Työ tai työttömyys ei määritä ihmisiä Jyri Vartiaisen hienoksi hiotussa lyhytproosassa

Pienet ja arkiset asiat saavat hohtoa Vartiaisen teksteissä.

Jyri Vartiainen jatkaa edellisistä teoksistaan tuttujen teemojen parissa.

28.6. 15:51

Romaani

Jyri Vartiainen: Pölyllä on kasvot. Teos. 153 s.

Uima-allas voi olla turvapaikka nöyryyttävien kilpailujen maailmassa. Siellä voi upota veteen kuin haavemaailmaan. Samoin hiljaisen parturikampaamon takahuoneessa voi vaipua mukavaan naistenlehtihypnoosiin.

Jyri Vartiaisen (s. 1990) uusi lyhytproosateos jatkaa edellisten kehuttujen teosten teemoissa, lapsuudessa, rakkaudessa ja työläiskuvauksessa.

Pölyllä on kasvot tutkii tiloja työn ja työttömyyden välillä, lepoa ja luppoaikaa, kampaajan ammattiylpeyttä ja kalatiskin miehen varmaotteista seksikkyyttä. Sen kertoja tai kertojat muistelevat myös lapsuutta, jossa yksinkertaiset asiat, kuten kylmä kokis ja kirkasvalolamppu tekevät elämästä juhlan.

Teoksessa on neljä lukua, joiden nimettyjä tekstejä voi lukea erillisinä teksteinä tai yhtenä kokonaisuutena, jolloin kertojan sukupuoli-identiteetti ja seksuaalisuus muuttuu yhä liukuvammaksi, määritelmiä pakenevaksi. Tyypilliset sukupuolen merkitsijöiksi koetut asiat, kuten meikit, hameet, siilitukka ja parransänki sekoittuvat samoissa teksteissä.

Romaanissa tapahtuu näennäisesti vähän. On puhelu sairaalassa olevan äidin kanssa, lapsuusmuistoja koulun juhlasta ja kylpyläreissusta.

Eniten tilaa saa teksti nimeltä Sakset, jossa kuvataan eräänlaista välivaihetta, jossa minäkertoja on töissä tätinsä parturikampaamossa. Tädin ja päähenkilön välinen suhde kuvataan muutamin vedoin hykerryttävän eläväksi:

”Oli mies kuinka näyttävä tahansa, täti katsoo häntä kuin esinettä, jolla ei ole muuta annettavanaan kuin päälaen yllä olevat karvat. Hän siristää silmiään ja näkee nopealla vilkaisulla mikä leikkuussani on vialla.”

Työn tai työttömyyden, menestyksen ja tehokkuuden paineet koskettavat henkilöitä eri tavoin, mutta eivät määritä heitä lopullisesti. Työ ei ole koko identiteetti:

”Se ei ole mikään ammatti, minä sanoin hänelle. Se on vain jotakin, mitä minä tavallaan tykkään, tavallaan en tykkää tehdä. Jotain sinne päin.”

Sisältöä elämään löytyy muista asioista, ystävyydestä, kotimaan matkailusta ja sisustushaaveista.

Rakkautta, seksiä ja valtaa ihmissuhteissa käsittelevissä teksteissä on outoutta ja vieraantuneisuutta, joka tuo mieleen Miranda Julyn kylmän ja nyrjähtäneen huumorin.

Vartiainen hallitsee täydellisesti lyhyen muodon hiotut lauseet ja tarkat rajaukset, tarinaan jätetyt aukot, jotka herättelevät lukijaa. Kenties teoksen suurimpia ansioita on silti se, että nopeasta lukukokemuksesta huolimatta se saa kiinnittämään huomioita arjen ja tavanomaisina pidettyjen kokemusten loputtomiin nyansseihin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat