Kansanmusiikki villitsee Kaustisella kahden vuoden tauon jälkeen, genrerajat kaatavaa musiikkia soitettiin maitokärryissä ja pikku tuvissa

Kaustisen kansanmusiikkijuhla on yhä elinvoimainen tyylilajien ja tekijöiden sulatusuuni. Hyvänä esimerkkinä toimii 12 instrumenttia ja 8 laulettua kieltä yhdistävä Bergå Folk Project.

Aili Järvelä Bergå Folk Project -yhtyeen konsertissa Mondossa, Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla.

16.7. 15:14 | Päivitetty 18.7. 9:08

Kaustinen

Perjantaiaamun paksut pilvet kapaloivat Kaustisen festivaalialueen sisäänsä kuin viulumusiikkia jokeltavan taaperon. Sään harmaudessa loistaa Keskipohjanmaa-areenan tuttu punakeltainen pressukatos, jota kohti edellisyön yökatrillista hauraat festivaalikävijät tallustavat.

Kolme kansallispukuista lasta jahtaa toisiaan, koirat haukottelevat. Kahden vuoden koronatauon jälkeen maisema taas soi.

Seitsenpäiväinen tapahtuma on tuonut yhteen kymmeniä tuhansia kävijöitä jo vuodesta 1968. Festivaali on alusta asti rakentunut vahvan pelimanniperinteen ja talkootyön voimin runsaudensarveksi, jonka esiintyjäkaarti ulottuu tänäkin vuonna Pepe Willbergin ja Ellinooran kaltaisista yleisömagneeteista pieniin paikallisiin harrastajakokoonpanoihin, nuoriin näppäriesiintyjiin ja rohkeisiin tyylillisiin hybrideihin.

Festivaalin merkitys kansanperinteen ylläpitäjänä ymmärretään myös kansainvälisesti ja kaustislainen viulunsoitto nostettiinkin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön listalle vuonna 2021.

Merkityksestään huolimatta festivaali ei ota itseään liian vakavasti. Lapsille on runsaasti laadukasta ohjelmaa, ja lavoja riittää isoista maitokärryistä pieniin tunnelmallisiin tupiin. Pelimanniesiintyjien listaa selatessa törmää aina kielelliseen leikkiin – nyt mukana ovat esimerkiksi Suorakurkut, Arkibanjo, Halavatun akat sekä Dinosaurusten pelastajat.

Kansantanssiesityksiä ja yhteistanssia nähdään Kaustisella aina paljon.

Myös omien sanojensa mukaan ”leikkisästi kantaaottavaa folkpop-musiikkia ekologisemman ja yhdenvertaisemman yhteiskunnan puolesta” soittava Fairtrad-yhtye ylläpitää kansanmusiikin kokeilevaa, hauskaa ja ennakkoluulotonta puolta.

Vuonna 2012 perustettu bändi esiintyy Kaustisella jälleen – esiintymisvuosien tarkkaa lukumäärää kukaan jäsenistä ei muista. Heille Kaustinen on aina kesän kohokohta. Pandemian, sotien ja ekokriisin ajassa musiikin tekeminen on yhtyeen jäsenten mielestä oivallinen tapa elää ja levittää hyvää.

”Musiikki on valtavan vaikuttava asia”, sanoo yhtyeessä saksofonia ja klarinettia soittava Matleena Käppi. ”Mikä muu kuin musiikki voi muuttaa ihmisten mielentilaa hetkessä?”

”Musiikki voi samaan aikaan tuoda iloa ja herättää kysymyksiä ja ajatuksia. Pidän sitä tärkeänä epäsuoran vaikuttamisen muotona”, komppaa yhtyeen perkussioista vastaava Veijo Viidakkorumpu, eli Valtteri Tuukkanen.

Fairtrad. -yhtye esiintyi Puolimatka-lavalla. Kuvassa etualalla Maria Häkkinen.

Fairtradin kansanmusiikillista poljentoa ja laulelmallisuutta hyödyntävät kappaleet leikittelevät ilon ja surun sekä vakavan ja kepeän välissä. Niissä on jatsahtavuutta ja ilkikurista intertekstuaalisuutta. Teddykarhujen huviretki -kappale hyödyntää tuttua lastenlauluklassikkoa kritisoidakseen metsien hakkuita. Letkeästi svengaava kappale on tarkemmin kuunneltuna hyytävä kuvaus luontokadosta.

Bändi on yksi osoitus nykykansanmusiikin elinvoimaisuudesta. Kaustinen ei ole vain trad-sävelmiä, kansallispukuja ja mestaripelimanneja vaan uudistuu joka vuosi. Myös Fairtradilta on pian tulossa taas uutta musiikkia sekä musiikkivideotrilogia. Pienellä Puolimatkan pelimannilavalla soitettu puolen tunnin keikka keräsi perjantaina hurraa-huutoja ja innostuneita albumin ostajia.

Joka vuosi Kaustinen nostaa ohjelmistossaan esiin myös nousevia tähtiä ja kansainvälisesti lupaavia esiintyjiä. Showcase-tittelillä esiintyvät tänä vuonna afrosuomalaista kantaaottavaa maailmanmusiikkia esittävä duo Zäpämmät, popjazz-vaikutteita kansanmusiikkiin yhdistävä Lapua-Uusi-Guinea sekä italialaissäveltäjä Lucianio Berion monikielisistä ja -kulttuurisista trad-sovituksista ammentava Bergå Folk Project.

Viimeksi mainittu koostuu neljästä tunnetusta suomalaisesta muusikosta. Aili Järvelän, Esko Grundströmin, Iida Savolaisen ja Topi Korhosen juuret ovat kansanmusiikissa, vaikka kaikki neljä soittavatkin useissa eri kokoonpanoissa genrerajoista riippumatta. Jäsenten asiantuntemus ulottuu ainakin jazziin, kamarimusiikkiin, indiepoppiin, musiikkipedagogiikkaan ja teatterimusiikkiin.

Bergå Folk Projectin Aili Järvelä (oik.) ja Iida Savolainen valmistautuivat illan keikkaan telttaan rakennetulla backstagella.

Ennen perjantain keikan soundcheckiä kaikki neljä ehtivät pysähtyä puhumaan musiikista. Ensin kännykkänsä ja sitten vähän itsensäkin festivaalialueelle hukannutta Topi Korhosta odotamme hetken, mutta sitten hänkin saapuu ja yhtyy muiden kanssa ylistämään yhteistä musiikkiprojektia.

”Harvoin mikään projekti sujuu näin hyvin ja onnellisten tähtien alla”, sanoo Grundström. Muut nyökkäilevät.

Topi Korhonen Bergå Folk Project -yhtyeen keikalla Kaustisen kansanmusiikkijuhlassa.

Bergå Folk Project syntyi, kun Helsingin Kaupunginorkesteri kysyi Grundströmiltä ja Järvelältä, tiesivätkö nämä sopivia muusikoita sovittamaan Luciano Berion klassisessa nykymusiikissa suosittua kansanlaulusarjaa ”takaisin” kohti kansanmusiikillisempaa väriä. Berion sarjassa lähes kaikki melodiat ovat trad-alkuperää, mutta säveltäjä on sovittanut ne kamarimusiikkikokoonpanolle ja sopraanolle.

Neljä muusikkoa tarttui kaupunginorkesterin tarjoukseen ja päätyi sukeltamaan kielten ja instrumenttien runsauteen. Sarjan laulut tulevat pääosin Italiasta, Yhdysvalloista, Armeniasta, Ranskasta ja Azerbaidžanista. Niitä lauletaan maiden kielten lisäksi oksitaaniksi – ja Bergå Folk Projectin versiossa myös suomeksi ja ruotsiksi.

Ääntämisapua he saivat asiantuntijoilta ja kieltä osaavilta kavereiltaan muun muassa ääniviestein. Haaste ei tuntunut mahdottomalta. Vaikka kielten soinnissa on eroja, kansanmusiikin poljento pakottaa Grundströmin mukaan aina jonkin verran venyttämään sanoja, joten musiikissa mennään rytmi edellä.

Yhtyeen jäsenet kertovat pohtineensa myös kulttuurisen omimisen kysymyksiä materiaaliin paneutuessaan, sillä he ovat kaikki suomalaisia. He halusivat kuitenkin jatkaa kansanperinteen levittämistä omalla tyylillään. Perehtyneisyys ja mielenkiinto maailmanmusiikkiin auttoi suhtautumaan projektiin tarvittavalla vakavuudella, tarkkuudella ja uteliaisuudella. Materiaalista löytyi sävyjä ja monimerkityksellisyyttä.

”Esimerkiksi sana satakieli esiintyy kappaleissa usein. Laji on latinaksi Luscinia Luscinia ja Berion etunimi on Luciano. Tässäkin on oltava jotain”, Savolainen nauraa.

”Ja satakielihän on englanniksi a hundred languages, joten siksi meillä on niin monta kieltä”, Järvelä jatkaa pokkana ja saa yhtyeensä hihkumaan.

Kuvia otettaessa Aili Järvelän viulusta katkesi kieli. Se ei monipuolista muusikkoa hidastanut.

Berion alkuperäinen sarja ilmestyi 1962. Se täyttää siis 60 vuotta. Vaikka aika on muuttunut, kappaleiden teemat rakkaudesta, kaihosta ja suurista tunteista pätevät edelleen. Kansanmusiikille ominainen variaatio, toisto ja vaikutteiden omaksuminen eri kulttuureista ovat sotien ja polarisaation maailmassa yhä ajankohtaisia.

”Meille tämä on ollut ihana herkkuylläri, jota emme olisi itseksemme osanneet keksiä. Tuntuu etuoikeutetulta soittaa näitä kappaleita”, Savolainen sanoo.

”Tämä on ihana maistelumenu!” Järvelä komppaa. ”Berio on tarjonnut meille aika upeasti mietityn ohjelmiston.”

Korhonen tosin huomauttaa, että ilman kontekstia projektia voi olla hankala hahmottaa.

”Kaverini luuli, että soitamme jotakin suomenruotsalaista, koska olemme vääntäneet nimen muotoon Bergå”, hän sanoo.

”Ja lausumme sen Bäärio”, Savolainen tarkentaa.

”Bäärio voisi olla kuvitteellinen kylä, jossa kaiken maailman musiikki sulautuu yhteen ja josta käsin voi sitten soitella mitä vain”, Grundström maalailee.

Vaikka kyseessä piti olla ”kertaluontoinen rykäisy”, nelikko aikoo soittaa yhtenä kokoonpanona jatkossakin. Niin hyvin yhteistyö toimii. Ympärillä levittäytyvä Kaustinen on tarjonnut tilaisuuden akustiselle esiintymiselle, jossa yhteys kanssaesiintyjiin ja yleisöön on suorempi ja haavoittuvampi.

Hämärtyvää iltaa Kaustisella.

Spontaani jamittelukulttuuri on festivaalin tunnelman ytimessä. Soitto ja tanssi voi alkaa milloin vain ja missä vain, tuntemattomienkin kesken.

Kun muut jo menevät valmistautumaan keikkaan, viivytän Aili Järvelää vielä hetken.

Musiikin sekatyöläinen on ollut säveltäjänä, sovittajana, soittajana ja laulajana niin monessa mukana, että kokonaisuus tuntuu päätähuimaavalta. Genret ovat liukuneet jouhevasti kansanmusiikista jazziin, klassiseen ja artpopiin. Mitä hänelle kuuluu nyt?

”Paljon”, Järvelä sanoo. ”Korona-ajan hiljaisuuden jälkeen olen syönyt silmillä ja sanonut kaikelle kyllä.”

Järvelä on työstänyt ensi vuonna ilmestyvää levyään, tuurannut Frigg-yhtyeen viulisteja matkalla Shetlannissa, aloittanut yhteistyön Jukka Perko Avara -trion kanssa ja soittanut Stina Koistisen bändissä. Ainakin. Hänellä on myös Taiken yksivuotinen apuraha. Kyltymätön uteliaisuus vie kohti uutta.

Kaustisella satoi, tuuli ja paistoi. Kävijät vaihtoivat vaatteita sään mukaan ja tanssivat pois iltayön vilun.

Mitä Järvelä ennen kaikkea haluaa monipuolisella musiikkiurallaan saavuttaa?

”Haluaisin, että ihmiset tajuaisivat ja muistaisivat, miten monipuolista musiikillista osaamista ruohonjuuritasolla on. Etteivät musiikkikasvattajat joutuisi uupumaan resurssien pienuudessa, vaan vaalisimme kuuluisaa musiikin opetustamme niin, että musiikki säilyisi lähestyttävänä kaikille. Ettei musiikki tarkoittaisi ihmisille vain niitä stadionkonsertteja vaan myös kaikkea tätä.”

Järvelä piirtää kaaren ympärilleen kohti pihalla avautuvaa Kaustisen festivaalihulinaa. Ulkona on kuin parvi viuluja avaisi kitansa ja liitäisi kohti. On todettava, että musiikki elää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat