Sunilan asuinalue on laajin Alvar Aallon alkuperäisten suunnitelmien mukaan toteutettu kokonaisuus.

Maailmanperintöä odotellessa

Sunilan tehtaan asuinalue Kotkassa on Alvar Aallon hiomaton timantti, mutta pian se voi olla Unescon maailmanperintöluettelossa.


20.8. 2:00 | Päivitetty 22.8. 10:46

Kotka

Veistoksellinen rakennus nousee ylväästi ympäristöstään – sitä joutuu katsomaankin niska takakenossa. Se sijaitsee kalliorinteessä ja hallitsee viereisten valkoisten lamellitalojen läikittämää mäntymetsää.

Kaksikerroksinen funkistalo on kokoelma Alvar Aallon 1930-luvun tyylitavaramerkkejä: on nauhaikkunaa, valkealla kalkkimaalilla sudittua rappausta, tummanruskeaa puupanelointia ja pyöristettyjä kulmia.

Erikoisuuksiakin löytyy, kuten paikallisesta punaisesta graniitista tehty sokkeli ja rakennuksen katolla oleva aaltopeltinen vesisäiliö, jonka mallin Aalto on tiettävästi plokannut Hollannin Zonnerstraalissa sijaitsevasta tuberkuloosiparantolasta.

Aika komea metsälähiön lämpökeskukseksi.

Vuonna 1939 valmistuneen Sunilan kakkosvaiheen lämpökeskus- ja pesutuparakennus on alueen keskipiste.

Lämpökeskus on vain yksi Kotkassa sijaitsevan Sunilan selluloosatehtaan asuinalueen runsaasta kolmestakymmenestä rakennuksesta. Niistä kivitaloja on parikymmentä ja puurakenteisia omakotitaloja kaksitoista.

Valkoiset 2–4-kerroksiset asuinrakennukset, laajat nurmikkoalueet ja yläilmoissa huitelevat männynoksat tuovat mieleen Espoon Tapiolan puutarhakaupungin – tai millainen se oli ennen täydennysrakentamista.

Lähes kaikki Sunilan rakennukset ovat säilyneet: merkittävimmistä vain Osuusliikkeen talo ja postirakennus on purettu. Uutta on maltettu olla rakentamatta.

On siis kohtuullista todeta, että alue on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen niin Suomen oloissa kuin kansainvälisessä vertailussa.

”Sunila on miljöönä ehjä kokonaisuus, omassa luokassaan. Rakennukset on muurattu paikan päällä eikä niitä ole koottu muualta tuoduista elementeistä. Alue valmistui suhteellisen lyhyessä ajassa, mikä antaa sille yhtenäisen ilmeen”, summaa arkkitehti Tapani Mustonen.

Mustonen toimii aurinkoisena kesäpäivänä Sunilan-oppaanamme. Hän on tehtävään poikkeuksellisen pätevöitynyt.

Merkittävä osa Mustosen työurasta on kulunut aallon harjalla, Alvar Aallon piirtämien talojen korjaus- ja restaurointihankkeissa.

Näiden kohteiden joukossa on ollut muun muassa Helsingin Kulttuuritalo, Viipurin kirjasto, Jyväskylän yliopiston rakennuksia, Seinäjoen Aalto-keskuksen rakennuksia ja Villa Tammekann Tartossa. Ja tietysti Sunila.

Arkkitehti Tapani Mustosen työurasta iso osa on kulunut Alvar Aallon rakennusten korjaus- ja restaurointisuunnittelussa.

Lisäksi Helsingissä asuvalla Mustosella on kotikenttäetu. Hän on kasvanut Kotkan Karhulassa, ja hänellä on kakkosasunto Sunilan insinöörien rivitalo Rantalassa.

”Sunilan erityisyyttä korostaa sekin, että asuinalueen ja sellutehtaan symbioosi on yhä olemassa, vaikkakaan ei yhtä voimakkaana kuin takavuosikymmeninä”, Mustonen kertoo.

”Muualla Suomessa vastaavat tehtaiden työntekijöille ja virkailijoille tarkoitetut asuntoalueet ovat paljon hajanaisempia.”

Sunila on laajin Alvar Aallon alkuperäisten suunnitelmien mukaan toteutettu kokonaisuus. Sen vaikutus sodanjälkeisiin lähiöihin on ollut merkittävä. Alueen terassitalot ovat maailmankuuluja.

Sunilan terassitaloja Karhua ja Päivölää pidetään Sunilan työläisasuntokehittelyn huipentumana.

Silti se on hieman yllättävästi jäänyt arkkitehdin muiden kultakauden töiden varjoon.

Alvar ja Aino Aallon 1930-luku oli kieltämättä hurja.

Ajanjaksolla valmistuivat muun muassa Turun Sanomien uusi toimitalo (1930), Paimion parantola (1933), Viipurin kaupunginkirjasto (1935), Aaltojen kotitalo Helsingin Munkkiniemessä (1936), Euran Kauttualla sijaitseva Terassitalo (1938) ja sokerina pohjalla Villa Mairea (1940) Noormarkussa.

Kohteisiin kuuluivat lisäksi Aaltojen rakennuksiin suunnittelemat huonekalut, valaisimet ja tekstiilit.

Rakennuksissa näkyy saksalaisen muotoilukoulu Bauhausin vaikutus, etenkin Paimion parantolassa. Mustosen mukaan Aalto osasi kuitenkin oivallisesti soveltaa näkemäänsä pienempään, ihmisen mittakaavaan.

Sunilan uusin kerrostalo on Runkola vuodelta 1954.

”Bauhausin Dessaun asuntoalue oli valmistunut jo 1920-luvulla, mutta se on minusta suoraan sanottuna tylsempi kuin Sunila”, Mustonen sanoo.

”Siinä missä keskieurooppalainen funkis oli pahimmillaan tylyä ja ankaraa, Sunila on puutarhamainen ja humaani nauhaikkunoineen ja puuosineen. Aallon vahva ote ja luontosuhde näkyy.”

Nousemme mäkeä ylös. Reitti lämpökeskukseen toisen kerroksen pääsisäänkäynnille kaartaa spiraalimaisesti rakennuksen takaa.

Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella julkisivuja, joiden massoittelussa ja mittasuhteissa on yhtymäkohtia saman aikakauden Villa Maireaan.

Lämpökeskusta rakennuksessa ei enää ole, vaan tilalle on remontoitu korttelikoti Alvariska, joka tarjoaa paikallisille asukkaille niin kohtuuhintaista ruokaa, bingohetkiä kuin digineuvontaa.

Repertuaarista voi päätellä, että yhä useampi sunilalainen ei ole enää ns. aktiivi-iässä.

”Alueella asuu edelleen tehtaan eläkeläisiä”, myöntää Mustonen. ”Alue rakennettiin aikoinaan tehtaan työntekijöille, mutta he asuvat nykyisin muualla. Eläkeläisten lisäksi täällä asuu muualta muuttaneita.”

Muualta muuttaneet kielivät kiinnostuksesta aluetta kohtaan.

Kun Sunilan tehdas luopui vähitellen omistamistaan asunnoista, niistä on muodostettu asunto-osakeyhtiöitä. Näin alue on avautunut muillekin kuin tehtaan työntekijöille.

Viime vuosina Sunilaan on muuttanut joitakin muotoilua ja arkkitehtuuria arvostavan nuoren polven edustajia, mutta sitäkin enemmän varakasta keskiluokkaa.

Alvar Aallon tavaramerkki on kattoikkunat ja niistä lankeava luonnonvalo.

Pääkaupunkiseudun hintatasoon verrattuna puoli-ilmaisia kämppiä on hankittu eläkepaikoiksi, kakkos­asunnoiksi ja vapaa-ajan asunnoiksi. Eikä se sellutehdaskaan enää haise niin pahasti.

Kieltämättä ajatus kesämökistä Alvar Aallon suunnittelemassa kerrostalossa tehtaan varjossa täyttääkin tyylitaitureiden uskottavuuskriteerit.

Alueella toimii myös Airbnb-vuokra-asuntoja, jotka ovat arkkitehtuurituristien ja tutkijoiden suosiossa.

Sunila ei siis ole ulkomuseo. Valtaosa alueen rakennuksista on edelleen alkuperäisessä käytössä eli asuntoina.

Mustonen arvioi, että tämänhetkinen asukkaiden korkea keski-ikä on väliaikainen ilmiö.

”Alueella on menossa paraikaa sukupolvenvaihdos. Tulevaisuudessa täällä tulee asumaan enemmän lapsiperheitä.”

Sunilan asuinalue syntyi 1930-luvun puolivälin jälkeen neitseelliseen metsään. Alueen nykyisen pääväylän Sunilantien viereinen nurmialue oli alun perin peltoa.

Asuinrakennukset nousivat samassa tahdissa kuin uusi sellutehdas vanhan sahan tilalle läheiselle Pyötisen saarelle. Taustalla oli taloudellinen nousukausi: suomalaiset puunjalostustuotteet kävivät kaupaksi maailmalla.

Rinnetalot eli terassitalot Päivölä ja taaempana näkyvä Karhu valmistuivat 1939.

Sekä tehdas että asuntoalue rakennettiin vauhdilla, joka hämmästyttää yhä 2020-luvullakin.

”Päätös uuden tehtaan rakentamisesta tehtiin kesäkuussa 1936, ja heinäkuussa Aalto aloitti alueen suunnittelun. Asuinrakennuksia alettiin rakentaa syyskuussa ja jo marraskuussa vietettiin johtajan talon harjannostajaisia”, kertoo Mustonen.

Suoritus on melkoinen etenkin, kun ottaa huomioon aikakauden rakennustekniikan ja logistiset haasteet.

”Aluksi oli rakennettava tie, jota pitkin rakennustarvikkeet tuotiin. Yhteen kuorma-autoon mahtui 2,5 kuutiometriä hiekkaa, joka oli lastattava ja purettava käsipelin.”

Parhaimmillaan Sunilaa oli rakentamassa 1 750 henkeä.

Sunila nousi pääasiassa kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa valmistuivat tehtaan johtajan asuin- ja edustusrakennus, insinöörien ja työnjohtajien rivitalot, kaksi työntekijöiden asuinrakennusta sekä muutama oleellinen huoltorakennus.

Toisessa vaiheessa vuonna 1939 valmistui valtaosa asuinalueesta. Viimeiset suuret rakennushankkeet tehtiin 1952–1954.

Tehdas oli puolestaan aloittanut toimintansa toukokuussa 1938.

Sunilan selluloosatehdas sijaitsee muutaman sadan metrin päässä asuinalueesta, mutta ei hallitse maisemaa.

Parhaimmillaan Sunilassa asui 1950-luvulla 1 700 ihmistä. Nykyinen asukasluku on noin tuhat.

Sunilasta sukeutui tiivis ja yhtäpitävä yhdyskunta, jonka patriarkka oli tehtaanjohtaja Lauri Kanto, lempinimeltään Ukko-Kanto.

”Sunila oli pieni lähiö, jossa oli pienen lähiön palvelut: pari kauppaa, apteekki ja posti. Urheiluseurat olivat aktiivisia. Tehdas tuki asukkaiden vapaa-ajan ja koulujen toimintaa.”

Vaikka Sunila suunniteltiin ja rakennettiin nopeasti, asunnot ovat Mustosesta hyviä ja niissä on panostettu oikeisiin asioihin.

”Alvar Aalto ja Lauri Kanto kantoivat kovaa huolta siitä, että kaikilla työntekijöillä pitää olla niin hyvät asuinolosuhteet kuin mahdollista. Esimerkiksi tuohon aikaan ei ollut itsestään selvää, että asuntoihin olisi tullut sisävessoja, mutta Kanto ja Aallot pitivät siitä huolen.”

Kaappien muotoilun ja sijoittelun on sanellut seinän takana kulkeva porraskäytävä.

Tämän päivän näkökulmasta lapsiperheille tarkoitetut 45 neliömetrin kaksiot tuntuvat ahtailta. Silti 1930-luvulla alue merkitsi useimmille asumistason huikeaa kasvua, kun edellinen asunto saattoi olla vaatimaton hellahuone.

Sopusuhtaiset ja valoisat asunnot ovat hyviä asua edelleen. Ainoastaan niukat tai olemattomat kylpytilat ja keittiöt ovat ajaneet asukkaita remonttilinjalle.

Valmistumisaikanaan Sunila edusti uudenlaista yhteiskunta-ajattelua. Silloinen työelämä oli hierarkkinen, mutta Sunila muokkasi sitä omalta osaltaan demokraattiseen suuntaan: alueella ei ollut aitoja, ja lapset leikkivät siellä mistä lystäsivät.

Ei pidä kuitenkaan liioitella – parhaimmat rantatontit olivat varattuja ylimmän johdon aidatuille asuinrakennuksille.

Kantola rakennettiin tehtaanjohtaja Lauri Kannon asuin- ja edustusrakennukseksi.

Sunilan idyllisyys ja sijainti Kymi­joen suiston katvealueella saavat unohtamaan, että olemme todellisuudessa lähellä Kotkan kaupungin ydintä.

Sunilan entisen linja-autoaseman kohdalta on linnuntietä Kotkan torille vain hieman yli kolme kilometriä ja kaupungin matkailuvaltin Merikeskus Vellamon satamalaiturille vielä vähemmän, vinkkaa Mustonen, joka haaveilee Kotkan saaren itäisiä osia yhdistävästä saaristolaivareitistä.

Sunilaa ei takavuosina ihmeemmin hehkutettu kotkalaisena nähtävyytenä. Mustosen mukaan kaupungilla kesti pitkään ymmärtää, että Sunilalla on potentiaalia turistikohteeksi.

Viime vuosina on jotain alkanut jo tapahtua.

Seuraavana kunnostusvuorossa Sunilassa ovat Mäntylän ja Honkalan julkisivut.

Esimerkiksi alueen elävöittämistä pohtii kaksi yhdistystä, Pro Sunila ja Kantolan tulevaisuus, vuodelle 2022 on palkattu Kotkan kaupungin ja Kymenlaakson liiton rahoituksella hankekoordinaattori Jani Kylmänen, on avattu alueesta kertova info- ja palvelupiste, Alvar Aalto Kymenlaaksossa -pyöräilyreittiä täydennetään jatkuvasti, kesällä Kantolan rakennuksessa oli Aino Aalto -näyttely oheisohjelmistoineen ja viheralueita on siistitty.

Paikallisen urheiluseuran Sunilan Sisun projekti Sunilan sahan vanhan palokuntatalon eli Sunilan Pirtin kunnostamiseksi saatiin puolestaan viimeisteltyä vuonna 2020. Pirtti toimi aikoinaan tehdasyhteisön kokoontumis-, urheilu- ja harrastustilana.

”Kulunut kesä on osoittanut, että paikalliset ihmiset toivovat tapahtumia ja kävijöitä”, Kylmänen kertoo.

Hankekoordinaattori Jani Kylmänen hankki Sunilasta kakkosasunnon kolme vuotta sitten.

Kylmänen on yksi kakkosasunnon Sunilasta hankkineista helsinkiläisistä. Hänen kaksionsa on sisustettu linjakkaasti design-kärjellä: vain kolme huonekalua tai valaisinta on muun kuin Alvar Aallon suunnittelemia.

Lisäksi Kylmäsellä on Sunilassa vintage-tavaraa myyvä pop up -kauppa.

Kämppänsä hän hankki vuonna 2019. Ostopäätöksen sinetöi olohuoneen ikkunasta näkyvä, lähes käden ulottuvilla sojottava mäntypuu.

Kaukaa katsottuna Sunilan rakennukset näyttävät priimalta, mutta lähemmäksi kävellessä voi ajan patina erottua.

Vastuu talojen ylläpidosta on asunto-osakeyhtiöillä. Kotkan kaupunki omistaa vain yleiset alueet sekä johtajan asuinrakennuksen Kantolan ja sen saunarakennuksen.

Puolet putkiremonteista on tehty yli 80-vuotiaalla asuinalueella. Silti jokaisessa talossa on paljon korjausvelkaa. ”Pelkästään rakennusten ulkovaipan [ulkoseinät, yläpohja ja alapohja] ylläpidossa riittää tekemistä”, sanoo Mustonen.

Yli 80-vuotiaalla asuinalueella riittää remontoitavaa.

Alue on suojeltu asemakaavassa vuonna 1987. Tarkemmat rakennuskohtaiset suojelumääräykset ovat kaupungilla työn alla. Sunilan tehdas ja asuinalue kuuluvat Museoviraston listaamiin valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon.

Sunila-aktiivien tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla: he haluavat alueen Unescon ylläpitämään maailmanperintöluetteloon.

Opetusministeriö ja Alvar Aalto -säätiö valmistelevat parhaillaan Unescolle ehdotusta, jossa Sunila olisi yksi kolmestatoista Suomessa sijaitsevasta Alvar Aallon arkkitehtitoimiston työstä. Ne muodostaisivat yhdessä maailmanperintökohteen.

Ajatus yhden arkkitehdin useasta työstä koostuvasta maailmanperintökohteesta ei ole uusi. Vuonna 2016 maailmanperintöluetteloon lisättiin 17 arkkitehti Le Corbusierin kohdetta seitsemässä eri maassa ja vuonna 2019 kahdeksan Frank Lloyd Wrightin suunnittelemaa rakennusta Yhdysvalloissa.

”Aalto kuuluu maailmalla Le Corbusierin ja Wrightin kanssa 1900-luvun arvostetuimpiin arkkitehteihin, joten minusta on vain ajan kysymys, kun Aalto-kokoelma pääsee maailmanperintöluetteloon. Byrokratiassa voi tosin mennä vielä vuosia”, Mustonen sanoo.

Fakta

Unescon maailman­perintölistalle ehdotetut Alvar Aallon arkkitehtuuri­kohteet

  • Alvar Aallon ateljee

  • Alvar Aallon kotitalo

  • Finlandia-talo

  • Kansaneläkelaitoksen päärakennus

  • Kulttuuritalo Helsingissä

  • Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus

  • Muuratsalon koetalo

  • Paimion parantola

  • Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus

  • Sunilan selluloosatehtaan asuinalue

  • Säynätsalon kunnantalo

  • Villa Mairea

  • Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat