Valokuvaaja selvitti sukunsa järkyttävän kohtalon apartheid-hallinnon kynsissä – Nyt hänen upeat kuvansa afrikkalaisista naisista muhkeissa viktoriaanisen ajan mekoissa voimaannuttavat

Zimbabwelainen valokuvataiteilija Tamary Kudita haluaa haastaa valtasuhteet ja katsoa maailmaa tasavertaistavan linssin läpi.

African Victorian II, 2019.

13.7. 12:52

Harare

Intensiivinen katse pureutuu suoraan sisimpään. Musta nainen seisoo vahvana tummanpuhuvassa viktoriaanisen ajan muhkeassa mekossa ja kannattelee puuvartista vispilää. Sillä hämmennetään sadzaa, šonan kielellä maissipuuroa.

Valokuva on osa zimbabwelaisen valokuvaajan Tamary Kuditan, 28, sarjaa African Victorian. Häkellyttävän kauniissa kuvassa kohtaavat mennyt ja nykyisyys. Siinä risteävät Zimbabwen entisen siirtomaavallan Britannian viktoriaaninen puvusto, Zimbabwen historia ennen kolonialismia ja nykyhetki.

Kuditan vuonna 2019 luoma African Victorian -valokuvasarja tekee näkyväksi Zimbabwen perinteisen kulttuurin kuvissa esitetyillä elementeillä, kuten keittiövälineillä. Toisessa sarjaan kuuluvassa kuvassa puna-ruskea-valkoiseen, afrikkalaisesta kankaasta tehtyyn viktoriaaniseen asuun pukeutunut nainen kannattelee sylissään maissintähkiä.

The body as an archive, 2019.

Muotokuvien tyyli kumpuaa 1800–1900-luvun muotokuvauksesta. Kudita opiskeli valokuvausta Kapkaupungin yliopiston Michaelis School of Fine Art -laitoksella. Kudita kertoo tyylinsä kehittyneen vanhojen analogisen kuvauksen tekniikoiden pohjalta.

”Harjoittelimme opiskeluaikana valokuvausta neulanreikäkameralla. Koin vanhan valokuvaustyylin estetiikan erittäin kauniiksi ja harmoniseksi. Halusin luoda vastaavan estetiikan filmikameralla”, Kudita kertoo Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa.

Kudita kokeili opintojensa aikana ja jälkeen useita erilaisia valokuvatyylejä. Hän harjoitti katuvalokuvausta ja maisemakuvausta ennen siirtymistään muotokuvaukseen.

Muotokuvaus antoi Kuditalle äänen, joka on sittemmin tunnustettu maailmalla. Kudita palkittiin viime vuonna yhdestä African Victorian -sarjan kuvista Sonyn kansainvälisessä valokuvakilpailussa Open Photographer of the Year -palkinnolla. Kuditan töitä on ollut näyttelyissä Zimbabwen lisäksi Kapkaupungissa, New Yorkissa, Miamissa – ja nyt Lontoossa.

”Sonyn palkinto on kerran elämässä toteutuva mahdollisuus, jonka myötä työni on saanut aiempaa laajempia yleisöjä ympäri maailmaa. Tämä on antanut ihmisille mahdollisuuden kohdata sellaisia kuvia ja teemoja, jotka saattaisivat muuten jäädä näkymättömiin”, Kudita sanoo.

Roots II (Juuret), 2021.

Näkyväksi tekeminen on Kuditalle tärkeää. Nuorta kuvaajaa inspiroivat jokapäiväiset kohtaamiset, oma menneisyys ja hänen sukunsa menneisyys.

”Kun katson erilaisia kuvia Zimbabwesta – ovat kyseessä sitten uutis- tai dokumenttikuvat tai taide – kysyn itseltäni, mikä näkyy ja mikä jää näkymättömäksi. Haluan haastaa valtavirta-narratiivit ja sen Afrikka-kuvaston, jota erityisesti länsimainen media esittää”, Kudita sanoo.

Kuditan tavoite on näyttää Zimbabwen ja koko Afrikan kulttuurien moninaisuus ja rikkaus. Lisäksi hän haluaa esittää naiset aktiivisina toimijoina, toisin kuin naiset viktoriaanisen ajan kuvastossa esitettiin. Kudita tutkiikin töissään kahtiajakoja, jotka kumpuavat monikulttuurisuudesta ja kolonialismista.

Kuditan mukaan hänen tarkoituksenaan on luoda maailma, jota katsotaan tasavertaistavan linssin läpi.

”Liikun saumattomasti eri identiteettien ja kulttuurien välillä. Yhdistän fantasian ja todellisuuden, historian ja nykyhetken, perinteen ja modernin kulttuurin. Luon kuvia, joissa nämä vastakohdat tai kahtiajaot voivat olla olemassa samassa tilassa”, Kudita kertoo.

That evening sun goes down, 2020.

Kudita tulee monikulttuurisesta perheestä. Kuditan isä on kotoisin Zimbabwesta, ja äidin perhe on kotoisin Etelä-Afrikasta; hänen isoisoisänsä oli Hollannista saapunut valkoinen lähetyssaarnaaja.

Isoisoisä nai Kuditan isoisoäidin, joka oli musta plantaasityöntekijä. Isoisovanhemmat saivat kuusi lasta, jotka rotuerotteluun perustuneen apartheid-hallinnon vuoksi pakotettiin erilleen toisistaan. Apartheid-järjestelmä määritteli kaksi lapsista mustiksi, kaksi värillisiksi ja kaksi valkoisiksi.

Kudita onnistui jäljittämään isoisoäitinsä mustat lapset Etelä-Afrikasta. Sukulaiset kertoivat Kuditalle perheen historiasta, siitä, miten he ovat eläneet sekä siitä, miten vaikeaa elämä on ollut.

”He antoivat minulle vanhoja valokuvia, jotka avasivat heidän elämäänsä”, Kudita kertoo.

Paikallinen elämä, ihmisten tarinat ja heidän henkilökohtainen historiansa ovat asioita, joita Kudita haluaa näyttää. African Victorian -valokuvasarjan tarkoitus on esittää muotokuvia mustista afrikkalaisista naisista yhtenäisellä ja voimaannuttavalla tavalla.

”Historia auttaa ymmärtämään, missä olemme nyt. Halusin itse ymmärtää oman historiani, jotta voin hahmottaa, mitä Zimbabwessa tapahtuu tänä päivänä.”

Tamary Kudita on yksi Britanniassa järjestettävän The Royal Photographic Societyn -näyttelyn tämänhetkisen kauden kansainvälisistä kuvaajista. Näyttely on maailman pisimpään jatkunut valokuvanäyttely.

African Pot (Afrikkalainen pata), 2021.

African pot II (Afrikkalainen pata), 2021.

African Victorian, 2019.

African Victorian II, 2020.

The Gathering (Kokoontuminen), 2020.

Vessel (Alus), 2020.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat