Muuttuuko koko media iltapäivälehdiksi verkkolukijoita houkutellessaan – ja tarttuvatko samat tehokeinot jopa tutkimukseen?

”Marin nuolee julkkisten persettä” oli tutkijoiden esimerkki Iltalehden otsikosta, mutta aivan sellaista otsikkoa ei ole julkaistu.

Kanava-lehden kansi, pääministeri Sanna Marin ja suuren iltapäivälehtikeskustelun otsikoita.

11.7. 10:17 | Päivitetty 11.7. 14:01

Suuri iltapäivälehtikeskustelu pitkästä aikaa!

Sen aloittivat emeritusprofessorit Raimo Salokangas ja Heikki Luostarinen Kanava-lehden puheenvuorossa.

Heidän mukaansa iltapäivälehdet ovat ”kopioineet Yhdysvalloista mallin, jossa kärkevä, voimakkaasti kantaa ottava ja yhteiskunnan ristiriitoja korostava journalismi myy”.

Heidän empiriansa mukaan Iltalehti – Ilta-Sanomia ei tutkittu – on politisoitunut. Se kehui Juha Sipilän porvarihallitusta ja haukkuu nykyistä Sanna Marinin hallitusta ja käsittelee tutkijoiden mukaan Marinia epäasiallisemmin kuin Sipilän henkilöä ainakin muutaman miespuolisen toimittajan voimin.

Tutkijoiden mukaan on tapahtunut ”selvä mielipiteellisyyden ja poliittisen jyrkkyyden kasvu”. Iltalehden linja oli 2021 ”hyvin lähellä kokoomusta”, joka sinänsä on tutkijoiden uusimman kommentin mukaan ”kelpo puolue”.

Kaikki Kanavan puheenvuoron väitteet eivät perustuneet empiriaan eikä tarvitsekaan, sillä tieteellinen artikkeli on tulossa myöhemmin.

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen kyseenalaisti odotetusti ja julkisesti tutkijoiden johtopäätökset. Samoin teki Iltalehden toimittaja Jarno Liski Twitter-ketjussaan.

Ja nyt heinäkuussa Liskin ketju sai tutkijoilta 17 liuskaa yksityiskohtaisia vastauksia otsikolla ”Tuloksemme Iltalehdestä pitävät – Kiitosta ja kritiikkiä Jarno Liskille”.

Parasta alkuperäisessä artikkelissa oli pyydettäessä saatava tausta-aineisto, jossa käydään läpi Iltalehden juttuja yli sadalla sivulla.

Tausta-aineiston avulla jokainen voi löytää alkuperäiset jutut ja pohtia, sijoittaako niitä Sipilän ja Marinin hallituksia puoltavaksi tai vastustavaksi juuri kuten tutkijat ovat tehneet.

Laajempaan jatkokeskusteluun antaa lisäaineksia Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin kesäkuinen kysely Uutismedia verkossa.

Kyselyn mukaan verkossa Ilta-Sanomien ja Iltalehden ilmaistarjonnan viikkotavoittavuus ylittää Yle-uutisten ja Helsingin Sanomien tavoittavuuden.

Lisäksi kysely laskee erikseen ”perinteisten medioiden” eli radion, television ja printtipainosten tavoittavuuden.

Näin laskettuna Yle on viikkotavoittavuuden ykkönen radio- ja tv-tarjonnallaan, ja printtijulkaisujen tavoittavuuskärki on tasainen: iltapäivälehdet ja HS mahtuvat parin prosenttiyksikön sisälle.

Luotettavuudessa Yle ja HS ovat kuitenkin eri ääripäässä kuin iltapäivälehdet.

Luotetuin oli Yle, jonka luottamuskeskiarvo oli 7,7 asteikolla nollasta kymmeneen. Seuraavaksi luotettavimmat olivat HS ja Kauppalehti, molemmat arvosanalla 7,4.

Epäluotettavin oli AlfaTV arvosanalla 5,3 ja seuraavaksi epäluotettavimpia Iltalehti, Ilta-Sanomat ja ilmaisjakelulehdet, kaikki arvosanalla 6,0.

Uutismedian ääripäät eivät siis ole valtavan kaukana toisistaan, kun Seiskan tapaiset viihdejulkaisut sekä hämärät trollimediat oli rajattu kyselystä pois.

Verkossa iltapäivälehtimäinen ote tarjoaa houkutuksia. Ainakin viikkotavoittavuus voi kasvaa, jos jakaa sisältöjä ilmaiseksi, kuten iltapäivälehdet pääosin tekevät.

Toisaalta iltapäivälehden imago pitää mediat luotettavuustilaston pohjilla.

Erot voivat kuitenkin yhä pienentyä, jos verkkotarjonta samankaltaistuu.

Jo nyt iltapäivälehti-termi on vanhentunut ja viittaa aikaan, jolloin ne painettiin selvästi myöhemmin kuin päivälehdet. Näin ei enää ole.

Ilta-Sanomat ja Iltalehti eivät myöskään saa erityisen usein langettavia tuomioita Julkisen sanan neuvostolta hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Reuters-kyselyn mukaan suomalaisessa uutismediassa vallitseekin varsin yhtenäinen ja totuudellisuuteen sitoutunut journalistinen kulttuuri. Raportti ei näe tässä viestinten kesken suuria eroja.

Myös emeritusprofessorit Salokangas ja Luostarinen näkivät iltapäivälehdissä paljon hyvää, mitä keskustelussa ei aina muisteta.

”Iltapäivälehdet ovat siirtäneet viime vuosina sisällön painopistettä viihteestä politiikkaan, ja Iltalehti on panostanut tutkivaan journalismiin. Lukijat ovat palkinneet tämän kasvaneella kiinnostuksella ja arvostuksella”, emeritusprofessorit kehaisivat ja totesivat, että ”keltaisen lehdistön” maine alkaa olla vain muisto.

Suitsutusta, joskin piikikästä, sisälsi myös iltapäivälehtien tavoittavuus.

”Iltapäivälehdet ovat nyt lähes koko kansan tavoittava yleisjulkisuus, joka vertautuu ammoisiin Ylen puoli yhdeksän uutisiin: samat uutiset kahdelta kanavalta.”

Niin voi ajatella, jos lööpit tai verkko-otsikot ovat kovin samankaltaisia.

Marin poseerasi perjantaina kaksoismurhaaja Janne Ranisen rinnalla”, otsikoi Ilta-Sanomat verkkojulkaisussaan 6. joulukuuta 2021.

Sanna Marin yhteiskuvassa kaksoismurhaajan kanssa – näin hän kommentoi” oli Iltalehden verkko-otsikko samana päivänä.

Tällaiset otsikot saattavat heijastaa Reuters-instituutin raportin käsitystä, jossa iltapäivälehtien ilmaisut ovat yhä ”vahvempia ja tunnepitoisempia” ja tyylierot ”voivat heijastua myös luottamuslukuihin”.

Kauan sitten, vuonna 2006, haastattelin Ilta-Sanomien silloista päätoimittajaa Hannu Savolaa, jolle oli annettu tehtäväksi viedä lehtensä ”pari piirua asiajournalismin suuntaan”.

Savola huomasi, että hänen päättämänsä vakava Anna Politkovskaja -lööppi aiheutti 10 000 lehden myyntipudotuksen verrattuna normaaliin, viihteellisempään maanantailööppiin.

Luojan kiitos Hesarin päivittäinen menestys ei riipu yksittäisestä lööpistä, muistan ajatelleeni.

Toisaalta nyt verkossa jokainen juttu ”myydään” verkko-otsikolla vähän kuin iltapäivälehden irtonumero aikoinaan lööpillä. Siksi tarjoilua verkossa tuunataan verovaroilla kustannetussa Yleisradiossakin koukuttavampaan suuntaan.

”Instagramissa [Ylen] sisältöjä täytyy pimpata enemmän, että ne lähtevät lentoon”, kertoi Ylen päätoimittaja Riikka Räisänen viime vuonna HS:lle tarkentaen, että lainasana tarkoittaa ”muokkaamista”.

Jos umpiasiallisen jutun verkko-otsikko ei aina kiinnosta verkkolukijamassoja, varsin käytetty resepti on lisätä ”inhimillistä kiinnostavuutta” eli human interestiä ainakin verkko-otsikkojen tasolla.

Silloin niistä voi tulla iltapäivälehtimäisempiä. Se on mahdollisuus, koska journalismi tarvitsee lukijansa – ja uhka, jos se tehdään luottamusta nakertavalla tavalla.

Seuraavaksi kaipaan lisää tutkimusta yleisön verkkokäyttäytymisen ja sitä ohjaavien hakukone- ja somealgoritmien mahdollisesta vaikutuksesta kaikkeen uutismediaan.

Voikohan tutkimuskin iltapäivälehtimäistyä?

Kanavan puheenvuoron alkupuolella emeritusprofessorit mainitsevat otsikoita, kuten ”Marin potki toimitusjohtajaa munille” ja ”Marin nuolee julkkisten persettä” ja kertovat, että tällaisia ”moni meistä vilkuilee pitkin päivää puhelimestaan”.

”Pakkohan jutut on avata ja lukea, olipa sitten huvittunut tai raivoissaan. Otsikot julkaissut Iltalehti kiittää”, kirjoitus jatkui.

Näitä otsikoita ei ollut tutkimusaineistossa, ja kysäisin niiden alkuperää.

Kävi ilmi – ja sittemmin julkaistussa verkkoversiossa asia selviää linkkejä klikkaamalla – että ”otsikot tehnyt Iltalehti” ei ollutkaan tehnyt otsikkoa ”Marin nuolee julkkisten persettä”.

Julkaistu otsikko oli: ”Dagens Nyheterissä tylytetään Sanna Marinia: ”Julkkisten perseennuolentaa”.

Pienempi klappi löytyi Marinin väitetysti harjoittamasta ”munille potkimisesta”, koska tutkijoiden versio oli lyhennelmä pidemmästä otsikosta.

Ei se vielä tutkijoiden pääargumentteja romuta.

On silti aikamme merkki, että tutkijatkaan eivät siteeraa kärkeviä otsikoita tarkasti vaan tekevät niistä ehkä vieläkin kärjistävämpiä – ja kenties hieman iltapäivälehtien lööppien tapaisia – tiivistyksiä.

Uusimmassa 17 liuskan vastauksessa emeritusprofessorit myöntävätkin saaneensa vaikutteita Iltalehden tyylistä ja lainaavat ironisesti toimittaja Juha Ristamäen mainintaa lehtensä räväkämmästä linjasta poliitikkojen toilailuja kohtaan:

Kirjoitimme Kanavan jutussamme Iltalehden toilailuista matalammalla kynnyksellä, olimme räväkämpiä ja revittelimme otsikossa enemmän. Tarkoitus oli katsoa, ymmärtääkö Iltalehti pelin hengen, jos kritiikki osuu siihen itseensä. Vai päteekö lehden toimittajiin myös mediakriitikkona ansioituneen Jertta Roosin vanha viisaus journalistikunnasta: mitään se ei kestä ja kaiken se kostaa.”

Jutussa mainittu Ilta-Sanomat kuuluu samaan konserniin kuin Helsingin Sanomat.

Oikaisu 11. heinäkuuta klo 14.00: Korjattu Juha Ristamäen nimi, joka oli jutussa aiemmin virheellisesti muodossa Juha Ristimäki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat