Telakan levysepästä tuli kansanedustaja – Kari Uotila edustaa harvinaista poliitikkotyyppiä, itseoppinutta työläistä

Sirpa Puhakan kirjoittama elämäkertakirja kertoo mutkattomasti Kari Uotilan taustoista ja poliitikkouran keskeisistä saavutuksista.

Kari Uotila Sanomatalossa pidetyissä Ilta-Sanomien vaalimessuissa 2019.

1.8. 12:04

Elämäkerta

Sirpa Puhakka: Kari Uotila – Telakan senaattori. Partuuna. 268 s.

Aiempina aikoina ei ollut järin tavatonta, että politiikan huipulle tultiin hyvinkin niukoin kouluopein, kansakoulupohjalta – ja hyvin pärjättiin. Maalaisliitto-keskustasta nousi paljon juurevaa viljelijäväkeä, vasemmalta puuseppä Veikko Helteen ja kivityömies Aarne Saarisen veroisia karismaatikkoja.

Viime vuosikymmeniltä heitä on vähemmän, mutta on. Arkadianmäen näkyvimpiä työläisedustajia oli pitkään Kari Uotila (s. 1955), Hietalahden telakan levyseppä ja pääluottamusmies, joka jätti eduskunnan keväällä 2019. ”Uotu” istui talossa kaikkiaan 23 vuotta, ennen sitä kolme vuotta vasemmistoliiton kakkospuheenjohtajana, Claes Anderssonin varana.

Sirpa Puhakan kirjoittama Telakan senaattori on Uotilan rapsakka elämänkertaus: mistä on tultu, mitä on ajateltu, tavoiteltu ja tehty? Mutkatonta muttei mitätöntä, ja Puhakan tyyli tukee kirjan selkeää sisältöä.

Kari Uotilan lähtökohta on sähkötön kotimökki eteläsavolaisella Pertunmaalla. Isä kävi töissä etäisillä metsäpalstoilla, äiti hoiti kodintyöt ja viisi lasta, esikoisena Kari. Vielä 1950–60-luvulla se oli sitä tavallista tarinaa, väärentämätöntä köyhyyttä, maaseudun peräkylillä varsinkin.

Sirpa Puhakka

Ammattikoulusta tie vei Helsinkiin, Hietalahden telakalle. 17-vuotiaana Uotila kävi konepajakoulun, jatkoi hitsarina, ja vain 33-vuotiaana hän päätyi koko telakan pääluottamusmieheksi. Ay-liikkeessä vielä miteltiin poliittisin leirein, eikä ”enemmistöläiseen kd-porukkaan” asettunut Uotila kiellä, että jollekin toiselle telakalle meno olisi voinut johtaa demareihin, jollekin kolmannelle taas taistolaisiin.

Mainiota, että kirjaan mahtuu arkisia kuviakin, kuten työsuojelun alkeita, ammattiylpeyttä ja patruunahengen ilmauksia. Ja Uotilan, jolle huumori ei ole tuiki vierasta, persoonallinen ääni erottuu hyvin.

Yksi suuri luku on Hietalahden telakan 1980–90-luvun kohtalot. Omistuspohjan muutos, Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssi, kotimaisen telakkateollisuuden tuhon uhka, Martin Saarikankaan ja pääluottamusmies Uotilan yhteispeli… Jäljentämättä vaiheita tähän voi sanoa, että kyse on yhtä lailla kylmäävästä kuin opettavaisesta kokonaisuudesta. Telakan valtauskin oli hiuskarvan varassa.

Niiden, jotka paikallista sopimista toistavat iskusanana, soisi lukevan tuon jakson esimerkkinä, miten molemminpuolinen vastaantuleminen toteutuu aidosti. Ennakkoluuloja voi ylittää, molemmin puolin.

Yhden Uotilan elämän suunnan taistelu muutti. Hänestä kehkeytyi telakkalaisten julkiset kasvot, sanavalmis edusmies.

Eduskuntavaaleissa 1995 ”Ison Masan” 50 000 markan tuki vasemmiston Uotilalle oli lähestulkoon skandaali (tuskinpa olisi enää), vaikka ay-liikkeeltä hän sai neljä kertaa enemmän. Lopultahan Uotilan kannatteli läpimenoon Anderssonin niin ikään Uudeltamaalta saama 13 000 ääntä.

Uotila oli harvinaisen lojaali edustaja puoluettaan, päätöksiä ja hallituskumppaneita kohtaan. Hän ajoi sitkeästi työelämän ja tasa-arvon uudistuksia, ja varsinkin työ harmaan talouden kitkemiseksi (yhdessä kokoomuksen Minna Karhusen ja Sdp:n Klaus Hellbergin kanssa) oli uraauurtavaa. Avoimelta ihmiseltä yhteistyö luonnistui.

Karvaita kokemuksiakin politiikassa riitti. Toteamuksiksi jäävinä ne eivät kuitenkaan valtaa alaa valoisassa elämäkerrassa. Jopa vassariryhmän sisäisille vastakkainasetteluille Uotila likimain sylkäisee, vaikka sai vastaansa erittäin epämiellyttäviä toimia muutamilta ”puoluetovereiltaan”. Kansan poliittinen muisti on lyhyt, näemmä myös joidenkin kansanedustajien.

Monia asioita on täytynyt karsia 250-sivuisesta teoksesta, onneksi urheilua ja liikuntapolitiikkaa ei. Aktiivinen juoksuharrastus ei ole pois mistään vaan vastapainoa pitkille istunnoille. Uotila nousi myös Palloliiton varapuheenjohtajaksi, mikä ei ennen häntä ollut mahdollista kellekään vassarille. Uranuurtaja siinäkin.

Iloa ja ylpeyttä Uotila tuntee siitä, että hänen ja telakkalaisten perustaman Olarin Tarmon futiskasvatteihin kuuluu Glen Kamara, maajoukkueen keskikentän teknikko. Sierraleonelaisten vanhempien 7-vuotias poika oli ilmestynyt 2003 kentän laidalle ja treeneihin. Kyvyt nähtiin oitis: ”Kyllä ripakinttu juoksi kovaa, teki maaleja ja oli tosi nopea”, Uotila muistelee. Kasvattajaseura sai sitten Arsenalilta muutaman satasen.

Jos kansanedustuslaitoksen ajatus on jossain määrin kattavasti edustaa Suomen kansaa, on Kari Uotila omalta osaltaan täyttänyt edustustehtävänsä erittäin mallikkaasti. Ja hänen vuolaista kertomuksistaan on Sirpa Puhakka poiminut oleellisen.

Kirjan surullisimmat rivit luetaan ensimmäiseltä sivulta: Uotilan nuoruuden rakastettu, vaimo Ani Uotila kuoli pääsiäisenä 2022 – taisteltuaan yli viisi vuotta syöpää vastaan.

Vasemmistoliiton liittovaltuuston kokous Lahdessa 1994. Kuvassa Kari Uotila (vas.), Claes Andersson ja Matti Viialainen.

Kansanedustaja Kari Uotila täytti Tulosveto-lomaketta toukokuussa 1997.

Eduskunnan liikuntapäivänä syyskuussa 1998 hallituspuolueiden köydenvetojoukkueeseen kuuluivat muiden muassa Jouko Skinnari, Raimo Mähönen ja Kari Uotila.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat