Miksi puhumme persoona­pronomineista, kun on oikeitakin ongelmia? Tämä on yksi väärin­ymmärrys, joka leimaa keskustelua trans­sukupuolisuudesta

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsittely mediassa on monipuolistunut, mutta transaiheiden ympärillä velloo yhä paljon epävarmuutta ja väärää tietoa.

30.6. 2:00 | Päivitetty 30.6. 8:05

Nykyään yhä useampi uskaltaa kertoa olevansa transsukupuolinen yhä nuorempana. Kuten ihmisoikeuksien laajentuminen aina, se on herättänyt vastareaktion.

Tiina Tuppurainen

Transihmiset koetaan usein uhaksi kaksinapaiselle sukupuolijärjestelmälle.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on vireillä satoja transvastaisia lakialoitteita, jotka rajoittavat etenkin transtyttöjen oikeutta saada lääketieteellisiä hoitoja, käyttää wc-tiloja ja osallistua opetukseen.

Euroopassa joidenkin konservatiivisten ja kristillisten ihmisten parissa taas leviää anti-gender-ideologia, jonka mukaan sateenkaariväestö yrittää tuhota perinteiset perhearvot.

Transihmisiä on syrjitty jopa homoliikkeessä, jossa tilanne on alkanut parantua vasta viime vuosina.

Transihmiset kärsivät muita useammin terveysongelmista, väkivallasta ja kodittomuudesta. Heidän on myös vaikea saada apua sukupuolitetuista turvakodeista. Suomen transjärjestöjen kyselyssä 44 prosenttia vastaajista oli kokenut syrjintää työpaikalla.

Vuonna 2019 demokraattisenaattori Elizabeth Warren kutsui mustien transnaisten murhia Amerikassa kriisiksi. Yhdysvaltain lääkäriliitto AMA määritteli transnaisten kohtaaman väkivallan epidemiaksi.

Seksuaalivähemmistöjä käsitellään mediassa jo melko luontevasti, mutta transihmisiin liittyvät aiheet herättävät yhä hämmennystä. Transsukupuolisuus esitetään herkästi mielipiteenä eikä olosuhteena, jossa ihmiset elävät.

Keskustelussa korostuvat toisten ihmisten tunteet. Esimerkiksi Iltalehti otsikoi tammikuussa juttunsa näin: Kohu-uimari esitteli uusia rintojaan – katsojat järkyttyivät: ”En ollut valmis siihen.”

Kyseessä oli transsukupuolinen uimari Iszac Henig, joka veti uimakisoissa uimapukunsa yläosan alas rintojen poistamisen jälkeen. Transihmisen keho vaikutti olevan julkista riistaa.

Yhdysvaltalainen kirjailija ja taiteilija Alok Vaid-Menon kertoo, miten hänen päälleen on syljetty, häntä on haukuttu ja valokuvattu ja hänet on uhattu tappaa vain siksi, ettei hänen sukupuolensa mahdu normeihin.

”Ihmiskehon tappavin osa ei ole nyrkki vaan silmä. Siinä, mitä ihmiset näkevät ja miten ihmiset näkevät, on kyse vallasta”, Vaid-Menon kirjoittaa kirjassaan Beyond the gender binary.

Tietyt perusargumentit toistuvat mediassa puheenvuorosta toiseen.

Yksi niistä on biologia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti taannoin BBC:n artikkelista, jonka mukaan joukko transnaisia oli painostanut cis-lesboja seksiin.

Cis-sukupuolisen ihmisen sukupuoli vastaa syntymässä määritettyä.

Seksuaalirikokset ovat vakava asia, mutta jutussa siteerattu BBC:n artikkeli onnistui yleistämään ja maalaamaan transnaisista kuvan rikoksiin taipuvaisena joukkona. Lähteenä oli käytetty transvastaisen järjestön sosiaalisessa mediassa tekemää kyselyä, ja alkuperäinen juttu herätti runsaasti kritiikkiä. BBC myönsi lopulta, että artikkelin otsikko ja artikkelissa mainitun kyselyn käsittely ei vastannut sen omia täsmällisyysvaatimuksia.

Sukupuolen määrittely ei ole biologisesti suinkaan yksinkertaista, sanoivat evoluutioekologian akatemiaprofessori Johanna Mappes ja immunologian professori Mikko Hurme Helsingin Sanomissa jo yhdeksän vuotta sitten.

Kromosomeja voi puuttua tai olla liikaa. Jos toimimaton X-kromosomi alkaa toimia uudelleen, sukupuoli voi ikään kuin muuttua. Naiseksi määritellyllä ihmisellä voi olla miehen sukuelimet ja toisin päin.

Tiede-lehden päätoimittaja, HS:n tiedetoimituksen esihenkilö Jukka Ruukki tiivisti eräässä haastattelussa osuvasti: ”Tiede on kaikkia totuuksia vastaan.”

Haastattelu ei koskenut sukupuolikysymystä, mutta sopii siihenkin: uusi tutkimus voi aina kumota aiemmat tulokset.

Toinen toistuva argumentti on uhka. Ylen joulukuussa 2019 julkaisemassa En haluaisi olla tyttö -dokumentissa pohditaan, voiko transsukupuolisuus olla tarttuva muoti-ilmiö. Vaikka tarttuvuuden puolesta puhuvan, niin sanottu rogd-teorian (rapid onset of gender dysforia) tueksi ei ole löydetty todisteita tiedemaailmassa, väite nousee esiin säännöllisesti.

Yle sai dokumentista Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen transnuoren terveystietojen levittämisestä.

On helppo ilmaista olevansa huolissaan lapsista. Vastoin yleistä harhaluuloa transaktivistit eivät kuitenkaan esitä lakia, joka sallisi lapsille sukuelinkirurgiaa tai muita peruuttamattomia hoitoja. Oikeus olla -kansalaisaloite esittää, että 15-vuotias voisi vahvistaa juridisen sukupuolensa omalla ilmoituksella ja sitä nuorempi vanhemman luvalla. Transperheet ry:n mukaan se vähentäisi lasten ja nuorten vähemmistöstressiä.

Huolenaihe ovat myös cis-naiset ja heidän kokemansa uhka. Ahdistelevatko transnaiset heitä vessoissa, jos sukupuolen korjaamista helpotetaan?

Transihmisten aiheuttamaa uhkaa on pohtinut esimerkiksi kiistanalaisista mielipiteistään tunnettu professori Tapio Puolimatka useita kertoja blogissaan, jolle sanomalehti Keskisuomalainen tarjoaa alustan nettisivuillaan. Hänen mukaansa sukupuolikäsityksen muutoksen seurauksena naisella ei enää ole oikeutta estää miehiä tulemasta naisten pukuhuoneisiin, suihkutiloihin tai turvakoteihin.

Todisteita siitä, että transihmiset ahdistelisivat cis-naisia laajasti naiserityisissä tiloissa, ei ole.

Esimerkiksi National Center for Transgender Equality -järjestön laajan kyselyn mukaan 60 prosenttia transihmisistä välttää sen sijaan julkisia vessoja, sillä on kokenut niissä ahdistelua.

Kolmas argumentti on vähäpätöisyys. Eikö ole naurettavaa puhua persoonapronomineista, kun on olemassa oikeitakin ongelmia? Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kun muunsukupuolinen ihminen haluaa, että häneen viitataan sanalla they.

Jyrki Lehtola kirjoitti viime vuonna Ilta-Sanomissa vitsikkääksi tarkoitetussa kolumnissaan etuoikeutetusta ryhmästä, jonka itsekeskeinen taistelu keskittyy persoonapronominitasolle.

Kolumnissa mainittu transaktivisti Mona Bling saa kuitenkin säännöllisesti tappouhkauksia ja on ajanut aktivistina etenkin translain muutosta.

Esseekokoelmassaan Tie, totuus ja kuolema Silvia Hosseini taas puhuu vasemmiston edustajista, jotka ovat kiinnostuneempia vähemmistöjen representaatioista kuin köyhyyden poistamisesta. Sukupuolivähemmistöön kuuluva kun ei lakkaa kuulumasta vähemmistöön, vaikka hänen oikeutensa tunnustettaisiin.

Rinnastus on mielenkiintoinen, sillä moni transihminen on köyhä – ja vieläpä siksi, ettei heidän oikeuksiaan tunnusteta. Yhdysvaltalainen transihminen elää köyhyydessä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin keskivertokansalainen.

Representaatio merkitsee sitä, miten tietty asia esitetään esimerkiksi mediassa.

On totta, ettei transihmisiä lämmitä vain se, että heidät kuvataan lehdessä myönteisessä valossa. He kaipaavat konkreettisia lakimuutoksia.

Transihmiset vaativat esimerkiksi parempaa pääsyä terveydenhuoltoon sekä ratkaisua transihmisten työttömyyteen, syrjintään ja köyhyyteen.

Representaatiot kuitenkin heijastavat todellisuutta ja vaikuttavat asenteisiin.

Tuoreen tutkimuksen mukaan transihmisten esittäminen kielteisesti mediassa lisää heidän posttraumaattisia stressioireitaan, ahdistustaan ja masennustaan.

Transaktivismi on identiteettipolitiikkaa, jossa syrjityt ihmiset lyöttäytyvät yhteen ajaakseen ihmisoikeuksiaan. Suomalaisessa mediassa toistuu silti ajatus, että identiteettipolitiikka on haitallista ja itsekästä.

”Woke-ilmiötä” eli niin sanottua tiedostavuutta vastustavat tahot ovat laittaneet jo tutkijat ja kulttuuri-instituutiot ahtaalle esimerkiksi Britanniassa. Konservatiivipuolueen puheenjohtaja Oliver Dowden on varoittanut kulttuurijärjestöjä sanomalla: ”Go too woke, risk going broke.” Jos olet liian tiedostava, voit menettää rahoituksesi.

Britanniassa yksi kahdeksasta transihmisestä on joutunut töissä fyysisen hyökkäyksen kohteeksi, ja heihin kohdistuvat viharikokset ovat lisääntyneet.

Shon Faye käsittelee aihetta perusteellisesti kirjassaan The Transgender Issue. Fayen mukaan yksi syy maan transvastaiseen ilmapiiriin ovat terf-feministit, joiden mielestä transnaiset eivät ole naisia (terf on lyhenne käsitteestä trans-exclusionary radical feminism). Moraalipaniikki on saanut kaikupohjaa myös vasemmistosta, mediasta ja viihdemaailmasta.

Ilmapiiristä hyvä esimerkki on suositun koomikon Ricky Gervaisin uusi Netflix-show, jossa hän vihjaa transnaisten olevan raiskaajia ja sanoo kannattavansa heidän oikeuksiaan, jos he leikkaavat sukuelimensä pois.

Monessa maassa syrjintä kohdistuukin etenkin transnaisiin, jotka ovat korjanneet sukupuolensa miehestä naiseksi.

Ennen transihmisille usein naureskeltiin mediassa. Fayen mukaan nyt on siirrytty pelon lietsomiseen. Pronomineissa ja uhkakuvissa junnaamisen sijaan pitäisi kuitenkin puhua transihmisten todellisista ongelmista: köyhyydestä, työttömyydestä, väkivallasta sekä pääsystä turvakoteihin ja korjaushoitoihin.

Muutosta parempaan on silti näkyvissä. Mediarepresentaatiot moninaistuvat. Tieto lisääntyy, ja vähitellen se menee myös perille.

Suomessa translaki on tarkoitus uudistaa vielä tämän vuoden aikana. Tähän asti Suomi on ollut ainoa Pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota. Monet järjestöt ovat myös huolissaan siitä, että alle 18-vuotiaat uhkaavat jäädä lain ulkopuolelle.

Mikä oikein on syynä sille, että toisen ihmisen sukupuoli herättää niin voimakkaita tunteita? Alok Vaid-Menon antaa yhden vastauksen: transsukupuolisuuden vastustus heijastaa kipua, jota ihminen kokee joutuessaan oppimaan oman sukupuolensa rajat. Nämä rajat koskevat – ja satuttavat – meistä jokaista.

Tiina Tuppurainen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka on käsitellyt tuotannossaan erityisesti sateenkaariaiheita.

Lähteet: Shon Faye: The transgender issue. An argument for justice. Yhdysvaltalaisen tubettajan Natalie Wynnin eli Contrapointsin J.K. Rowling -videoessee.

Oikaisu 30.6. kello 11.04: Jutussa kirjoitettiin alun perin virheellisesti, että Yle olisi saanut En haluaisi olla tyttö -dokumentista JSN:ltä langettavan päätöksen sekä nuoren terveystietojen levittämisestä että siitä, ettei nuori tiennyt ohjelmassa haastateltavan ”transtrendiin sairastunutta lasta”. Yle sai langettavan vain nuoren terveystietojen levittämisestä.

Oikaisu 30.6. kello 12.55: Jutussa kirjoitettiin alun perin virheellisesti, että BBC:n artikkeli, jonka mukaan joukko transnaisia oli painostanut cis-lesboja seksiin, ei vastannut BBC:n omia journalistia kriteerejä. Sen sijaan BBC myönsi, että artikkelin otsikko ja artikkelissa mainitun kyselyn käsittely ei vastannut sen omia täsmällisyysvaatimuksia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat