Suomen kuuluisin iskelmätähti oli toisaalta kyltymätön donjuan, toisaalta porvarillinen perheenisä – Olavi Virtaa muistellaan yhä hartaasti

Uusi Olavi Virta -elämäkerta häviää edeltäjilleen, mutta laulajasta kerätyt muistot kannattelevat Hannu Ignatiuksen kirjaa.

Olavi Virta 1970-luvun alussa.

5.7. 10:05 | Päivitetty 5.7. 13:33

Tietokirja

Hannu Ignatius: Muistojen Virta. Aviador. 341 s.

”Muistan elävästi, kun talutin Olavin esiintymislavalle. Tuli mieleeni, että tuleekohan tästä mitään. Kun Olavi otti mikin varresta kiinni ja aloitti kappaleen Järjen veit ja minusta orjan teit tuntui, että rappaukset tippuvat seiniltä."

Etelä-Savossa tansseja järjestäneen Raimo Siiriäisen kuvaus tuo esille sen, miten iskelmälaulaja Olavi Virta (1915–1972) palasi viimeisinä vuosinaan sitkeästi esiintymislavoille, vaikka kunto ei olisi antanut myöten. Yleisö tuli toljottamaan näkyä kuin näyttelyeläintä. Mutta usein kävi niin, että alkoholin ja diabeteksen murtama artisti yllätti vahvalla äänellään. Yleisö lumoutui – ja kaiketi Virta itsekin sen muutaman kappaleen verran, minkä hän jaksoi laulaa.

Laulaja ja yleisö eivät päässeet toisistaan. Niin se oli ollut ennenkin. Virran yhtyeessä 1950-luvulla soittaneen Pauli Granfeltin mukaan ”yleisö tykkäsi Olasta ja Ola yleisöstä”.

Suomen kuuluisimman iskelmätähden kuolemasta tulee 14. heinäkuuta 2022 kuluneeksi 50 vuotta. Virta lumoaa edelleen. Eräs faneista on Hannu Ignatius. Hän on aiemmin vetänyt Elvis Presleyn fanikerhoa ja kirjoittanut laulaja Tapio Rautavaarasta. Nyt Ignatius haluaa kertoa iskelmäkuninkaasta.

Mutta mitä kertoa, jos kaikki on jo kerrottu?

Hannu Ignatius on aiemmin vetänyt Elvis Presleyn fanikerhoa ja kirjoittanut laulaja Tapio Rautavaarasta. Nyt hän on kirjoittanut kirjan Olavi Virrasta.

Erilaisia Virta-elämäkertoja on ilmestynyt puolenkymmentä alkaen Peter von Baghin, Markku Kosken ja Pekka Aarnion merkkiteoksesta Olavi Virta – legenda ja eläessään (1977). Lisäksi tarjolla on lähipiirin muisteluita, musiikkinäytelmiä, elämäkertaelokuva ja tutkimuksia. Tuhannet lehtiartikkelit ovat sitten ihan oma lukunsa.

Olavi Virta on Jean Sibeliuksen ohella Suomen musiikkihistorian läpivalaistuin ihminen. Hänen tarinansa kuuluu yleissivistykseen. Laulu-ura alkoi 1930-luvun lopulla. Kulta-aika koitti 1950-luvulla Kipparikvartetin jäsenenä ja sooloartistina. Sitten tangolevyistään ja leveästä elämästään tunnettu laulaja ajautui alamäkeen. Ennen sortumista hän nousi 1960-luvun alussa viimeiseen kukoistukseen.

Hannu Ignatiuksen mielestä yksi asia oli kertomatta. Mitä ihmiset muistavat Olavi Virrasta?

Ignatius käynnisti loppuvuonna 2021 Facebookissa muistitietokeruun. Se tuli viime tinkaan, onhan Virran kultaisista vuosista kulunut lähes 70 vuotta. Muistoja kertyi parisensataa. Painopiste asettui laulajan viimeisiin vuosiin. Kuvaa oli syytä täydentää. Avuksi löytyivät 1990-luvun vaihteessa toteutetut haastattelut.

Muistitietopakettia tästä kaikesta ei lopulta syntynyt, vaan jonkinlainen elämäkerran ja muistokirjan levoton yhdistelmä. Elämäkertana Muistojen Virta häviää edeltäjilleen. Tarina on huolimattomasti jäsennelty ja kärsii kirjoitus- ja taittovirheistä. Uutta tietoa on niukalti. Aiemmin julkaisemattomia valokuvia sen sijaan löytyy.

Entä ne muistot? Se puoli toimii paremmin. Virran kollegojen vanhoista haastatteluista piirtyy kuva kaksijakoisesta mestarista. Virta oli toisaalta iskelmäkuplassa elänyt boheemi nautiskelija ja kyltymätön donjuan, toisaalta porvarillista elämää arvostanut perheenisä.

Tuoreempaa muistitietoa edustavat Olavi Virtaa säestäneiden paikallisten tanssiorkestereiden tarinat. Soittajat lumoutuvat ikääntyneen tähden laulusta. ”Älä kuuntele minua, pidä kiinni kompista”, Virta neuvoo rumpalia kesken kappaleen.

Yleisö muistelee laulajaa yhtä lailla kunnioittaen, jopa hartaana. Kun Virta päräyttää amerikanraudallaan keikkapaikalle tai maatalon pihaan, se jää mieleen. Monet muistot paikantuvat lapsuuteen. Virta on ylimaallinen hahmo, joka jakelee lahjoja ja leikittää lapsia kuin joulupukki. Kohtaamiset ovat ainutkertaisia – melkeinpä voisi koota oman kirjan aiheesta lasten Olavi Virta.

Usein muistot palautuvat siihen, mistä Virta parhaiten tunnettiin. Petteri Lumous Pelkki muistelee puukenkätehtaan levotonta jätkäporukkaa vuonna 1970. Evästauolla radiosta tulee Virtaa. Kappale on mestarin tunnetuin, Hopeinen kuu.

”Kerrankin tehdassalissa vallitsi syvä hiljaisuus.”

Oikaisu 5. heinäkuuta 2022 klo 13.25: Jutussa väitettiin virheellisesti, että Hopeinen kuu -kappale olisi tango.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat