Yhdysvallat pystyy kansallistarinallaan oikeuttamaan mitä vain ja on siinä mielessä lähellä Venäjää – mutta Yhdysvaltojen harhaluulot ovat parempia

Historia on tarina, jolla selitetään menneisyyttä ja viitoitetaan tulevaisuutta. Yhdysvaltojen tarina ohjailee kaikkia meitä demokraattiseen länteen syntyneitä.

Yhdysvaltain historiasta on luotu poikkeuksellisen menestynyt kansallistarina. Kuvassa yhdysvaltalaiset juhlivat kansallista itsenäisyyspäiväänsä 4. heinäkuuta vuonna 2019 maan pääkaupungissa Washington DC:ssä. Tilaisuudessa muun muassa luetaan vuonna 1776 julkistettu itsenäisyysjulistus.

2.7. 2:00 | Päivitetty 2.7. 10:16

Historioita löytyy lähes yhtä monta kuin niiden kirjoittajia. Menneisyyttä voi tulkita monin tavoin.

Yleensä kansakunnilla ja valtioilla on kuitenkin yksi yhteinen historia, niin sanottu kansallistarina, joka ohjailee kansaa ja kansalaisia.

Suomen kansallistarinan mukaan olemme vaatimaton, ahkera kansa, jolla on kuitenkin niin vahva halu itsenäisyyteen, että olimme valmiina sotimaan ja voittamaan Venäjän jättiläisen ja selviämään demokratiana Neuvostoliiton kyljessä.

Toisaalta taas Venäjän kansallistarinan mukaan se on sivistyksen kehto, jota on puolustettava demokratian rappiota vastaan. Tämän takia sille on oikeutettua alistaa pienemmät kansat venäläiseen maailmaan vaikka sitten vasten niiden tahtoa.

Myös kansallistarinoiden uskottavuudessa on siis eroja. Uskon itsekin Suomen kansallistarinaan, kun taas Venäjän kansallistarina perustuu pitkälti historiallisiin harhaluuloihin.

Emme ehkä usein edes ymmärrä kuinka paljon kansallistarinat vaikuttavat yhteiskuntiin kokonaisuudessaan.

Erityisesti Yhdysvaltojen kansallistarina on aivan omassa liigassaan. Sillä voidaan oikeuttaa käytännössä mitä tahansa niin Yhdysvaltojen sisällä kuin sen rajojen ulkopuolella.

Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että Yhdysvaltojen menneisyys todella on aivan hämmästyttävä.

Yhdysvallat alkoi historian merkittävimpänä kolonialistisena projektina, maailman mahtavimman imperiumin keinotekoisena reunamaana, joka onnistui riistäytymään irti juuristaan ja ohittamaan entiset herransa joka areenalla.

Kun Yhdysvaltain perustajat allekirjoittivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen vuonna 1776, he päättivät ensimmäisen kerran historiassa, että jonkin valtion alaisilla ihmisillä on oikeus valita omat hallitsijansa. Kaikki nykypäivän demokratiat perustuvat juuri tälle ajatukselle.

Sittemmin Yhdysvalloista on kasvanut maailman vaurain valtio, jolla on parhaat armeijat, aseet, yliopistot, sairaalat, yritykset, teollisuudet, elokuvat, bändit, teknologiat ja innovaatiot. Se löi niin natsi-Saksan kuin Neuvostoliiton ja vei ihmisen kuuhun.

Onko siis ihme, että Yhdysvallat pitää itseään suurempana kuin vain yhtenä kansakuntana muiden joukossa?

Yhdysvaltain kansallishistorian liekki palaa kuitenkin niin kirkkaana, että se tuntuu sokaisevan liian lähellä seisovat.

Hieman kauempaa katsottuna on helppo nähdä, että Yhdysvalloilla on paljon ilmiselviä ongelmia, jotka ovat ristiriidassa sen menestyksen kanssa.

Se on maailman vaurain valtio, mutta massiivisen eriarvoisuutensa vuoksi suuri osa sen kansalaisista elää köyhyydessä.

Sieltä löytyy maailman parhaat yliopistot ja sairaalat, mutta yleisesti sen koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmissä on äärimmäisen paljon ongelmia.

Lähes pakkomielteisessä vapaushuumassaan Yhdysvallat vie kansalaisiltaan yhden perusoikeuden toisensa perään.

Ja vaikka Yhdysvallat väittää toimivansa ulkopolitiikassaan demokratian sanansaattajana, päätyy se lähinnä tuomaan merten yli kuolemaa ja tuhoa.

Me eurooppalaiset usein jopa ylenkatsomme Yhdysvaltojen ongelmia, koska emme ymmärrä, kuinka yhdysvaltalaiset ajattelevat.

Me emme ole tottuneet tunnustamaan uskollisuuttamme maamme lipulle lapsesta saakka, oppineet ulkoa perustuslakiamme tai kuulleet kutsumuskohtalosta.

Yhdysvallat taas on aina uskonut olevansa erityinen, kohtalon valitsema kansakunta, jonka on tarkoitus levittää vapauden eetostaan.

Kutsumuskohtalo oli 1800-luvulla Yhdysvalloissa vallinnut idea, jonka mukaan kohtalo on määrännyt yhdysvaltalaisten uudisasukkaiden levittäytymisen yhä pidemmälle Pohjois-Amerikan länteen.

Perimmäinen idea siis oli, että Yhdysvallat edustaa niin hienoja ajatuksia, että niiden levittäminen on oikeutettua. Vaikka sitten väkivalloin.

Ja näin tapahtui. Elämä, vapaus ja onnen tavoittelu otti askeleen toisensa jälkeen Pohjois-Amerikan länsirannikolle asti. Se teki niin alkuperäiskansojen elämän, vapauden ja onnen tavoittelun kustannuksella, mutta kohtalo määrää mitä kohtalo määrää.

Juuri tämä kohtalo teki Yhdysvalloista maailman mahtavimman valtion. Eikä maailman mahtavimman valtion tarvitse muuttua. Entä jos se ei enää muutosten jälkeen olisikaan maailman mahtavin?

Yhdysvaltain kohtalo onkin itsessään yksi suuri ristiriita. Se syntyi vapauden nimissä entisistä siirtomaista, jotka kolonisoivat ja orjuuttivat myöhemmin lukemattomia ihmisiä. Se valloitti maailman rauhan nimissä ja määräsi muiden valtioiden itsemääräämisoikeudesta.

Ja nykyään koko demokraattiset, vapauteen pohjautuvat arvot jakava länsi seuraa Yhdysvaltoja. Mitä se kertoo meistä muista?

Liberaalit demokratiat ovat kaikki historiansa vankeja.

Me olemme historian todelliset maailmanvallankumoukselliset. Ei ole olemassa mitään muuta yhtä aggressiivista ideologiaa, ei yhtä raivokkaasti levittäytyvää ajatusta kuin demokratia.

Meidän mielestämme jokaisen kansan on seurattava läntisiä ajatuksia ja järjestettävä yhteiskuntansa niiden mukaan. Ja jos joku jossain uskaltaa olla jotain muuta kuin liberaali demokraatti, olemme valmiita puuttumaan asiaan.

Ja koska koko lännen yhteinen historia painottaa liberaalin demokratian voittokulkua, näemme, että myös tulevaisuus on jo viitoitettu. Demokratia ei ole ainoastaan lännessä asuville tarkoitettu, vaan se on kaikkien ihmisten päämäärä kaikkialla.

Kutsumuskohtalo ei siis kuulu yksin Yhdysvalloille. Se koskee koko länttä.

Kirjoitin aiemmin Venäjästä ja siitä, miten sen historia perustuu harhaluuloille. Yhdysvaltojen tarina kuulostaa osittain valitettavan samanlaiselta.

Yhdysvaltojen aiheuttamaa kärsimystä ei voi kieltää. Enkä minä varmasti suomalaisena ymmärrä sitä tuskaa, jota Yhdysvallat on vapauden nimissä aiheuttanut vaikka irakilaisille, nicaragualaisille tai muille kansoille, jotka ovat joutuneet yhdysvaltalaisen julmuuden kohteeksi.

On valitettavaa, että joudumme päättämään, mitkä hirmuteot voimme oikeuttaa ja mitkä emme. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa tämä on tarpeellista.

Tässä vaiheessa on varmaan pakko kertoa, että myös minä kannatan liberaalia demokratiaa. Mielestäni se on paras tapa järjestää yhteiskunta ja ainoa moraalinen hallintojärjestelmä. Historia ei tarjoa parempaa vaihtoehtoa.

Elättelen mieluummin Yhdysvaltojen harhaluuloja demokratiasta ja vapaudesta kuin vaikka Venäjän harhaluuloja muiden kansojen alistamisesta venäläiseen maailmaan.

Voimme siis eurooppalaisina halveksia Yhdysvaltojen ylimielisyyttä ja omahyväisyyttä niin paljon kuin haluamme, mutta samalla halveksimme myös itseämme.

Niin kauan kuin seuraamme Yhdysvaltoja, myös me olemme sen historian vankeja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat