi. Myös Rosen aiempi tapaus alkaa näyttää merkitykselliseltä, mikä taas on omiaan nostattamaan mielenterveysongelmat pintaan.

Poliisien mielen järkkyminen alkaa olla sarjoissa peruskauraa, mutta Räsynukke ei ole kaavamaista keskivertoviihdettä. Tutkintaa ei yliselitetä eikä juonipoluista valita niitä ilmiselvimpiä.

Vaikka välillä sarja tuntuu turhan ihastuneelta vuoropuhelujumitukseensa, kokonaisuus tuntuu raikkaalta. Niin raikkaalta kuin verenhajuinen sarjamurhaajaviihde voi tuntua.

Räsynukke, TV1 klo 21.05 ja Yle Areena (K16).

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat