Jo 50 vuotta sitten Lou Reed julkaisi David Bowien avulla tabuja murskaavan hitin, joka kertoi transihmisistä

Vuonna 1972 ilmestyneet rock-albumit Transformer ja The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars käsittelivät uraauurtavia aiheita eri näkökulmista.

David Bowie (vas.) ja Lou Reed esiintymässä yhdessä Lontoossa vuonna 1972.

2.7. 11:03 | Päivitetty 2.7. 14:42

“Now we’re coming out! Out of our closets, out on the streets!” (”Tulemme ulos, ulos kaapeista ja ulos kaduille!”)

Näin voitokkaasti lauloi Lou Reed jo 50 vuotta sitten albumillaan Transformer, jonka kannessa hän poseeraa vahvat meikit naamallaan, kaukaisuuteen katsellen.

”If you think we’re gonna make it, you better hang on to yourself!” (”Jos uskot, että selviämme, niin pidä kiinni siitä kuka olet!”)

Ja näin kannusti David Bowie samana vuonna ilmestyneellä albumilla The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, jonka kannessa hän keimailee androgyynisen värikkäästi pukeutuneena, ylpeästi ja rennosti kameraan katsoen.

Lou Reed: Transformer

Nämä kaksi albumia tekivät paljon valtavirtarockin puolesta. Niillä laulettiin avoimemmin ja rehellisemmin seksuaalivähemmistöistä kuin koskaan aiemmin.

Reedin ja Bowien hahmot eivät olleet provokatiivisia vetonauloja, vaan kiinnostavia, mutta normaaleja ihmisiä, jotka kokevat sekä kuulumattomuutta että iloa ja huumoria.

David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars

Ehkä tunnetuin kappale Reedin Transformerilla on hitti Walk on the Wild Side. Se kertoo Reedin tuntemista transihmisistä ja muista New Yorkin villillä puolella elävistä henkilöistä. Sen sanoitukset ovat humoristiset, mutta avoimet ja hellät. Nykyään sitä pidetään vastakulttuurin hymninä.

Reediä viehätti se, kuinka hänen lähipiirissään liikkuvat ihmiset onnistuivat jokainen kehittelemään ikioman, kauniin version itsestään välittämättä siitä, mitä muut pitivät sopivana.

Kappale kertoo oikeista ihmisistä, joista monet ovat transyhteisön historiassa merkittäviä hahmoja. Heidän joukossaan ovat näyttelijät ja transikonit Candy Darling sekä Holly Woodlawn.

Reed laulaa muun muassa kuinka Holly nyppi kulmakarvansa ja ajoi säärensä ja sitten ”he” olikin ”she”.

Jokaisen säkeen lopussa joku Reedin hahmoista kehottaa kuuntelijaa kävelemään hetken villillä polulla.

Lou Reed esiintymässä Milanossa vuonna 1975.

Walk on the Wild Side menestyi jo aikanaan todella hyvin ja sitä soitettiin tabuaiheistaan huolimatta radiossa paljon.

Britanniassa sen oraaliseksiin viittaavat sanat (”But she never once lost her head, even when she was giving head”) livahtivat sensuurin ohi, koska radion henkilöstö ei ilmeisesti tiennyt kyseisen slangi-ilmauksen tarkoitusta.

Hieman aiemmin samana vuonna ilmestyi myös David Bowien albumi The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars. Se muistuttaa temaattisesti ja musiikillisesti paljon Transformeria. Tälle on syynsä.

Ennen soolouraansa Reed soitti epäsuositussa, mutta valtavan merkittävässä bändissä The Velvet Undergroundissa, joka lauloi sen ajan valtavirralle tuntemattomista aiheista, kuten huumeriippuvuudesta ja seksityöstä.

The Velvet Underground innoitti vahvasti David Bowieta, jota myös viehättivät yhteiskunnan reunamilla elävät ihmiset. Bowie alkoi itsekin käsitellä samanlaisia aiheita ja siten hieman kuin kaappasi Reedin imagon.

Siinä missä The Velvet Undergroundin aikoina maailma ei ilmeisesti ollut vielä valmis kuulemaan huumeista ja homoista, nousi Bowie joitain vuosia myöhemmin kuuluisuuteen nimenomaan näistä aiheista laulamalla.

The Velvet Undergroundin hajottua Reedin sooloura ei ottanut tuulta alleen, joten supertähdeksi noussut Bowie näki mahdollisuuden auttaa yhtä esikuvistaan.

Hän tuotti kitaristinsa Mick Ronsonin kanssa Transformerin ja auttoi sen markkinoinnissa. Bowie kuullaan muun muassa lukuisten kappaleiden taustalaulajana.

Lou Reed ja David Bowie juhlivat The Rolling Stonesin laulajan Mick Jaggerin kanssa Lontoossa vuonna 1973.

Myös The Rise and Fall of Ziggy Stardust kertoo omalla tavallaan kuulumattomuuden tunteista.

Albumilla Bowie luo itselleen alter egon nimeltä Ziggy Stardust ja rakentaa tämän ympärille kiinnostavan ja koskettavan scifi-tarinan, jossa avaruusolento Ziggy lähetetään maahan levittämään rockin ilosanomaa planeetan nuorisolle.

Ziggy sattuu kuitenkin olemaan androgyyni biseksuaali, minkä vuoksi hän kohtaa maassa paljon ongelmia.

”People stare at the makeup on his face, laugh at his long black hair”, Bowie laulaa kappaleella Lady Stardust. (”Ihmiset tuijottavat meikkejä hänen kasvoillaan, nauravat hänen pitkille hiuksilleen.”)

David Bowie esiintyy Ziggy Stardustina vuonna 1972.

Homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus olivat vielä 1970-luvulla hyvin kiistanalaisia aiheita. 60-luvun lopuilla syntyneen vastakulttuurin myötä myös seksuaalivähemmistöjen asemasta puhuminen alkoi pikkuhiljaa nousta kulttuurin areenoille.

Reed ja Bowie olivat molemmat avoimen biseksuaaleja. Reed pakotettiin teininä jopa sähköšokkiterapiaan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mikä oli hänelle todella traumaattinen kokemus.

Vuosikymmenten ajan yhä uusille sukupolville on ollut tärkeää nähdä, miten Reed ja Bowie nousivat kuuluisuuteen omina itsenään 50 vuotta sitten.

Oikaisu 2.7. kello 14.39: Kuvatekstissä Lou Reedin kerrottiin esiintyneen Milanissa 1975. Hän esiintyi kuitenkin Milanossa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat