Sisällöltään kiehtova dokumentti ruotsalaisen elokuvan yli satavuotiaasta queer-historiasta kärsii ylimalkaisuudesta, kun tv-versio on saksittu alle tuntiin

Dokumentti avaa puutteistaan huolimatta kiinnostavan näkökulman muun muassa Ingmar Bergmaniin.

Yksi dokumentin tähdistä on Greta Garbo.

27.6. 2:00 | Päivitetty 27.6. 10:45

Ruotsissa tehtiin vuonna 1916 ehkä maailman ensimmäinen pitkä queer-elokuva, avoimesti yhteiskunnan seksuaalinormeista poikkeava teos. Näin arvellaan ruotsalaisessa Ennakkoluulo ja ylpeys -dokumentissa, joka kartoittaa maan elokuvahistoriaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta.

Mainittu teos oli Mauritz Stillerin Siivet. Sen saattaa tulkita kuvaukseksi eräänlaisesta isän ja pojan siteestä, mutta sen pystyy näkemään myös kertomuksena kuvanveistäjän ja tämän mallin homorakkaudesta.

Tutkijat avaavat draaman sisältöä kiinnostavasti. Jo sitä ennen sukupuolentutkimuksen dosentti kehaisee, että ruotsalaisessa elokuvahistoriassa näkyy muutenkin poikkeuksellinen queer-läsnäolo. Tämän tueksi luetellaan joukko Stillerin aikalaisia – Greta Garbo ja Selma Lagerlöf etunenässä –, jotka toivat elokuvakerrontaan uusia kulmia.

Dokumentissa sen sijaan ei kerrota, että Stiller syntyi Suomessa ja asui täällä parikymppiseksi. Kotisohvalla voi siis paukuttaa sateenkaarihenkseleitä.

Rikkaaseen queer-elokuvasatoon liittyy myös ohjelman selvin heikkous: kuinka käsitellä yli satavuotinen marginaalihistoria dokumentissa, joka on leikattu televisiota varten alle tunnin mittaiseksi? Alkuperäisen dokumentin kesto on sentään 99 minuuttia.

Huolellinen dokumenttisarja olisi epäilemättä tukenut paremmin väitettä monipuolisesta historiasta ja sen merkityksestä.

Nyt Ennakkoluulo ja ylpeys muistuttaa enemmän loikkimista yli vuosikymmenten. Ja silti, kovin tarpeellisia loikkia nämäkin ovat. Tutkijoiden lisäksi ääneen pääsevät tekijät, näyttelijät ja toimittajat.

Välillä kerronta pysähtyy jonkin teeman äärelle. Esimerkiksi ristiinpukeutuminen ja 1950-luvun moraliteetit hulttiolla olevasta nuorisosta saavat omat hetkensä.

Muutamia tekijöitäkin esitellään. Tutkijat miettivät, oliko Garbo lesbo vai biseksuaali, mikä tuntuu tarpeettomalta. Ingmar Bergmanin queer-teemaisia elokuvia listataan pitkästi, ja pointtia painottavat rinnalla näytetyt otteet kyseisistä teoksista.

Dokumentaristi Eva Beling on aiemmin tehnyt Bergmanista parikin tv-ohjelmaa.

Ennakkoluulo ja ylpeys ei ole yhtä hallittu kokonaisuus kuin esimerkiksi Netflix-dokumentti Disclosure, joka kertoo yhdysvaltalaisesta elokuvahistoriasta transsukupuolisuuden näkökulmasta. Se on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen: kiehtovaa kuvamateriaalia riittää, kiitos runsaiden elokuvanäytteiden, ja asiaan perehtynytkin saanee katselulistalleen uusia nimiä.

Keskiviikkona samalla kanavalla esitettävän And Then We Danced -elokuvan ohjaaja Levan Akin saa lopussa pienen tilan. Hän ehtii avata hieman hienon tanssidraamansa lähtökohtia.

Ennakkoluulo ja ylpeys, Fem klo 23.32 ja Yle Areena. (K16)

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat