Teininä Jukka Iisakkila kuunteli kitaristi Steve Vain soololevyn puhki Valkeakoskella, ja nyt hän on mukana levyttämässä Vain sinfonista orkesterimusiikkia

”Musiikki on rajaton maailmankaikkeus, josta ei voi koskaan tietää liikaa”, sanoo monen tutkinnon Jukka Iisakkila.

”Musiikillisen elämäni punainen lanka? Varmaan se, että pyrin tekemään asioita, joista pidän ja joita arvostan”, sanoo Helsingin Lauttasaaressa perheensä kanssa asuva kapellimestari, opettaja ja muusikko Jukka Iisakkila.

3.7. 2:00 | Päivitetty 3.7. 6:52

Hyvänä viikonpäivänä kapellimestari Jukka Iisakkila ehtii soittaa sähkökitaraa omissa oloissa ainakin tunnin, ehkä kaksi. Mutta ei suinkaan huvikseen, sillä hän on myös Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta valmistunut kitaristi, joka suunnittelee parhaillaan toista soololevyään.

”Tarve soittaa on fyysistä ja psyykkistä, ja oli alussa muusikkouteni ytimessä. Ja tietysti haluan ylläpitää kaikenpuolista osaamista, sormikuntoakin”, sanoo Iisakkila, jonka ominta musiikkia kitaristina ovat progerock ja jazzrock. Niitä hän soittaa nyt basisti Pekka Pohjolan musiikille omistetussa Breed-yhtyeessä.

Ajattelematon voisi ihmetellä, kuinka tämä sopii uuteen klassiseen musiikkiin erikoistuneelle, sinfoniaorkestereita työkseen johtavalle kapellimestarille, joka on myös orkesterinjohdon opettaja.

”Mietin sitä ennen itsekin, mutta en piittaa enää mielikuvista ja muiden mielipiteistä. Noin kymmenen vuoden takaisen kriisin jälkeen oivalsin, että minun ei pidä yrittää mahtua muottiin, joka on kuitenkin osittain omaa luomustani”, Iisakkila sanoo.

”Minä luulin olevani ajatukseni, kuten meille toisinaan käy.”

Kitara on kulkenut Valkeakoskella varttuneen Iisakkilan mukana neljäkymmentä vuotta, mutta se ei ollut ensimmäinen, eikä edes toinen soitin. Hämäläiseen pelimannisukuun syntynyt Iisakkila aloitti musiikkiopisto-opiskelut pianolla ja otti sitten sivuaineeksi klassiset lyömäsoittimet.

Aloittelevana lyömäsoittajana hän sai kaipaamansa ensikosketuksen orkesterimuusikkouteen ja suunnitteli uraa niin vakavissaan, että valmistui lyömäsoittajaksi Tanskan kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta. Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Jyväskylä Sinfoniassa ja Vaasan kaupunginorkesterissa.

”En ole ehtinyt soittaa lyömäsoittamia enää pitkään aikaan, mutta tunnistan hyödyt. Esimerkiksi sen, että modernin orkesterimusiikin rytmiset koukerot eivät ole tuntuneet kapellimestarina koskaan hankalilta”, sanoo Iisakkila, joka valmistui kapellimestariksi Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta kolmekymppisenä vuonna 2005.

Sitä ennen hän oli suorittanut jo korkeakoulututkinnot lyömäsoittimista ja kitarasta sekä 1996 myös musiikkitieteestä. Ja nyt hän valmistelee Sibelius-Akatemiaan taiteellista tohtorintutkintoa kolmen nykysäveltäjän absurdismista.

”Minua on kannustanut opiskeluun aina uteliaisuus, eivät suoritukset tai tutkinnot. Musiikki on rajaton maailmankaikkeus, josta ei voi koskaan tietää liikaa”, vakuuttaa Iisakkila.

Kapellimestariudesta hän innostui opiskeluaikana Jyväskylässä, kun hänen tuleva Tukholman opettajansa ja myöhempi mentorinsa Jorma Panula poikkesi johtamaan kantaesityksen takkuilevia harjoituksia.

”Ymmärsin yhtäkkiä kapellimestarin musiikillisen merkityksen ja halusin päästä perehtymään myös tähän tekemisen puoleen.”

Iisakkila on johtanut suomalaisia ja ulkomaisia orkestereita nyt kaksikymmentä vuotta, aina siitä lähtien kun voitti opiskeluaikanaan Ruotsissa 2002 järjestetyn Pohjoismaisen kapellimestarikilpailun. Tähän mennessä pisin kiinnitys on ollut Pori Sinfoniettassa, jonka ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja hän oli kuusi vuotta.

"Pidän enemmän vierailijan roolista. Se antaa enemmän liikkumavaraa."

Jukka Iisakkilan pöydällä ovat kaikki Steve Vai -projektin partituurit ja Vain kitara.

Uusin ulkomainen tuttavuus on hollantilainen Metropole Orkest, jonka kanssa Iisakkilalla on meneillään melkein elämää suurempi hanke. Hän äänitti orkesterin kanssa toukokuussa kolme, neljä levyllistä rockkitaristi Steve Vain sinfonista musiikkia. Vai oli itse mukana solistina.

Yhteistyö alkoi 2018, jolloin Iisakkilan johtama Tapiola Sinfonietta esitti Huvila-teltassa kymmenen Vain sävellystä, solistina luonnollisesti Vai.

”Arvostan häntä kovasti säveltäjänä, hän on hyvin omanlaisensa ja osaa kirjoittaa hienosti orkesterille”, sanoo Iisakkila ja muistuttaa elokuussa Tampereella jatkuvan levyhankkeen henkilökohtaisuudesta.

Hänen ensimmäinen tärkeä levynsä oli Vain ensialbumi Flex-Able (1984), jonka hän löysi kontrabassoa soittaneen isän hyllystä. ”Kuuntelin sen puhki ja katsoin Vain julisteita, joita olin teipannut huoneeni seinälle”, Iisakkila muistelee hymyillen.

”Silloin en osannut edes uneksia, että työskentelisin joskus hänen kanssaan.”

Kuka?

Jukka Iisakkila

  • Syntynyt 1972 Valkeakoskella.

  • Lyömäsoittaja, Tanskan kuninkaallinen musiikkikonservatorio 1995.

  • Filosofian maisteri, Jyväskylän yliopisto 1996, pääaineena musiikkitiede.

  • Kitaristi, Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun jazzosasto 2004.

  • Kapellimestari, Tukholman kuninkaallinen musiikkikorkeakoulu 2005.

  • Pori Sinfoniettan ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja 2006–2012

  • Muun muassa Nagoya Philharmonic Orchestran, Tanskan radion kamariorkesterin ja sinfoniaorkesterin, Stavangerin sinfoniaorkesterin ja Metropole Orkestin vieraileva kapellimestari.

  • Orkesterinjohdon apulaisprofessori Norjan Stavangerin yliopistossa vuodesta 2019.

  • Oma ensilevy Clocks and Clouds, 2018. Noin kymmenen albumia kapellimestarina.

  • Puoliso viulisti Susanna Arminen, jonka kanssa kouluikäinen lapsi.

  • Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 6. heinäkuuta.

Kapellimestari Jukka Iisakkilan (oik.) ja kitaristi Steve Vain yhteistyö alkoi elokuussa 2018 Helsingin juhlaviikkojen Huvila-konsertista, jossa Tapiola Sinfonietta esitti Vain musiikkia. Kuva konsertin harjoituksista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat