Slaavilaistaustainen Anna Kokkonen pakeni koulukiusaamista omaan maailmaansa ja löysi lauluntekemisen

Palkittu lauluntekijä ei halua siirtää taiteilijana pahaa oloa eteenpäin.

Anna Kokkonen syntyi musikaaliseen sukuun. Äiti on suomalainen ja isällä on ukrainalais-venäläiset juuret.

4.7. 2:00 | Päivitetty 4.7. 10:18

Biisinteko on parasta, mitä tiedän. Siinä on vain jotain niin ihmeellistä, kun on biisi, jota ei vielä eilen ollut edes olemassa.”, sanoo laulaja-lauluntekijä Anna Kokkonen.

”Itselleni on tärkeintä biisiä tehdessä, että löydän toivon ja valon. Koen, että taiteilijalla on vastuu: en halua siirtää pahaa oloa eteenpäin. Toivon, että voin ennemmin nostaa kuulijaa ylöspäin.”

Parhaillaan syntyy lauluja viidennelle albumille.

”Mutta sitä en vielä osaa sanoa, milloin se ilmestyy”, Kokkonen sanoo.

Hänen mukaansa lauluja syntyisi joka tapauksessa, vaikka ne eivät päätyisi levyille ja ihmisten kuultavaksi tai vaikka kukaan ei olisi niistä kiinnostunut. Jos tunnustusta tulee, on se vain plussaa.

Viime vuonna Kokkoselle myönnettiinkin Kullervo Linna -palkinto. Sen kaltaiset tunnustukset ovat toki lauluntekijälle tärkeitä, hän myöntää. Ne antavat ennen kaikkea uskoa sille, että omalla tekemisellä on merkitystä muillekin.

”Olin äärimmäisen yllättynyt, kun mulle soitettiin asiasta. En edes tiennyt tällaisesta palkinnosta ennen, mutta otin sitten selvää. Olin häkeltynyt, kun näin ketkä olivat sen minua ennen saaneet. Minulla alkoi kyyneleet valua siinä hetkessä. On se merkittävää ja hienoa, että ennen neljääkymppiä ehtii saada tällaisia tunnustuksia.”

Kokkonen aloitti soittamisen lapsena klassisella viululla. Musikaalisuus on kulkenut suvussa: hänen isänsä on trubaduuri, ukki puolestaan itseopiskellut viulisti ja musadiggari.Teini-iässä kuvioihin tulivat kitara ja bändit. Molemmat puolet kuuluvat hänen musiikissaan tavalla tai toisella.

”Onhan minun musiikissani tietynlaisia kansanmusiikkielementtejäkin. Tyyli on rakentunut vähitellen.”

Itse hän kuvailee musiikkiaan folkpopiksi.

”Mutta en tykkää rajoittaa itseäni, kun teen musiikkia. Biisi ja tarina määrittävät, miten haluan sen tuottaa tai mitä instrumentaatioita valitsen. Kaiken pitää palvella sitä fiilistä.”

Kokkonen kertoo tehneensä omia kappaleitaan lapsesta asti.

”Tykkäsin lapsena Astrid Lindgrenin kirjoista. Muistan, miten Veljeni Leijonamielessä oli sellainen laulunteksti, joka alkoi vain soimaan päässäni. Minulle oli ihan selvää, miten se laulu menisi.”

Vaikka laulunaiheet saattavat putkahtaa mieleen missä ja milloin vain, Kokkonen kertoo inspiroituvansa erityisesti luonnosta. Pitkät kävelyt metsässä, meren tuijottaminen, ne lataavat lauluntekijää.

”Minulla on äärimmäisen vahva yhteys luontoon. En bongaile lintuja, vaan vaeltelen ja kuuntelen puiden tarinoita. Olen ollut aina sellainen metsässä haahuileva vaeltelija, mulla on ollut vilkas mielikuvitus lapsesta asti.

Anna Kokkonen sanoo inspiroituvansa lauluntekijänä luonnosta.

Metsä on ollut myös eräänlainen turvapaikka, josta Kokkonen oppi jo nuorempana löytämään lohtua.

”Minulla on ukrainalais-venäläinen tausta, eikä se ollut aikoinaan ihan tavallista. Se vaikutti siihen, että minulla oli teini-iässä rankkaa koulukiusaamista. En muistele niitä aikoja pahalla, uskon että ne on omalla tavallaan tehneet minusta sen lauluntekijän, joka olen. Asioilla on aina kääntöpuolensa, huonosta voi seurata jotain hyvää. Silloin opin uppoutumaan omaan maailmaani.”

Kokkosen isän isä on venäläinen ja isän äiti ukrainalainen. Slaavilaisjuuret näkyvät hänessä itsessään tietynlaisena herkkyytenä, ja ehkä se erilaisuuden kokemuskin on edelleen jossain pohjalla.

”En tiedä, onko se runollisuutta, romanttisuutta tai ehkä naiiviutta. Välillä se saa myös tuntemaan, kuulunko joukkoon.”

”Mutta toisaalta tunnen olevani jossain määrin juureton. Tulen ennemmin sieltä biisien maailmasta.”

Sukutaustansa vuoksi Ukrainassa käytävä sota on luonnollisesti saanut Kokkosenkin mietteliääksi.

”Onneksi omat sukulaiseni ovat muuttaneet pois Ukrainasta. Mutta olen totta kai muutenkin huolissani tilanteesta, niin kuin varmasti moni muukin, vaikka ei olisi juuria siellä päin.”

Kun maailma elää epävarmuuden keskellä, musiikin merkitys vain korostuu, Kokkonen miettii.

”Itselleni on tärkeintä biisiä tehdessä, että löydän toivon ja valon. Koen, että taiteilijalla on vastuu: en halua siirtää pahaa oloa eteenpäin. Toivon, että voin ennemmin nostaa kuulijaa ylöspäin.”

Musiikinteon lomassa Kokkonen tekee myös ihmisoikeustyötä. Eräällä musiikkivideollaan hän ottaa voimakkaasti kantaa esimerkiksi kiinalaiseen Falun Gong -liikkeeseen kuuluvien vainoamisen lopettamisen puolesta.

”Toivon ja lohdun tuominen on minulle äärimmäisen tärkeää. Koen tärkeäksi, että biisini ovat kaikille hyväksi. Haluan tehdä musiikillani hyvää.”

Kuka?

Anna Kokkonen

  • Syntynyt Helsingissä 1982

  • Filosofian maisteri, musiikkitiede, Helsingin yliopisto.

  • Julkaissut neljä albumia omaa ja itse tuottamaansa musiikkia, joista viimeisin, Sinua varten, ilmestyi viime vuonna.

  • Kullervo Linna -palkinto 2021

  • Asuu Helsingissä puolisonsa ja kaksosten kanssa.

  • Täyttää 40 vuotta perjantaina 8. heinäkuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat