Mielenosoittajat kantavat kuvaa George Floydista 5. kesäkuuta 2020.

Väkivallan kasvot

Poliisi tappoi George Floydin kaksi vuotta sitten. Washington Postin tutkivien toimittajien uusi kirja kertoo, mihin kaikkeen Yhdysvalloissa rehottava rasismi vaikuttaa.


24.7. 2:00 | Päivitetty 24.7. 8:25

Maanantai-iltana 25. toukokuuta 2020 poliisi surmasi miehen nimeltä George Floyd. Minneapolisissa Cup Foods -myymälän myyjä oli soittanut poliisit paikalle sen jälkeen, kun 46-vuotias Floyd oli ostanut tupakka-askin 20 dollarin setelillä, joka oli myyjän mielestä näyttänyt väärennetyltä.

Poliisit työnsivät Floydin maahan vatsalleen. Yksi painoi polvillaan Floydin selkää, yksi jalkoja. Vanhin konstaapeli, 44-vuotias Derek Chauvin, nosti vasemman polvensa ja asetti sen Floydin yläselkään. Sitten hän siirsi polvensa tämän niskaan ja piti sitä siinä senkin jälkeen, kun Floyd ei enää hengittänyt. Ote on kielletty useimmissa osavaltiossa: Minnesotassa sitä saa käyttää, jos pidätettävä ”vastustaa aktiivisesti”.

Yhteensä Chauvin piti kuolettavan otteensa 9 minuuttia 29 sekuntia, selvisi poliisien vartalokameroista myöhemmin. Derek Chauvin on valkoinen, George Floyd oli musta.

Seuraavana päivänä kaikki neljä poliisia erotettiin tehtävistään.

Piirroskuva George Floydin kuolemaan johtaneesta pidätyksestä näytettiin Derek Chauvinin oikeudenkäynnissä 8. huhtikuuta 2021.

Kuvat George Floydin viimeisistä minuuteista ovat tuttuja monelle ympäri maailman. Tapahtumapaikalle kerääntyi useita ohikulkijoita, ja moni heistä kuvasi tilanteen.

George Floydin kuoleman jälkeen arviolta 15–26 miljoonaa ihmistä osallistui Black Lives Matter -mielenosoituksiin Yhdysvalloissa, tehden siitä yhden suurimmista liikkeistä maan historiassa. Mielenosoituksia järjestettiin vuoden 2020 aikana myös ympäri maailman yli kuudessakymmenessä maassa – mukaan lukien Helsingin Senaatintorilla.

Nyt Floydin kuolemasta on kulunut reilut kaksi vuotta. Onko demokratiaksi itsensä julistavassa Yhdysvalloissa mikään muuttunut?

Washington Postin toimittajat Robert Samuels (vas.) ja Toluse Olorunnip.

Washington Postin tutkivien toimittajien Robert Samuelsin ja Toluse Olorunnipan teos George Floydin elämä ja kuolema (His Name is George Floyd – One Man’s Life and the Struggle for Racial Justice) käy läpi paitsi Floydin elämää ja kuolemaa, myös taustoja sen takana: Yhdysvaltojen kulttuuriin monin tavoin punoutunutta rasismia ja väkivaltaa.

Kirjassa kuvataan George Floydin viimeisiä minuutteja.

”En pysty hengittää. En pysty hengittää.” ”Ne tappaa mut. Ne tappaa mut. En saa henkeä.” ”Ole kiltti, herra. Ole kiltti.” ”Joku, auttakaa mua.” ”Mulla on ahtaan paikan kammo. Mun vatsaan sattuu. Mun niskaan sattuu. Kaikki sattuu.” ”Ne aikoo tappaa mut. Ne aikoo tappaa mut.”

Samuels ja Olorunnipa nimeävät kirjan tavoitteen: Kuka oli George Floyd? Ja millaista oli elää hänen Amerikassaan?

Kesäkuun alussa Like julkaisi kirjan suomennoksen, jonka ovat tehneet toimittaja Maryan Abdulkarim ja suomentaja Petri Stenman.

Maryan Abdulkarim suomensi George Floydista kertovan kirjan yhdessä Petri Stenmanin kanssa.

Puhelimessa Abdulkarim kertoo arvostavansa erityisesti kirjaa varten tehtyä taustatyötä. Samuels ja Olorunnipa ovat tehneet kirjaan yli neljäsataa haastattelua ja käyneet läpi valtavan määrän Floydiin liittyviä julkisia ja yksityisiä asiakirjoja: hänen päiväkirjamerkintänsä, rap-sanoituksensa, runonsa ja sairauskertomuksensa; historialliset asiakirjat, kännykkävideot, sosiaalisen median julkaisut, pidätysraportit, oikeudenkäyntiasiakirjat, työhakemukset...

”Ajattelin etukäteen, että kirja kertoisi miehestä ja murhasta, jota koko maailma joutui todistamaan", Abdulkarim sanoo. ”Mutta siinä ei selvitetty pelkästään sitä, missä olosuhteissa Floyd eli ja kuoli, vaan myös sitä, mitä sukupolvet ennen häntä olivat kokeneet hänen perheessään.”

Floydin tarinan rinnalla teos kertoo myös Derek Chauvinista – ja poliisilaitoksesta, joka koulutti hänet käyttämään tappavaa voimaa. Kirja antaa kokonaisvaltaisen kuvan Yhdysvalloista niin mustien kuin valkoistenkin osalta, Abdulkarim tiivistää.

”Jos on vielä ihmisiä, jotka eivät osaa yhdistää nykyhetkeä ja historiaa, niin tuossa olisi mahdollisuus täyttää oma ymmärryksensä.”

Ihmiset muistivat George Floydia kukin ja taideteoksin tämän kunniaksi nimetyllä aukiolla Minnesotassa keväällä 2021.

Kuolemansa jälkeen George Floydista on tullut symboli, jonka nimeä huudetaan mielenosoituksissa ympäri maailman. Eläessään hän oli tavallinen afroamerikkalainen mies, jonka vaiheita yhteiskunnan asenteet ja historia sävyttivät ja määräsivät. Läheiset kuvailevat häntä kirjassa herkäksi, lempeäksi ja huumorintajuiseksi.

George Floydin isoäidin isoisä Hillery Thomas Stewart syntyi orjana 1857 ja vietti lapsuutensa kuumilla pelloilla Harnettin piirikunnassa Pohjois-Carolinassa.

George Floyd syntyi 14. lokakuuta 1973 Fayettevillessä, Pohjois-Carolinassa. Hänellä oli neljä sisarusta. Heidän vanhempansa George Perry ja Larcenia ”Cissy” Jones Floyd erosivat pojan ollessa parivuotias, ja lapset muuttivat äitinsä kanssa Houstoniin, Texasiin. He asettuivat Third Wardiin, perinteiselle mustien asuma-alueelle, jolle sen asukkaat olivat antaneet lempinimen ”Bottoms” (Pohjasakka).

Perryksi ja Big Floydiksi kutsuttu George Floyd oli jo keskikoulussa 183 senttimetriä pitkä, ja pelasi kouluvuosinaan aktiivisesti sekä koripalloa että amerikkalaista jalkapalloa. Jonkin aikaa urheilu näyttikin olevan Floydille tie pois köyhyydestä, mutta kesällä 1997 matka korkeakoulumaailmaan päättyi ilman tutkintoa, urheilijasopimusta tai tuloja.

George Floydin kanssa samalla alueella kasvanut Travis Caines näyttää puhelimestaan kuvaa Floydista.

Floyd palasi Third Wardiin. Samana vuonna hän joutui puoleksi vuodeksi vankilaan myytyään väitetysti peitepoliiseille 18 dollarilla 0,3 grammaa crackia.

Kirjassa käydään läpi Yhdysvalloissa vuosikymmeniä käynnissä ollutta aggressiivista huumeidenvastaista sotaa, joka on täyttänyt vankilat pullolleen ja kohdistunut erityisesti matalapalkkaisiin vähemmistöihin.

George Floyd lähti vankilasta traumatisoituneena: ahdistus- ja klaustrofobiakohtaukset seurasivat häntä lopun elämää. Lisäksi tuomitun rikollisen leima pysyi Floydin otsassa loppuelämän ajan. Hänen vapautumisensa aikoihin osavaltion erittäin tiukat lait rajoittivat entisten vankien oikeuksia, mahdollisuuksia ja tukia. Kiellettyjä ammatteja oli kymmeniä, joukossa esimerkiksi parturi ja putkimies.

Toukokuussa 2020 Floyd oli työtön: hän oli menettänyt paikkansa ravintolan portsarina koronapandemian takia.

Ihmiset osoittivat mieltään George Floydin kuoleman johdosta 30. toukokuuta 2020.

George Floydin äiti oli varoittanut poikaansa jo varhain: tämä oli elämässään lähtökohtaisesti takamatkalla vain siksi, että sattui olemaan Yhdysvalloissa asuva musta mies. Pelko arkisesta syrjinnästä ja kuolettavasta selkkauksesta poliisin kanssa seurasivat jatkuvasti.

Poliisiväkivalta Yhdysvalloissa kohdistuu usein mustiin ja ruskeisiin ihmisiin. Taustalla olevat ennakkoluulot ovat peräisin stereotypioista, joilla orjat pyrittiin aikoinaan pitämään ruodussa, Samuels ja Olorunnipa kirjoittavat.

Floydin kuolemaan johtanutta kuristusotetta käytettiin harvoin, mutta osa poliiseista turvautui tekniikkaan muita useammin. Yksi heistä oli Derek Chauvin.

Laitoksessa, jossa oli tyypillisesti reilusti yli kahdeksansataa poliisia, Chauvin käytti kuristusotetta kolmessa prosentissa tapauksista. Kahdeksan hänen kohteistaan jäi henkiin.

Yhdeksäs oli George Floyd.

Derek Chauvin todettiin syylliseksi kaikkiin kolmeen rikokseen, joista hän oli syytteessä, eli toisen ja kolmannen asteen murhaan sekä toisen asteen tappoon. Suomessa rikokset vastaisivat lähinnä tappoa ja kuolemantuottamusta.

Chauvinista oli ennestään tehty 17 valitusta, ja kolmannen poliisipiirin asukkaat raportoivat toistuvasti hänen olevan impulsiivinen, karkea ja väkivaltainen. Poliiseista tehdyt valitukset ovat Yhdysvalloissa kuitenkin harvoin johtaneet mihinkään. Vuonna 2012 Chauvinin poliisipiirissä tehdyn tarkistuksen mukaan 47 prosenttia valituksista heitettiin saman tien roskiin ja vain 21 prosenttia tutkittiin.

Yhdysvaltojen poliisivoimien ymmärtämiseksi pitää muistaa sen toimintatapojen olevan lähtöisin ajalta, jolloin poliisin tehtävä on ollut palauttaa karanneet orjat takaisin omistajilleen, Maryan Abdulkarim muistuttaa.

”Siellä joissain tilanteissa poliisi luo omalla käyttäytymisellään tilanteen, jossa on kyse siitä, että jompikumpi meistä kuolee ja se en ole minä. Floydin kohdallahan tästä ei ollut kyse, koska hänellä ei ollut asetta eikä hän ollut millään muotoa uhkaava. Ja siitä huolimatta tilanne päättyi näin.”

Derek Chauvin kuulee tuomarin lausuvan 22 vuoden ja kuuden kuukauden vankeustuomion tuomionsa 25. kesäkuuta 2021.

George Floydin taposta ja kuolemantuottamuksesta Chauvin sai 22 vuoden ja 6 kuukauden vankilatuomion, ja heinäkuussa 2022 hänet tuomittiin lisäksi liittovaltion oikeudenkäynnissä 21 vuodeksi vankeuteen Floydin kansalaisoikeuksien loukkaamisesta. Hänen kanssaan paikalla olleet konstaapelit Thomas Lane, J. Alexander Kueng ja Tou Thao todettiin helmikuussa 2022 liittovaltion tasolla syyllistyneen Floydin kansalaisoikeuksien loukkaamiseen jättäessään tämän vaille sairaanhoitoa.

Thao ja Kueng todettiin syyllisiksi myös siihen, etteivät he puuttuneet Chauvinin toimintaan ja perusteettomaan voimankäyttöön. Osavaltion tasolla poliiseja syytettiin toisen asteen taposta ja toisen asteen tahattomasta murhasta.

Lane tunnusti syyllisyytensä toisen asteen tappoon toukokuussa.

The New York Timesin mukaan tämä on todennäköisesti ensimmäinen kerta Yhdysvalloissa, kun poliiseja on syytetty siitä, että nämä eivät ole estäneet vanhemman kollegansa harjoittamaa vallan väärinkäyttöä.

Ohikulkijoiden videot George Floydin kuolemasta levisivät nopeasti. Pian ihmiset suuntasivat kaduille raivoissaan, ja väkivalta levisi ympäri maan. Tulipaloja sytytettiin kymmenittäin, mielenosoituksia järjestettiin St. Paulissa, Memphisissä, Denverissä, Phoenixissa ja Louisvillessä.

Yhteisöaktivistit Patrisse Khan-Cullors, Alicia Garza ja Opal Tometi olivat alkaneet käyttää #BlackLivesMatter-aihetunnistetta sen jälkeen, kun aseettoman, 17-vuotiaan mustan Trayvon Martinin helmikuussa 2012 ampunut George Zimmerman vapautettiin kaikista syytteistä.

”[Floydin kuolemaa seuranneissa] suurissa mielenosoituksissa on taustalla paitsi ihmisten videoilta näkemä väkivaltainen murha myös tieto siitä, ettei se ollut ensimmäinen kerta”, Abdulkarim huomauttaa. ”Taustalla on hyvinkin väkivaltainen historia.”

Floydin kuoleman kaksivuotispäivänä Black Lives Matter Global Network Foundation julkaisi aktivisti D’Zhane Parkerin kirjoittaman kannanoton, jossa tämä ilmaisee pettymyksensä poliitikoihin, presidentti Joe Bidenia myöten. Rahaa ohjataan Parkerin mukaan vääriin paikkoihin, ja sillä ennemminkin vahvistetaan poliisivoimia kuin suojellaan vähemmistöjen asemaa.

”Puolinaiset toimet eivät pelasta kansaamme valkoiselta ylivallalta ja valtion väkivallalta”, Parker kirjoittaa.

George Floyd ja Trayvon Martinin, kaksi tavallista, köyhää mustaa miestä, ovat väkivaltaisen kuolemansa jälkeen asettuneet koko maailman tuntemiksi symboleiksi. Onko se hyvä vai huono asia? Abdulkarim pohtii asetelmaa kahdelta kannalta.

”Trayvon Martin ja hänen perheensä olisivat varmaankin toivoneet, että lapsi olisi saanut elää, eikä muuttua hupparipäisen mustan miehen symboliksi, jonka kuvia jaetaan ympäriinsä. Ja kirjasta käy ilmi, että Floydilla oli kovasti suunnitelmia ja yritystä rakentaa elämäänsä niin, että voisi muodostaa yhteyden lapseensa, mutta nämä suunnitelmat jäivät kesken.”

Toisaalta symbolit muistuttavat siitä, mikä yhteiskunnassa on pielessä. Mitä pitäisi muuttaa.

”Symbolit ovat meille, jotka olemme vielä olemassa ja kamppailemme.”

Historiassa olisi jo riittävästi esimerkkejä maailman muuttamiseksi, Abdulkarim sanoo. Paljon olisi jo pitänyt muuttua.

”On äärimmäisen surullista, että näiden [kuolemien] piti silti tapahtua. Vielä traagisempaa on, jos mitään ei muutu näiden jälkeen.”

Mutta onko muutosta tapahtumassa? Abdulkarim nauraa.

”Ehkä kuukausi sitten olisin sanonut, että joo joo, homma etenee. Mutta nyt en oikeasti tiedä.”

Yhdysvalloissa vallitseva väkivallan kulttuuri ei osu pelkästään mustiin, hän huomauttaa. Se näkyy myös esimerkiksi joukkoampumisissa, joita on kuluvana vuonna 1. heinäkuuta mennessä ollut Yhdysvalloissa lähes kolmesataa, selviää Yhdysvalloissa aseellisesta väkivallasta lukua pitävän, voittoa tavoittelemattoman The Gun Violence Archive -järjestön selvityksistä.

”Totta kai toivon, että muutosta tapahtuisi, mutta tällä hetkellä Yhdysvallat ei lähetä sellaisia signaaleja”, Abdulkarim sanoo.

”Yhdysvallat on aika käsittämätön yhteiskunta, näin etäältä katsottuna”, hän miettii. Abdulkarim on keskustellut aiheesta myös Yhdysvalloissa asuvien ystäviensä kanssa. ”Jos on hyvin palkattua duunia ja rahaa asua alueella, johon ohjataan rahaa, niin Yhdysvalloissa on hyvä asua ja elää. Mutta ilman niitä se on aika hankala paikka.”

Suomessa historia ja kulttuuri ovat erilaiset kuin Yhdysvalloissa, mutta myös meillä keskustellaan rasismista ja rasismin vastaisesta työstä jatkuvasti. Suomessa kansakuntaa ei ehkä ole rakennettu samaan tapaan väkivallalla kuin vaikkapa Yhdysvalloissa tai Brasiliassa, mutta Abdulkarim kehottaa kääntämään katseen Suomen romaniväestön asemaan ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa.

”Romaneilla on Suomessa ja Euroopassa ollut vähän samanlaiset polut kuin mustilla Yhdysvalloissa. Täällä romaneita ei pidetty ehkä kahleissa, muualla Euroopassa sitä on kuitenkin tapahtunut.”

Toivoa paremmasta huomisesta kuitenkin on, Maryan Abdulkarim sanoo. Se on voima, joka ajaa ihmistä.

”Ihminen on itse tehnyt maailman tällaiseksi, ja yhtä lailla ihminen pystyy muuttamaan sitä. Me voimme valita toisin.”

”Toivoa on aina.”

Robert Samuels ja Toluse Olorunnipa: George Floydin elämä ja kuolema (His Name is George Floyd – One Man’s Life and the Struggle for Racial Justice). Suom. Maryan Abdulkarim ja Petri Stenman. Like. 444 s.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat