Tuottaja Miia Haavisto on paitsi portinvartija myös oma pomonsa: ”Minun elokuvissani on kaikenlaisia naisia, ei vain tyttöystäviä ja vaimoja”

Elokuvatuottaja Miia Haaviston Tekele-yhtiö menestyy alkuperäisaiheilla. Haavisto sanoo, että hänen tuottamansa elokuvat näyttäisivät erilaisilta, jos joku muu olisi tuottanut ne.

Aalto-yliopiston työelämäprofessorina Miia Haavisto opettaa elokuvatuottamista. ”Haluan tietysti ajatella, että hakijoita tulee lisää, koska tuottajan identiteetti tunnetaan nykyisin paremmin kuin ennen – tiedetään, että teemme muutakin kuin pyörittelemme rahoja”, mökillään kuvattu Haavisto sanoo.

16.6. 2:00 | Päivitetty 16.6. 6:11

”Aina puhutaan ohjaajista, mutta entäs tuottajat? Me olemme portinvartijoita ja meillä on paljon vaikutusta siihen, mitä yritetään rahoittaa”, Miia Haavisto sanoo.

Ilman tuottajia ja rahoitusta ei tehdä elokuvia tai tv-sarjoja, joten tuottajilla on tosiaan iso rooli siinä, millaisia tarinoita ja henkilöhahmoja näemme. Valtaa on varsinkin sellaisilla itsenäisillä tuottajilla kuin Haavisto, joka omistaa yhtiönsä.

Haaviston Tekele on tuottanut muun muassa elokuvat Eden (2020) ja Huonot naiset (2022) ja tv-sarjan Transport (2022).

Ulla Heikkilän esikoinen Eden sai suopeat arvostelut ja Auli Mantilan Transport sekä arvostusta että 700 000 katsojaa per jakso. Niklas Lindgrenin ohjaama Huonot naiset toi valkokankaille epätyypillisiä päähenkilöitä, keski-ikäisiä naisia ja seksityöläisiä.

”Minun elokuvissani on kaikenlaisia naisia, ei vain tyttöystäviä ja vaimoja. Portinvartijan rooli näkyy siinäkin, millaisia ihmiskuvia – esikuvia – elokuvat tarjoavat. Minulla on ollut iso panos kaikkiin elokuviin, jotka olen tuottanut. Ne näyttäisivät erilaisilta, jos joku muu olisi tuottanut ne.”

Ohjaajat ovat olleet elokuvien ensisijaisia tekijöitä ja taiteilijoita siitä alkaen, kun ranskalaiset kriitikot korottivat heidät auteureiksi. Monet ohjaajatkin tosin muistavat muistuttaa elokuvantekemisen luonteesta ryhmätyönä.

Tuottajana Haavisto vaikuttaa jo kehittelyvaiheessa kaikkeen keskusteluissa käsikirjoituksesta roolitukseen.

”Kun puhun käsikirjoittajan kanssa, voin tuoda mukaan omia havaintojani maailmasta. Lähestyn usein ohjaajia, joiden työ kiinnostaa. Se on kai aika epätavallista, koska moni yllättyy siitä.”

Haavistoa kiinnostavat alkuperäisaiheet enemmän kuin kirjojen sovitukset tai elämäkerrat. Esimerkiksi Tekeleen mainitut tuotannot perustuvat kaikki alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Haavistolla on kehitteillä vain yksi sovitus, joka perustuu Saara Turusen romaaniin Sivuhenkilö.

”Kaupallisesti kannattaisi tehdä elokuvia elämäkertojen ja suosittujen kirjojen pohjalta. Niillä olisi valmiiksi ainakin jonkinlainen yleisö, mutta uusien tarinoiden avoimuus viehättää minua. Pidän myös nykyaikaan sijoittuvista tarinoista.”

Vuonna 2017 perustettu Tekele on kasvanut melko nopeasti keskisuureksi tuotantoyhtiöksi. Kolmantena toimintavuonna kuvattiin jo viiden miljoonan euron Transport-sarjaa.

Haavisto omistaa yhtiönsä kokonaan. Juuri itsenäisyys houkutteli hänet perustamaan oman yhtiön. Haavisto pyrkii jakamaan ajan puoliksi elokuvien ja sarjojen kesken.

”Olin jo iso tyttö, joten en halunnut olla muilla töissä enkä raportoida kenellekään. Sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat omia. Mietin tarkkaan, millaisista elokuvista ja sarjoista pidän. Täytyy valita hankkeita, joihin uskoo, jotta niistä jaksaa puhua kokouksissa vuosia.”

Viimeksi ennen oman yhtiönsä toiminnan käynnistämistä Haavisto tuotti Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta (2017). Hän oli sen tuotantoyhtiön Suomi 2017 Oy:n toimitusjohtaja. Tuotantovaiheessa Haavisto sai usein edustaa hanketta julkisuudessa.

Tuntemattomaan tulin mukaan, kun kuvaukset olivat jo menossa. Se oli ammatillisesti ainutlaatuinen kokemus, kun yksityistä rahoitusta oli enemmän kuin missään, katsojatavoite oli valtava ja markkinointioperaatio ihan omanlaisensa.”

Suomen elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtajanakin työskennellyt tuottaja Miia Haavisto opiskeli alkujaan oikeustiedettä. Dokumentit houkuttelivat Haaviston elokuva-alalle, mutta hän ei ole ohjannut paljoa. Haavisto kuvattiin mökillään Espoossa.

Alkujaan Haavisto opiskeli oikeustiedettä ja hän on työskennellyt Suomen elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtajana. Siinä hommassa hän neuvotteli ohjaajien sopimuksia tuottajien kanssa. Siinä hän oppi, kuinka tärkeää avoimuus ja luottamus ovat alalla.

”Kun ohjaaja tekee elokuvaa useita vuosia, on tärkeää, että ilmapiiri on hyvä jo alusta asti. Lakiopinnot ovat vaikuttaneet siihen, miten katson yhteiskuntaa ja maailmaa. En kavahda sääntöviidakoita, joita on varsinkin kansainvälisessä rahoituksessa.”

Elokuvasäätiön tukisysteemi on Haaviston mielestä kohtalaisen yksinkertainen. Säätiön tuet ovat välttämättömiä sen kokoisille elokuville, joita Tekele tekee, eli suomalaisittain suunnilleen keskikokoisille, joiden budjetit ovat vähintään 1,3 miljoonaa euroa.

Haavisto on ollut töissä myös säätiössä, tekemässä tukipäätöksiä muiden elokuvista. Sinne hän meni heti valmistuttuaan dokumenttiohjaajaksi. Juuri dokumentit houkuttelivat Haaviston elokuva-alalle, mutta hän ei ole ohjannut paljoa.

”Nuorena matkustelin ja valokuvasin. Kuvajournalismi kiinnosti ja katsoin paljon Dokumenttiprojektia, joka oli upea ohjelmapaikka. Päädyin opiskelemaan dokumenttielokuvaa, mutta olisin luultavasti ollut keskinkertainen ohjaaja. Säätiössä tuottaminen alkoi kiinnostaa.”

Taustastaan huolimatta Haavisto ei ole enää kovin innostunut tuottamaan dokumentteja. Tekele tuotti Kambodžassa harhailevista huumeidenkäyttäjistä kertovan Lost Boysin (2020), joka oli jatko dokumentille Reindeerspotting – pako Joulumaasta (2010).

”Tykkään Lost Boysista kovasti, mutta sen tekeminen kesti kahdeksan vuotta. Vaikka se menestyi hyvin, dokumenttien tuotannossa ei yleensä ole taloudellisesti järkeä. Jotkut pystyvät tekemään niitä, mutta en vain veny tekemään sekä dokumentteja että fiktiota.”

Muutaman vuoden Haavisto on työskennellyt myös Aalto-yliopiston työelämäprofessorina opettamassa elokuvatuottamista. Alkukesästä valittiin uusia opiskelijoita. Hakijamäärät ovat olleet kasvamaan päin.

”Haluan tietysti ajatella, että hakijoita tulee lisää, koska tuottajan identiteetti tunnetaan nykyisin paremmin kuin ennen – tiedetään, että teemme muutakin kuin pyörittelemme rahoja. Opettaminen haastaa koko ajan miettimään, miten tätä työtä tehdään ja miksi. Siinä oppii itsekin.”

Kuka?

Miia Haavisto

  • Syntynyt Helsingissä 1972.

  • Valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1999 ja taiteen kandidaatiksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2004.

  • Suomen Elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtaja ja juristi 2001–2003.

  • Suomen elokuvasäätiön tuotantoneuvoja 2004–2010.

  • Tuottanut dokumentit Rouva presidentti (2012), Tuulensieppaajat (2014), Presidentintekijät (2014), Netizen Mo (2015) ja Lost Boys (2020).

  • Tuottanut pitkät näytelmäelokuvat Päin seinää (2014), Onnenonkija (2016), Tom of Finland (2017), Tuntematon sotilas (2017), Miami (2017), Joulumaa (2017), Eden (2020) ja Huonot naiset (2022) sekä tv-sarjan Transport (2022).

  • Perustanut Tekele-tuotantoyhtiön 2017.

  • Opettanut elokuvatuottamista Aalto-yliopistossa vuodesta 2019.

  • Täyttää 50 vuotta maanantaina 20.6.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat