Suomikantrin tekijä Suonna Kononen kirjoitti romaanin ongelmaisesta progemuusikosta, harvinaisesta ilmestyksestä kirjallisuudessa

Miten löytää rauha rock-elämän jälkeen, kysyy Tie päättyy meren rannalle.

Suonna Kononen on itsekin tehnyt kantripainotteista musiikkia ja julkaissut myös kirjan suomikantrista.

1.7. 15:49

Romaani

Suonna Kononen: Tie päättyy meren rannalle. Karisto. 375 s.

Toimittaja, tietokirjailija ja muusikko Suonna Konosen (s. 1971) ensimmäisen romaanin Tie päättyy meren rannalle kertoja harmittelee, ettei ole pannut asioita muistiin silloin, kun ne tapahtuvat. Hyvin hän kaiken silti muistaa, kaupunki kaupungilta, kapakka kapakalta, majapaikka majapaikalta, kun matka vie kohti pohjoista.

Joensuu jää taakse ja määräpäänä häämöttää Jäämeren rannikko, ja kun matkanteko hellittää, romaanin kerronta muuttuu peräti romanttiseksi, jos se siihen asti on muistuttanut enemmän Jack Kerouacin Matkalla-romaanin levotonta meininkiä. Kertoja Johan Johansson nimittäin etsii uutta, rauhallisempaa – ja terveellisempää elämää.

Johan on nimittäin johtanut progressiivista rock-yhtyettä. Useampi vuosikymmen on takana, joten on aika etsiä maisemia, joissa voi jättää sosiaalisen median ja levynteon paineet taakse. Levyjä ei enää myydä eivätkä viisikymppiset pitkätukat ole enää festarikesien kuumimpia vetonauloja.

Ihmeen hyvin romaanin kuvitteellisella Savusaunalla on sitä ennen mennyt. Yhtyeen menekki kun on parhaimmillaan ollut jopa Miljoonasateen ja Kolmannen naisen luokkaa.

Siihen ei ole tainnut mikään maamme todellinen progebändi viime vuosikymmeninä yltää.

Kononen on itse tehnyt kantripainotteista musiikkia ja julkaissut kirjankin suomikantrista. Romaanin Johan on kosketinsoittaja ja säveltäjä, jonka suurin vaikuttaja on Pink Floyd. Moisesta epäomaelämäkerrallisesta vedosta täytyy antaa täydet pisteet.

Yhteistäkin on: tekijä ja päähenkilö ovat syntyneet Ruotsissa ja jääneet lapsena kahden kulttuurin loukkoon. Vaikka musiikin suhteen Kononen ei ammenna suoraan omasta elämästä, kuvaukset muusikon elämästä tuntuvat tutuilta.

Progemuusikko on ollut harvinainen ilmestys kirjallisuudessa, mutta juomat, roskaruoka ja ympärillä pörräävät ihailijat ovat koitua Konosenkin sankarin kohtaloksi.

Joten perhe ja keikkaelämä saavat jäädä taakse. Johan ajaa bändin pakettiautolla pohjoiseen mukanaan uskollinen basisti, Ramones-fani ja ehtymätön jutunkertoja. Rehevää puhetta ja mehevää vitsailua riittää ainakin puolen kirjan verran.

Lopulta ollaan Norjan maisemissa, jossa Johan soittaa mukana raahaamaansa pianoa. Elämä alkaa järjestyä uudestaan, jopa uutta yleisöä ilmaantuu.

Kerronta on kautta romaanin rentoa ja luistavaa. Tai ainakin sen pitäisi olla. Välillä mennään liiaksi puhekielen ilmaisujen puolelle, sitten taas vähän kliseisiin ja jopa jäykkiin partisiippirakenteisiin. On substantiiveja kun pitäisi olla verbejä, jotta kieli kulkisi kuin hyvin viritetyt Hammond-urut soittajan huippuhetkinä.

No, eipä vanhan pakettiauton moottorikaan aina rullaa. Se on yksi matkanteon ja tarinan vastoinkäymisistä, eli ne jäävät vähäisiksi, ennen kuin lopussa kaikki keikahtaa.

Täyskäännöksen tarpeellisuudesta en ole täysin vakuuttunut. Ainakin voi paljastaa, että siinä tekijä ottaa lisää etäisyyttä päähenkilöönsä ja antaa hänen tyttärensä viimeistellä tarinan.

Konosen Tie päättyy meren rannalle tarjoaa kunnon siivun hyvää meininkiä. Elämä tien päällä ja Jäämeren rannoilla tuntuu sujuvan paremmin kuin perheen pyörittäminen ja keikkailu.

Joensuun pienuutta totta kai valitetaan. Bändin laulaja tosin on tehnyt karjalaisuudesta oman brändinsä aina karikatyyriin asti.

Vaikka beat-kirjallisuuden ja rokin meininki vallitsee, parasta kirjassa ovat monin paikoin napakat maisemakuvaukset. Uusien ystävien kanssa kelpaa taivastella maailman hektistä menoa ja ilmastonmuutosta, kuten asiaan kuuluu.

Romaanin naiskuvaus paranee selvästi lopussa, kun vastaan tulee norjalainen, itsenäinen yksinhuoltaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat