Philipp Himmelmannin Aida-ohjaus tuo Olavinlinnaan monikäyttöisen valaisimista koostuvan lavasteen.

Tämä ohjaaja kelpasi James Bond -elokuvaan, mutta kelpaako hän Savonlinnan oopperajuhlien yleisölle? Philipp Himmelmann tuo Olavinlinnaan erilaisen Aidan

Ooppera palaa Savonlinnan oopperajuhlille kolmen vuoden tauon jälkeen. Suurhyökkäys Ukrainaan hyydytti lipunmyyntiä, joka elpyy nyt lupaavasti.


1.7. 2:00 | Päivitetty 1.7. 10:05

Savonlinna

Jos katsot James Bond -elokuvia, olet nähnyt häivähdyksen myös Savonlinnan oopperajuhlilla tänä kesänä ohjaavan Philipp Himmelmannin kädenjälkeä.

Juuri hänen Tosca-ohjauksensa Bregenzissä on käynnissä 007 – Quantum of Solace -elokuvassa, kun Daniel Craig jahtaa konnia Puccinin musiikin pauhatessa.

Olavinlinnassa ei tyydytä häivähdyksiin, vaan kolmen vuoden pandemiatauon jälkeen lavalle saadaan uusi oopperaohjaus, jonka Himmelmann on tehnyt Giuseppe Verdin Aidasta.

Ja ainakin kenraaliharjoituksen näytteen perusteella siinä voi olla jotain samaa kuin Bond-elokuvan lyhyesti näyttämässä Tosca-ohjauksessa, jossa lavasteen valtava pyöreä peili muuttui välillä suureksi silmäksi.

Himmelmann ei ole kuvienraastaja, mutta hän käyttää mielellään modernia tekniikkaa lavastuksissa ja valaistuksissa.

Niinpä Olavinlinnan näyttämön takana olevan keskiaikaisen muurin alaosa peittyy tällä kertaa satojen valaisimien seinämään.

Valaisimet muodostavat erilaisia kuvioita, ja niitä voi myös liikutella esityksen aikana yllättävänkin ketterästi ottaen huomioon Olavinlinnan rajoitukset.

Mustasukkainen Amneris (Agnieszka Rehlis) voi saada kenet haluaa. Mutta saako hän Aidan rakastetun?

Himmelmann kertoo, että hän halusi tehdä ”ajattoman Aidan”.

”Ei ole järkeä sijoittaa tarinaa enää muinaiseen Egyptiin, joka on sodassa Etiopiaa vastaan. Kauan sitten sijoitin Aidan Verdin elinaikaan 1800-luvulle, mutta nyt hyödynnän Olavinlinnaa, jossa keskiajan voima ja pimeys yhdistyy mielestäni jopa moderniin abstraktiuteen: linna on niin puhdas ja vapaa koristeellisuudesta!”

Olavinlinna on Philipp Himmelmannin mielestä jopa ”abstraktin puhdas” näyttämö ja vapaa monien keskieurooppalaisten linnoitusten koristeellisuudesta.

Niinpä uusi Aida-ohjaus on aika erilainen kuin Savonlinnan monikymmenvuotinen András Mikon Aida-ohjaus, joka nimenomaan sijoittui muinaiseen Egyptiin.

”Katsoin sen videolta ja sehän oli hyvin traditiotietoinen ja sisälsi hienoja joukkokohtauksia.”

Nyt lähestymistapa on toinen. Keskiössä on nimenomaan Aida eli egyptiläisten orja, jonka salainen identiteetti on Etiopian kuninkaan tytär.

”Hän on kuin hopealautasella koko ajan, valaistuksemme ei päästä häntä hetkeksikään varjoon”, ohjaaja selittää.

Videot tehostavat lavastusta usein abstraktisti, mutta tässä kohtauksessa muuriin heijastuu Aidan (Michelle Bradley) kasvot.

Verdillä oli taito laittaa libretistiensä kanssa päähenkilöt raastaviin, eettisesti vaikeisiin ristiriitatilanteisiin, joita he pohtivat kuolemattomissa aarioissaan ja duetoissaan. Tämä koskee myös Aidaa.

Aida on hyvin ajankohtainen sota-ajan teos. Hän on pakolainen. Hän on rakastunut vihollisen sotilasjohtajaan, joka on hänen isänsä pahin vastustaja. Ja hän on avoin todelliselle rakkaudelle!”

Ohjaaja herkeää runolliseksi.

”Hän valitsee rakkauden ihmeen vaikka se tarkoittaisi kuolemaa, koska rakkauden ihme on suurempi kuin kuoleman ihme.”

Radamès-sankarin (Gaston Rivero) taisteluun valmistavaa rituaalia on uusittu. Tässä ohjauksessa nuori papitar (Iris Candelaria) viiltää itseään ja maalaa sankarin kasvot verellään.

Sodan lisäksi Aidan juonessa on ajankohtaiset yhtymäkohtansa korona-ajan eristyneisyyteen.

Mutta muuttuiko ohjaus, kun covid iski ja Ukrainan sota laajeni Venäjän täysimittaiseksi hyökkäykseksi?

”En sanoisi että ohjaukseni muuttui, mutta se tuli entistä ajankohtaisemmaksi. Tämä on oopperan voima: se käsittelee arkkityyppisiä tilanteita, kuten rakkautta ja kuolemaa. Ja sellaiset teemat ovat aina ajankohtaisia.”

Himmelmann jatkaa ohjauksen valo- ja videoefektien hiomista työryhmänsä kanssa, joten kysytään taiteelliselta johtajalta Ville Matvejeffilta, miksi juuri tämä varsin arvostettu nimi Keski-Euroopan ohjaajapiireistä kutsuttiin Savonlinnaan.

Helena Juntunen oli tehnyt hänen ohjauksissaan sopraanorooleja ja kertoi joitakin vuosia sitten, että tällainen hieno ohjaaja oli tulossa Helsinkiin katsomaan Wozzeckia. Silloin tapasimme ja puhuimme monistakin teoksista, kunnes ehdotin juuri Aidaa.”

Miksi aina Aida, joka on nähty Olavinlinnassa niin usein! Verdillähän olisi vaikka mitä täällä näkemätöntä, kuten Ernani ja Luisa Miller.

”Hienoja teoksia nekin. Mutta edellisestä Aida-esityksestä alkaa olla kymmenen vuotta, ja se on ikoninen teos Savonlinnan oopperajuhlilla. Halusin erittäin pidetyn ja arvostetun ohjaajan version, joka kertoisi tarinan rohkeasti uudella ja samalla Olavinlinnaan sopivalla tavalla.”

Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja VIlle Matvejeff toimii Aida-esitysten kapellimestarina.

Matvejeffin alkuperäinen idea oli aloittaa kautensa vähemmän kalutusti eli Karol Szymanowskin Kuningas Roger -oopperalla kesällä 2020. Sitten iski koronavirus ja kahden kesän oopperaesitykset peruttiin.

”Uusi Aida oli jo joitakin vuosia sitten sijoitettu tälle kesälle, joten nyt oli sen vuoro. Toivon kuitenkin, että myös Kuningas Roger saadaan ohjelmistoon lähikesien aikana.”

Matvejeff johtaa itse Aidan, mutta ei aio kahmia kapellimestaritehtäviä taiteellisena johtajana ylettömästi. Ainakin seuraava Savonlinnan kesä on johtamisessa välivuosi. Sen sijaan häntä käytetään monessa pohjoismaisessa oopperatalossa. Uumajassa hän on aloittanut myös päävierailijana, kun kausi Jyväskylä sinfonian ylikapellimestarina vaihtui keveämpään neuvonantajan pestiin.

Ainakin toistaiseksi Matvejeffin kauden suurin vaihtelu perusohjelmistoon tulee harvemmin nähdyistä teoksista vierailutalojen ohjelmistossa sekä ensi kesän omasta produktiosta, joka on Suomessa harvoin kuultu Gounod’n Romeo ja Julia.

Jos tämän kesän omat produktiot – Aida ja vanhat ohjaukset Carmenista ja Toscasta – ovatkin teosvalinnoiltaan niitä varmimpia ja kuluneimpia, se ei ainakaan haittaa taloudesta vastaavaa festivaalijohtaja Jan Strandholmia.

”Kahtena pandemiavuonna jouduttiin perumaan kaikki oopperaesitykset loppukeväästä. Budjetti pysyi plusmiinusnollana opetus- ja kulttuuriministeriön korona-avustuksella sekä ymmärtävien sponsoreiden ja yksityislahjoitusten avulla”, hän kertoo.

Pandemia ei ole ohi, mutta lipunmyynti tälle kesälle edistyi hyvin – kunnes Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan idästä, etelästä ja pohjoisesta 24. helmikuuta.

”Silloin kaikki lipunostajat pistivät liinat kiinni. Viime viikkoina lipunmyynti on elpynyt hyvin, mutta budjetoituun tavoitteeseen pitää tehdä lujasti töitä tämän kesän festivaalin viimeiseen esityspäivään asti.”

Viimeisen esityspäivän suhteen ei ole ongelmia, sillä Viikingit-sarjasta tunnetun norjalaisen Wardrunan konsertti 31. heinäkuuta on varattu loppuun.

”Varsinaisista oopperaproduktioista Carmen on myynyt toistaiseksi parhaiten, koska sen oli tarkoitus olla ohjelmistossa myös pandemiakesinä. Silloiset Carmen-liput ovat voimassa”, Strandholm kertoo.

Savonlinnan oopperajuhlat 2022 ja 2023

Wardrunda-yhtye esiintyy Savonlinnan oopperajuhlilla, mutta näytös 31. heinäkuuta on varattu loppuun. Kuva yhtyeestä Kulttuuritalolla vuonna 2019.

■Kesällä 2022 Savonlinnan oopperajuhlat pääsee jälleen täyteen vauhtiin kahden pandemiakesän jälkeen. Verdin Aidasta saadaan Philipp Himmelmannin uusi ohjaus perjantaista 1. heinäkuuta lähtien. Vanhoista produktioista jatkavat Bizet’n Carmen 2. heinäkuuta lähtien ja Puccinin Tosca Ludovic Tézierin tähdittämänä 7. heinäkuuta lähtien.

■Näyttävää uraa tekevä Tézier pitää myös oman konsertin täynnä suosikkiaarioita ja -duettoja sopraanopuolisonsa Cassandre Berthonin kanssa 17. heinäkuuta.

■Tämän kesän vieraileva talo on Kroatian kansallisooppera, joka esittää 26.–30. heinäkuuta Händelin Julius Caesar -barokkioopperan sekä kaksi italialaista pienoisoopperaa: Ferruccio Busonin Harlekiinin ja Puccinin Gianni Schicchin.

■Lisätietoja kesän 2022 ohjelmistosta löytyy tästä linkistä.

Kesä 2023

Charles Gounod’n Romeo ja Julia on uusi oma produktio Amy Lanen ohjauksena.

■Vanhoista produktioista jatkavat Kari Heiskasen ohjaama Rossinin Sevillan parturi ja August Everdingin vanha ohjaus Mozartin Taikahuilusta puolen vuosisadan takaa Erik Söderblomin ”keveästi uusintamana” versiona.

■Theater Hagen tuo kesään 2023 Outi Tarkiaisen oopperan A Room of One’s Own Suomen ensiesityksen sekä toisen yksinäytöksisen oopperan samaan pakettiin eli Bartókin Herttua Siniparran linnan. Musikaalien ystäville tarjotaan Viulunsoittaja katolla. Lisätietoja kesästä 2023 löytyy tämän linkin takaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat