Tämän vuoden kesähitti­ehdokkaat paljastavat, että kotimaisessa hitti­tehtailussa rima on nyt alhaalla

Jos rimaa ei ole, vauhti epäilemättä kiihtyy, mutta mihin suuntaan, kirjoittaa kriitikko Arttu Seppänen.

25.6. 12:13

Tämä on tositarina kriitikon painajaisesta: unessa sain sähköpostia, että ”uusi ja freesi poptulokas” julkaisee coverin Discon vanhasta klassikosta Levottomat tuulet. Huusin unessa tyhjyyteen, että ei enää, vastahan Adi L Hasla ja costee tekivät vastaavan.

Kotimaiset popparit ovat taas innostuneet lainakappaleista eli covereista. Se ei ole uutta: kotimainen popteollisuus rakentui 1960-luvulta alkaen käännöshittien perustalle.

Ero on se, että enää ei käännetä suomeksi ulkomaisia hittibiisejä, vaan tehdään uudestaan suomeksi jo alun perin suomeksi laulettuja hittejä.

Uusien versiointien funktio on sovittaa kappale uuteen ja tällä hetkellä suosittuun genreen sopivaksi, ja nyt se genre on erityisesti rap. On esimerkiksi totta, että Matin ja Tepon Vauhti kiihtyy -biisistä ei ollut olemassa räppiversiota aiemmin. Jos minulta kysytään – tiedän ettei kysytä – ihan kaikkia asioita ei tarvitse olla olemassa.

Vain elämää -sarjan kritisoiminen on siinä mielessä väsynyttä, että ohjelman alusta alkaen se on saanut ”kaikki siellä vain itkee, ja kaikki kaupallinen on paskaa” -tyyppistä epä-älyllistä kritiikkiä. Ohjelma on kuitenkin muuttanut kotimaista popteollisuutta eikä pelkästään hyvään suuntaan. Onneksi ohjelmasta ei sentään enää tehdä keväisin toista kautta Espanjassa, mutta erikoisohjelmia tulee sitäkin enemmän jouluspesiaaleja myöten.

Tuskin ilman Vain elämään suosiota kotimaiset artistit ja yleisö olisivat innostuneet covereista yhtä paljon. Lisää vettä myllyyn on lisännyt Portion Boysin viime kesäinen rasittava Vauhti kiihtyy -hitti, joka jatkaa kulkuaan varmasti vielä tämänkin kesän.

Monien coverien tyyli on lainattu suoraan Vain elämään kiintiöräppärin työkalupakista. Kertosäe on sama vanha, mutta säkeistöt on kirjoitettu uudestaan räppärille sopivaksi.

Erityisesti kesän kynnyksellä paljastuvat aina ne keinot, joilla ajatellaan hittejä tällä hetkellä luotavan. Cover-trendi on selvä. Kesähittikilpasille lähti kesäkuun alussa esimerkiksi Teflon Brothers, joka ilmoitti yllättäen, että siitä tulee virolainen yhtye. Samapa tuo. Onko jo liian myöhäistä myydä Sunrise Avenue Saksalle?

Samassa yhteydessä Teflon-kolmikko julkaisi vähemmän yllättäen coverin Juice Leskisen kappaleesta Eesti (On My Mind), jonka myötä kenellekään ei jäänyt varmasti epäselväksi, että Märkä-Simo on Virosta.

Sini Yasemin kokeili Mouhousin kanssa nostaa Uniklubin takavuosien hittiä Rakkautta ja piikkilankaa uudelle kierrokselle. Kun kitara ja millennium-estetiikka ovat jälleen trendejä, on odotettavaa, että covereita muistakin 2000-luvun alun rockbiiseistä tulee lisää.

Sämplääminen on rapin peruskauraa, mutta sen ja coverin välillä on eroa. Esimerkiksi yhdeksi tämän kesän hiteistä jo noussut JVG:n Amatimies lainaa kertosäkeessään Kake Randelinin Pakko painaa pitkää päivää -biisiä, mutta se ei ole cover siitä.

Ennen kuin toisin todistetaan, uskon Olli Halosen olevan robotti. Suomen kesä kuulostaa geneerisyydessään tuurekilpeläisiä ja radiodataa syöneen algoritmin sanoittamalta, säveltämältä ja esittämältä. Hänen toinen hittinsä Pohjola ei ole cover, mutta siinä on niin vähän mitään omaperäistä, että se voisi olla. Arttu Wiskarin yhdistäminen Ellinooran Carrieen on hirvitys, joka terrorisoi tänä kesänä.

Jos jokin kesähittikisa on käynnissä, niin ainakin alkuperäisyydessä ja suosiossa voiton vie Ramses II:n Villieläin. Se on jääkiekon MM-kisojen myötä vuosi julkaisunsa jälkeen hitiksi muodostunut suomidiskobiisi, joka on myös uusi sävellys. Villieläin tekee sen, mitä suomidiskobiisin tarvitsee tehdä. Siinä on melodiaa, koukkua ja huumoria kömpelöitä kielikuvia myöten.

On sinänsä hauskaa elää sellainenkin päivä, että tällaisesta faktasta voi ilahtua: joku on viitsinyt säveltää hitin itse.

Lainabiisejä tietysti saa tehdä, mutta tällä hetkellä kotimaisessa hitinmetsästyksessä rima on niin matala, että se on hautautunut maan alle. Jos rimaa ei ole, vauhti epäilemättä kiihtyy, mutta mihin suuntaan.

Vain elämää -sarjaa lähettää tv-kanava Nelonen, joka kuuluu samaan Sanoma-konserniin Helsingin Sanomien kanssa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat