Arja Korisevan uusin innostus on laulujen tekemisen ohella metsätyöt. Kuvassa mönkijän selässä tytär Verna Karmala.

Kuin kaksi Arjaa

Arja Koriseva laulaa tangoa sekä tekee metsätöitä ja remontteja. Nyt hän on alkanut myös ensimmäistä kertaa urallaan kirjoittaa itse lauluja.


16.7. 2:00 | Päivitetty 16.7. 6:10

Toivakka

Oletko koskaan ajatellut, kuinka monta sivua tekstiä syntyy reilusta kahdesta tunnista Arja Korisevan puhetta?

Tuskinpa, mutta sellaistakin ehtii miettiä heinäkuisena torstaipäivänä, kun Arja Koriseva astuu lavalle. Lastenorkesteri Loiskis on jo hetkeä aiemmin noussut Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalin estradille lämmittelemään, kun Koriseva astelee lavan reunasta valkoisissa varsikengissä.

Hän kävelee lavan poikki, kuten kymmeniä vuosia televisiossa ja lavoilla esiintynyt laulaja kävelee, ja skannaa jokaisen yleisön jäsenen silmäpari kerrallaan.

Koriseva esittää Loiskiksen kanssa Georg Malmsténin lastenlauluja. Niissä roolit vaihtuvat jatkuvasti: Koriseva on poliisi, leppäkerttu, jänis, possu, nukke, kalastaja, Mikki Hiiri, merimies, pöllö.

Rooli kuin rooli, Korisevan televisiosta ja lehdistä tuttu naurava hymy ei karise missään vaiheessa. Välillä sanat unohtuvat, mutta se paikataan huumorilla.

Yksi Arja Korisevan kuluvan kesän projekteista on esittää Georg Malmsténin lauluja yhdessä lastenorkesteri Loiskiksen kanssa.

”Pää on kuin Haminan kaivos. Eikun kaupunki”, Koriseva sanoo keikan jälkeen. Volvon ratissa Arja Koriseva, 57, on esimerkiksi laulaja, yrittäjä, näyttelijä, koulutukseltaan opettaja. Nykyään lauluntekijäkin.

Korisevan puhe kulkee kuin se polkisi auton kanssa kilpaa Toivakkaan. Muusikko on palannut asumaan synnyinseudulleen Jyväskylän kupeeseen. Jos pitäisi lyödä vetoa, niin puhe ehtii kotipihaan ensin.

Auton ratissa hän kertoo uusista lauluistaan, mutta tarina keskeytyy, kun hän haluaa selittää takakontista kuuluvan kilinän. Kontti on täynnä Arja Korisevan nimikkoviiniä. ”Kävin hakemassa piccolopulloja, kun annan niitä lahjaksi. Mulla on niitä yleensä aina matkassa, mutta ei näin paljon!”

Arja Koriseva ja Risto Nevala kruunattiin tangokuninkaallisiksi Seinäjoella kesällä 1989.

Koriseva on ollut koko kansan tuntema esiintyjä vuodesta 1989 alkaen. Silloin hänet kruunattiin tangokuningattareksi. Siitä lähtien hän on ollut lavoilla, konserttisaleissa, kirkoissa, teattereissa, televisiossa. Hän on ollut Pocahontasin ääni Disneyn kuuluisassa animaatiossa, näytellyt toistakymmentä pääroolia eri musikaaleissa ja tehnyt viihdeohjelmia Spede Pasasen kanssa.

Viime vuonna tuli kutsu kotimaisten popartistien halutuimpaan viihdeohjelmaan. Koriseva oli mukana Vain elämää -ohjelmassa. Suomessa tanssilavaorkesterit ja popbändit ovat usein painineet eri sarjoissa, mutta sittemmin genreaitoja on murrettu, muun muassa tässä ohjelmassa.

Muiden biisejä esittäessä syntyi keskustelu, että Koriseva oli ryhmästä ainoa, jolla ei ollut taskussa itse kirjoitettuja biisejä. ”Siinä tuli itselle se ajatus, että voi kun osaisin pukea ajatuksia laulun muotoon. Muut artistit kannustivat mua siihen hirveästi.”

Lauluntekijät Eija Hinkkala, Samuli Turunen ja Antti Kleemola katsoivat ohjelman ja tarttuivat Korisevan sanoihin. Nelikko lähti yhdessä biisileirille. Balladi Puhun pienillä kirjaimilla julkaistiin kesän alussa. Se on ensimmäinen biisi, jota Koriseva on itse ollut mukana kirjoittamassa. Lisää on tulossa.

”Olen suomen kieleen erikoistunut luokanopettaja, joten kieli on tietysti minulle hyvin tuttua. Miksen voisi siis oppia myös kirjoittamaan lauluja.”

Haaveena olisi tehdä albumillinen omia lauluja, mutta seuraavalla levyllä se tuskin vielä toteutuu, sillä tarjolla on niin paljon hyviä muiden kirjoittamia kappaleita.

Arja Koriseva sanoo, että yksi hänen unelmistaan on tulla vielä paremmaksi laulajaksi.

Tarina keskeytyy taas, kun edessä oleva auto matelee tiellä alle rajoitusten. ”Kylläpä täällä on rauhallinen meininki”, Koriseva sanoo, ja hurauttaa autosta ohi.

Nyt meriittilistalla on myös uusi laulukilpailuvoitto. Korisevan, Hinkkalan ja Pertti Jalosen kirjoittama Etten kuollut turhaan -tango voitti Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun. Kilpailuun osallistutaan nimettömänä. Koriseva sai tiedon voitosta haastattelua edeltävänä päivänä.

Idea yhteistyöhön lähti Mitä todella -tangosta, joka voitti kilpailun viime vuonna. Hinkkala ja Jalonen kirjoittivat senkin ja tarjosivat sitä Korisevalle levytettäväksi. Jalonen on ollut Korisevan Fortuna-orkesterin basisti ja kapellimestari.

”Haluan myös näyttää esimerkkiä uskalluksesta ja heittäytymisestä, kun tällä hetkellä eletään aikaa, jossa voi kokeilla kaikenlaista ja vaikka epäonnistua.”

Spede Pasanen ja Arja Koriseva Speden sallitut leikit -ohjelmassa 1991. Ruutukaappaus videolta.

Kun Koriseva tuli alalle, olivat roolit kapeampia. Näyttelijä oli näyttelijä. Laulaja oli laulaja.

Ihmiset tulivat uran alkupuolella sanomaan Korisevalle, että kiva kun laulat, mutta mikäs sun oikea ammatti on. ”Mä pystyin tietysti sanomaan, että oon opettaja, vaikka en ole päivääkään niitä hommia tehnyt.”

Keväällä 1989 Koriseva teki gradua. Korisevan äiti oli sitä mieltä, että kannattaisi käydä edes vilkaisemassa Vaajakoskella Tangomarkkinoiden karsintoja, kun harva sinne ensimmäisellä yrittämällä kuitenkaan pääsee. Koriseva voitti osakilpailun ja pääsi suoraan semifinaaliin.

Kun Koriseva tiesi olevansa viiden parhaan joukossa, hän kokosi opiskelukavereista Fortuna-bändin. Hän pääsisi televisioon ainakin kerran, ja siitä saattaisi seurata jotain. He treenasivat kesää varten tanssiohjelmiston, ottivat pankkilainaa ja hankkivat keikkabussin. Se kannatti.

Valmistumisensa jälkeen Koriseva olisi halunnut lähteä opettajaksi jonnekin päin Pohjois-Suomea, joka oli hänelle tuntematonta aluetta. Se jäi haaveeksi, mutta Suomen joka kolkka tuli joka tapauksessa tutuksi nopeasti. ”Mä olen kaksi miljoonaa kilometriä ajanut tätä autoa. Olen tutustunut niin Suomeen kuin suomalaisiin.”

Koriseva ajaa keikoilta yleensä yöksi kotiin Toivakkaan. Esimerkiksi 300 kilometriä suuntaansa ei ole matka eikä mikään. Lisäksi yöllä tiet ovat hiljaisia.

Korisevan 7-vuotias labradorinnoutaja Bruno on lempeä röllykkä ja kova pussailemaan.

Ei ole ihme, että Koriseva on valinnut sosiaalisen ammatin. Lapsena hän vietti jatkuvasti aikaa vanhempiensa pitämässä kyläkaupassa ja myymäläautossa. Siinä tottui monenlaisiin ihmisiin. Äiti lauloi kirkkokuorossa, isä mieskuorossa. Oikea laulava Korisevan perhe.

Korisevan sisarukset laitettiin aina kaikissa juhlissa laulamaan. Pian ei tehnyt edes mieli lähteä juhliin. Nykyäänkään ei ole kuulemma olemassa sellaisia juhlia, joissa Korisevaa ei pyydettäisi laulamaan, vaikka mistään esiintymisestä ei ole sovittu.

Edelleenkään kaikki ihmiset eivät käsitä laulamista työnä. ”Ihmiset sanovat, että kai sä nyt laulat, kun sä olet täällä. Siitä vaan luikautat. Ihan kuin mun työ olisi sitä, että tuosta vain luikautetaan. Lavalla näkyy vain pieni osa siitä työstä.”

Joskus ihmiset taas pyytävät poikkeamaan matkan varrella laulamassa, kun Koriseva on ajamassa ohi. ”En minä hammaslääkäriltäkään pyydä, että poikkeapas paikkaamaan hammas tuossa matkan varrella, kun olet lomille lähdössä.”

Koriseva perusti bändin siskon ja kylän poikien kanssa jo teini-ikäisenä, joten kun hänet kruunattiin tangokuningattareksi 24-vuotiaana, hän oli keikkaillut jo 11 vuotta. Mikäpäs siinä keikkaillessa, kun pelkästään Toivakan kaltaisessa pienessä pitäjässä oli kolme toimivaa tanssilavaa.

Toivakan kirkonkylä on ohi ennen kuin ehtii alkaakaan. Taipuneita mäntyjä muistuttavien katuvalojen lisäksi muutaman sekunnin matkalta jäävät mieleen ihastuttavan rapistuneet vanhat huoltoasemarakennukset.

Metsätien perukoilla Toivakassa odottaa perhe, josta ensimmäisenä on vastassa 7-vuotias labradorinnoutaja Bruno. Se on lempeä ja huomionkipeä röllykkä, joka parkkeeraa emäntänsä viereen koko haastattelun ajaksi. Koriseva ei muutoin pidä emäntä-sanasta, mutta Bruno on ainoa, jolle hän tässä elämässä on emäntä.

Sitten vastaan tulee puoliso Juha-Pekka Karmala, myös opettaja, joka kertoo, että Koriseva on unohtanut puhelimensa keikkapaikalle. ”Tuttua Arjaa”, hän sanoo, ja varmistaa perään, että kai toimittajan äänitys on päällä.

”Hyvä.”

Ison talon eteisessä roikkuu kullanvärinen ja kimaltava mekko, jonka Koriseva aikoo laittaa viikonloppuna päälle Tangomarkkinoille. Tontilta avautuu upea järvimaisema. Rannassa on kesäkeittiö, jonne puoliso Juha-Pekka tarjoilee kahvia ja leivoksia.

Koriseva päättää hakea puhelimensa aamulla, kun lähtee ajamaan Seinäjoelle. Tango ei ole mediassa enää yhtä kovaa kamaa kuin 1990-luvun alkupuolella, kun elettiin tanssilavakulttuurin uutta buumia. Televisio tuuttasi Lauantaitansseja. Koivut ja saunanlauteet toimivat rekvisiittana iltapäivälehtien kesän kansikuville, jotka olivat täynnä tango- ja iskelmälaulajia.

Keikkapaikan ovi on suljettava aina niin, että tietää tehneensä parhaansa, Koriseva sanoo.

Koriseva on nähnyt tangon nousun ja laskun ja kaiken siltä väliltä. Hän käy Tangomarkkinoilla joka vuosi. Ainoastaan äitiysloma on estänyt osallistumisen kerran. Tänä vuonna hän esittää itse kirjoittamiaan kappaleita ensimmäistä kertaa.

Haastattelun jälkeen selviää, että niin Tangomarkkinoiden kävijä- kuin katsojamäärä romahti rajusti koronaa edeltävästä ajasta. Vuonna 2019 kävijöitä oli 111 000, tänä vuonna 40 000. Televisiossa katsojamäärä putosi 780 000 katsojasta yli puolella 300 000 katsojaan.

Korisevan mielestä on varsin luontevaa, että Tangomarkkinat ei ole enää samanlainen mediatapahtuma kuin ennen. ”1990-luvulla ei ollut samalla lailla monia eri iskelmätapahtumia kuin nyt. Kilpailevia tapahtumia on niin paljon enemmän, ja genretkin ovat sekoittuneet.”

Tangossa Korisevan mielestä yhdistyy uniikilla tavalla kotimainen iskelmä- ja tanssikulttuuri. ”Saat luvan kanssa olla lähekkäin toisen ihmisen kanssa kuusi minuuttia. Monille se voi olla harvinainen hetki.”

Koriseva tähtää siihen, että hänellä on 14 työpäivää kuukaudessa. Hänellä on ollut oma yritys jo yli 30 vuotta. Hän ei käytä ohjelmatoimistoa, vaan myy keikat oman firmansa kautta. Jo uran alkupuolella Suomi tuli sen verran tutuksi, että on ollut helpompaa pitää langat omissa käsissä.

Vaikka puhelin saattaakin unohtua keikkapaikalle, Koriseva vaikuttaa järjestelmälliseltä. Kotia tai perheenjäseniä ei valokuvata. Vapaapäivät ovat vapaapäiviä, joten haastattelut tehdään samana päivänä, kun on keikka tai muita töitä. Perhe ei käy Korisevan keikoilla kuulemma koskaan, paitsi joissain musikaalien ensi-illoissa ja konserttisaleissa. Koriseva on miehelleen kiitollinen siitä, että lapsia ei ole koskaan tarvinnut ottaa keikkapaikkojen takahuoneisiin mukaan.

Koriseva tekee niin monenlaisia keikkoja, että tanssilavakeikat ovat niistä rennoimpia. Ohjelmisto on tuttua, ja lavalla voi saada vaikka naurukohtauksen eikä yleisöä haittaa. Koriseva tekee sanojensa mukaan vain asioita, joista innostuu ja joihin voi heittäytyä täysillä.

”Suomi on pieni maa, ja vaikka olisin keikkapaikassa, joka ei ollut ihan minunlaiseni, niin pistän oven kiinni aina sillä ajatuksella, että aina voi kohdata keikkajärjestäjän kanssa uudestaan.”

Koriseva sanoo musiikkialan ammattimaistuneen paljon 30 vuodessa. Harva on enää alalla ilman koulutusta. Myös naisia on tullut alalle lisää. Hänellä itsellään ei ole ollut ongelmia työskennellä miesvoittoisessa ympäristössä. ”Kaikenlaisia tilanteita on matkan varrelle mahtunut, mutta huumorilla yleensä pääsee pitkälle. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.”

Lähimetsä on yksi Korisevan elämän estradeista.

Koriseva on puuhastelija. Hän rentoutuu tekemällä. Koriseva omistaa myös naapuritontin, jolla sijaitsee vanha saunarakennus. Hän remontoi sen vanhemmilleen, jotka matkustelevat asuntovaunulla. ”Ystävän kanssa vappuna aloitettiin, ja äitienpäivänä oli valmista. Nuohooja sanoi, että ei muuta kuin kovalle käytölle vaan.”

Kun tyttären asunnossa piti tehdä remonttia, puoliso Juha-Pekka ehdotti, että jos tilaisi ammattilaisen tekemään edes jalkalistat. ”Juu juu, ammattilaiset. Eli minä teen! Kyselin vähän serkulta neuvoja.”

Ai tarvitset hiustenleikkuun? Juu, kyllä sekin Korisevan repertuaarista löytyy. ”Olen leikannut perheeni hiuksia. Kokeilee vaan ja opettelee, niin kyllä se taittuu!”

Uusin innostus on metsätyöt. Koriseva tykkää tehdä asioita, joissa on kunnon jälki ja joissa lopputuloksen näkee nopeasti. Huomaahan sen, kun puu kaatuu.

Koriseva on raivauttanut tontiltaan hiljattain 150 puuta, ja lisää on lähdössä. Äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi hän sai kunnon vehkeet: metsurin työasun ja upouuden valkoisen moottorisahan, jolla voi antaa puille kyytiä. Sitten piti hankkia vielä mönkijä, jolla voi rymytä metsässä näiden kaikkien edellä mainittujen vehkeiden kanssa.

Koriseva pitää muotinäytöksen ja vetää metsuripukunsa päälle. Metsään on jäänyt kaksihaarainen koivuntynkä. Puoliso Juha-Pekka ehdottaa, että sen päälle voisi nousta, sehän on kuin yksi Korisevan elämän estradeista.

Koriseva nousee koivun päälle, ottaa moottorisahan käteensä, ja alkaa hymyillä niin kuin esiintyjä hymyilee.

”Mä oon puhunut niin paljon, että sulla on varmaan romaanin ainekset.”

Ai niin. Reilu kaksi tuntia Arja Korisevan puhetta litteroituna on muuten 80 sivua tekstiä.

Arja Koriseva.

Kuka?

Arja Koriseva

■ Iskelmälaulaja.

■ Syntynyt Toivakassa 1965.

■ Valmistunut kasvatustieteen maisteriksi (Tampereen yliopisto, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos) vuonna 1989, mutta ei ole työskennellyt opettajana.

■ Opiskellut klassista laulua Keski-Suomen konservatoriossa.

■ Kruunattiin tangokuningattareksi Seinäjoella 1989.

■ Iskelmä-Finlandia 2021, Tango-Finlandia 2006.

■ Tunnetaan muun muassa kappaleista Enkelin silmin, Rannalla ja Tuulen värit (Disney-animaatio Pocahontasista.

■ Oli mukana Vain elämää -sarjan 11. tuotantokaudella syksyllä 2020.

Vain elämää -sarjaa näyttävä Nelonen kuuluu samaan Sanoma-konserniin kuin Helsingin Sanomat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat