Julia Wolfe on musiikin maaginen tarinankertoja, jonka yhteiskunnallinen Steel Hammer -teos kasvaa kärsimysnäytelmäksi ja pyhimysmyytiksi

Steel Hammerin soidessa tuntui, että kaikki porvoolaisen tehtaan vanhat työn äänet heräsivät eloon.

Säveltäjä Julia Wolfe kuvattuna Porvoossa 27. kesäkuuta.

1.7. 15:51

Nykymusiikki

Avantin Suvisoitto Porvoon Taidetehtaan Avanti-salissa 30.6. Kamarikonsertti Steel Hammer klo 13. Avajaiskonsertti Cruel Sister klo 19.

Porvoon Taidetehdas-kulttuurikeskuksen alueella toimi aikoinaan vaneritehdas, lista- ja kehystehdas, konepaja ja hevosenkenkätehdas.

Kun yhdysvaltalaisen Julia Wolfen Steel Hammer soi, vaikutti ajoittain siltä, että myös kaikki porvoolaisen tehtaan vanhat työn äänet, viilaukset, kolinat, kilinät, hakkaamiset, jyskytykset ja rytinät, rytmit ja epärytmit olisivat heränneet eloon John Henrystä kertovassa 70-minuuttisessa, otteessaan hypnoottisesti pitävässä, visionäärisessä musiikkitarinassa.

Väkivahva sankarityöläinen John Henry oli rautatietunnelien louhija, joka päätti kilpailla uuden keksinnön, höyryvasaran kanssa. Hän onnistui voittamaan koneen, mutta riuhtoi samalla itsensä kuoliaaksi.

Julia Wolfe käyttää yhdeksänosaisessa, 2009 syntyneessä teoksessaan suuren määrän sangen tuttuja elementtejä, Appalakkien vuoriston kansanmusiikkia, alueen kirkkokoraaleja, Reich- ja Glass-minimalismia, Mississippin suistoalueen kansanmusiikkia, rockia, taputuksia, tömistyksiä, paljon hälyjä ja epätavallisia soittotapoja.

József Hársin johtamassa ensemblessä oli äänessä norjalainen Trio Mediæval (klarinetti, lyömäsoittimet, banjo, sähkökitara, piano, sello ja kontrabasso).

Assosiaatioiltaan valtavan rikkaan ja koskettavan teoksen perusta on konkreettinen, inhimillinen, arkinen ja yhteiskunnallinen. Vaihe vaiheelta edetessään Steel Hammer kasvaa uskonnollissävyiseksi sankari- ja kärsimysnäytelmäksi ja fantasiamaiseksi pyhimysmyytiksi.

Trio Mediæval aloitti teoksen Some Say -ensiosassa kuulaalla huhuilulla, joka tuntui nousevan jostain kaukaa keskiajalta. Kun ensimmäinen dissonanssi ilmaantui kolmiääniseen lauluun, jotkut soittimet alkoivat tuottaa hankausääniä. John Henryn työ alkoi.

Toisessa, States-osassa kiidettiin ehkä junalla osavaltiosta toiseen. Samalla ilmoille putkahti eri alueiden iloista kansanperinnettä, kansanlauluja ja tanssinjytkettä. Hauskaa oli.

Banjon rämpytys ankkuroi teoksen erityisen vahvasti kansanmusiikkiin ja sen rytmiikkaan. Joskus siitä kuului jänniä naksuttavia rytmejä. Kerran banjonsoittaja steppaili istualtaan konstikkaan kansantanssirytmin yleisön ällistykseksi.

Wolfe käyttää kaikkia soittimia fantastisen kekseliäästi. Kaikilla on oma yksilöllinen äänensä, ja samalla työporukassa on tiivis yhteishenki, halu puhaltaa yhteen hiileen.

Wolfe on rakentanut teokseen vahvan jännitekaaren, joka nousee ja laskee ja säilyttää kiihkeän intensiteettinsä. Lyyrinen, kaunis lauluhetki johtaa väkivaltaiseen katastrofiin, onnettomuuteen ja kuolemaan.

Steel Hammer oli katarttinen kokemus. Legenda päättyi hymnimäisesti ”olipa kerran” -tunnelmaan.

Suvisoitton varsinaisessa, Brad Lubmanin johtamassa avajaiskonsertissa kuultiin toinen näyte Wolfen maagisista tarinankertojan taidoista.

Cruel Sister kertoo jousiorkesterin keinoin synkän skotlantilaisen balladin.

Tarina on tuttu, jos tuntee Pentangle-folkjazzyhtyeen kuuluisan esityksen vanhasta balladista. Balladin sävelmää Wolfe ei lainaa, eikä teoksessa ole lauluääniä.

Jännittävä draaman kaari syntyy sangen pelkistetyin keinoin. Jousiorkesteri syttyy ensin demonisesti polttavaan liekehdintään, kelluu eteerisesti ja puhkeaa lopussa hullun harpun raivoaviin helähdyksiin.

Konsertin neljästä jousiorkesteriteoksesta oli ensimmäinen Samuel Barberin Adagio. Notkein ranneliikkein ja ilmeikkäin käsin johtava Lubman sai sen kuulostamaan hyvin elegiseltä.

Michael Gordonin Weather One -teoksen motoriset kaanonkulut tuntuivat lukitsevan kuulijan hieman tukahduttavaan musiikkihissiin, joka kulki ylös ja alas, kuumeten ja viilentyen.

Steve Reichin Duet kahdelle viululle ja jousiorkesterille toi saliin pastoraalisen valon – ja resonoi aurinkoiseen kesäpäivään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat