Amerikkalainen yhteiskunta herätti Leena-Maija Rossissa sukupuolentutkijan

Leena-Maija Rossia kiinnostavat myös ihmisten suhteet muihin lajeihin.

”Minua vanhemmat sukupolvet ovat tehneet paljon naistutkimusta”, Leena-Maija Rossi sanoo.

2.7. 2:00 | Päivitetty 2.7. 12:55

”Taidehistoriantutkijana menin pilalle, kun kiinnostuin naistutkimuksesta”, Leena-Maija Rossi toteaa.

Rossi ei ole ihan vakavissaan, sillä ei hän luopunut taiteesta kokonaan, mutta suunta tosiaan muuttui 1980-luvulla, kun naisasia nousi yhteiskunnassa laajasti pintaan. Kuvataiteen maailmassakin naisten mahdollisuudet päästä esiin alkoivat parantua.

Yhdessä taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinnan ja kokeellisten elokuvien ohjaajan Ilppo Pohjolan kanssa Rossi teki kirjan Koko hajanainen kuva (1991), joka luotasi 1980-luvun taidekentän muutoksia. Hän myös kirjoitti taiteesta muun muassa Helsingin Sanomiin.

Vasta vuoden 2010 tienoilla naistutkimuksen nimi muutettiin sukupuolentutkimukseksi. Se on poikki- ja monitieteinen oppiaine, joka tutkii sukupuolta osana yhteiskuntaa, kulttuuria ja historiaa. Tutkimus kattaa myös seksuaalivähemmistöt.

1990-luvun alussa Rossi lähti New Yorkiin taideteorian jatko-opintoihin Fullbright-stipendin turvin. Puolentoista vuoden oleskelu teki kaupungista hänelle tärkeän.

”Amerikkalainen yhteiskunta herätti ajattelemaan. Feministinen keskustelu oli näkyvämpää kuin meillä. Kiinnostuin myös queer-tutkimuksesta. Act Up -liike järjesti mielenosoituksia seksuaalivähemmistöjen puolesta ja hallinnon aids-politiikan tehottomuutta vastaan.”

”Sain siellä silmilleni lasit, joita en ole pystynyt ottamaan päästäni sen jälkeen. Vaikka ei Suomessakaan nukuttu. Minua vanhemmat polvet olivat tehneet paljon naistutkimusta.”

Palattuaan Rossi opiskeli Helsingin yliopiston uudessa naistutkimusyksikössä Kristiina-instituutissa. Väitöksessään vuonna 1999 hän yhdisteli taidehistoriaa ja naistutkimusta. Rossi on työskennellyt Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa varsinkin sukupuolentutkimuksen parissa.

Tutkijantyön ohessa Rossi on kuratoinut myös useita nykytaidenäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Tutkimuskohteet ovat vuosien varrella laventunteet taiteesta mediakulttuurin eri muotoihin.

”Olen tutkinut myös mieskuvia muun muassa mainoskuvastossa. Mainosalalla ollaan nykyään jo valppaampia kuin ennen sukupuolten esittämisen suhteen ja kuvasto on muuttunut. Kauneusihanteet eivät ole enää yhtä yksipuolisia.”

Sukupuolesta ja seksuaalisuudesta keskustellaan jatkuvasti. Rossi uskoo, että tutkimus on vaikuttanut osaltaan esimerkiksi median tapoihin käsitellä aihepiiriä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus osataan huomioida entistä paremmin.

Silti #metoo-liikkeen myötä tulee koko ajan esiin uusia häirintätapauksia ja äskettäin Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi laajan aborttioikeuden. Miksi siellä täällä mennään takapakkia, vaikka asioiden pitäisi edistyä?

”Sehän on tuhannen taalan kysymys. Ehkä vallassa ollut patriarkaatti tuntee asemansa uhatuksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain aborttipäätöksessä pienen eliitin päätös koskee suurta joukkoa köyhiä naisia, joilla ei ole varaa lähteä tekemään aborttia toiseen osavaltioon tai ulkomaille.”

”On vaikea selittää naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja härintää. On mahdollista, ettei se ole lisääntynyt, vaan kynnys tuoda se esiin on madaltunut. Mutta paljon pitää vielä tehdä esimerkiksi työpaikkakulttuurien muuttamiseksi.”

Rakkaassa New Yorkissa Rossi on käynyt usein, ensimmäisen kerran jo 1984. Hän asui siellä toisen kerran, kun johti Suomen kulttuuri-instituuttia vuosina 2011–2016.

Nyt kaupunki on muuttunut. Ensimmäistä kertaa Rossista tuntuu, ettei hän välittäisi asua siellä, vaikka sanoo kaupunkia kriittisen ajattelunsa kehdoksi ja tärkeäksi taidekaupungiksi.

”Ilman New Yorkia ajattelisin luultavasti eri tavalla etnisyydestä ja rodusta. Se on siirtolaisten monikulttuurinen kaupunki, vaikka ajatus sulatusuunista on epäonnistunut. Trumpin kausi toi esiin rasismia ja asumisen kalleus on työntänyt pois taiteilijoita. New Yorkista on tullut entistä kovempi.”

Paljon taidetta ja vaihtoehtokulttuuria on joutunut pakenemaan myös esimerkiksi Berliinistä kohoavien elinkustannusten ajamana. Nousevien asuinkustannusten Helsingillä voi olla edessä sama. Rossi sanoo, että kallistuvat suurkaupungit epäonnistuvat olemaan koteja kaikille.

Leena-Maija Rossi toivoo, että humanistinen ajattelu laajenisi myös ihmisen, eläinten ja luonnon välisiin suhteisiin.

Viime aikoina Rossia on alkanut kiinnostaa uusi tutkimusala. Posthumanismi pyrkii päivittämään alkuperäistä humanistista ajattelua vastaamaan 2000-luvun tieteellistä todellisuuskäsitystä. Siinä Rossia kiinnostaa etenkin ihmisten suhde muihin eläimiin.

”Olen pikkuisen aloitellut senkin miettimistä. Me ihmistieteilijät olemme keskittyneet ihmisten välisiin suhteisiin. Vallan tutkimusta voi soveltaa myös lajienvälisyyteen. Miten eri sukupuolet ja eri-ikäiset puhuvat muiden lajien oikeuksista ja luontohuolesta?”

Pieniä merkkejä muutoksesta näkyy jo. Eläinten oikeuksista puhutaan aivan eri tavalla kuin vielä viime vuosisadalla. Lihansyöntiä vastustetaan ja vähennetään eettisten syiden ohella ekologisilla perusteilla. Huoli eläimistä liittyykin usein luontokatoon ja uhkaavaan ekokatastrofiin.

Rossi toivoo, että posthumanismi voisi tuoda samanlaisia muutoksia kuin nais- ja sukupuolentutkimus viime vuosikymmenillä.

”Parasta olisi. En oikein näe, miten muuten Maapallolla voisivat säilyä ihmiset tai mitkään muutkaan lajit.”

Kaupungistuneessa yhteiskunnassa suurin osa ihmisistä on etääntynyt suurimmasta osasta muita lajeja.

Tavallaan niin on käynyt Rossillekin. Lapsena hän oli hevostyttö ja julkaisi varhaisteininä jopa kolme runokirjaa Märät hevoset (1973), Huomenta, herra Murmeli (1974) ja Tamma haaveilupäivä (1977). Mutta hevosharrastus on jäänyt jo kauan sitten.

”En oikein enää edes muista, kuinka sain ne kirjat aikaan”, Rossi naurahtaa. ”Mutta voimme oppia uutta kanssakäymisestä eläinten kanssa. Minulla on kissa, joka opettaa minua joka päivä.”

Kuka?

Leena-Maija Rossi

  • Syntynyt Valkeakoskella 1962.

  • Kirjoittanut taiteesta muun muassa Helsingin Sanomiin 1980–1990-luvuilla.

  • Väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa taidehistoriasta ja naistutkimuksesta vuonna 1999.

  • Työskennellyt Helsingin ja Lapin yliopistoissa. Suomen Akatemian tutkijatohtori 2000–2003. Sukupuolentutkimuksen professori Lapin yliopistossa vuoden 2022 alusta. Turun yliopiston dosentti.

  • Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtaja 2011–2016.

  • Kirjoja: Koko hajanainen kuva (1991), Kuva ja vastakuvat: Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa (1995), Heterotehdas — Televisiomainonta sukupuolituotantona (2009), Käsikirja sukupuoleen (2010), Muuttuva sukupuoli: Seksuaalisuuden, luokan ja värin politiikkaa (2015).

  • Puoliso valokuvataiteilija Kari Soinio.

  • Täyttää 60 vuotta tiistaina 5. heinäkuuta.

Oikaisu 2.7. kello 12.50: Jutussa kerrottiin virheellisesti Rossin julkaisseen kolme runokirjaa hevosista, mutta todellisuudessa kirjoista vain kaksi kertoo hevosista. Rossi ei ole myöskään ollut töissä Turun yliopistossa, kuten jutussa sanottiin, vaan on sen dosentti. Korjattu lisäksi Rossin sitaattia, hän ei puhunut ihmisroduista vaan rodusta käsitteenä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat