Boris Charmatzin 10 000 liikkeeseen perustuva teos on liikesuoritusten bakkanaali, joka kasvaa mielipuolisuuteen asti

En ole nähnyt häiriöestetiikkaa ennen näin äärimmilleen vietynä, kirjoittaa kriitikko Jukka O. Miettinen Boris Charmatzin 10 000 Gestures -teoksesta

10 000 Gestures -esityksessä tanssijat tekevät 10­000 erilaista liikettä. Kuva on Berliinin Volksbühne-teatterista.

26.8. 10:48

10 000 Gestures Tanssin talon Erkko-salissa 25.8.

Boris Charmatzin koreografia – tai pikemminkin epäkoreografia – kuten Charmatz sitä itse luonnehtii, on railakas sukellus mielettömyyden syövereihin. 10 000 Gestures on tunnin mittainen häiritsevä, äänekäs ja päällekäyvä vyörytys 24-henkiselle tanssiryhmälle.

Jutun juju on siinä, että esityksen aikana nähtävät eleet ja liikkeet ovat pitkälti improvisoituja, tosin ennalta sovitun konseptin mukaan. Tanssijat ovat hyvin erityyppisiä ja eri tekniikoita hallitsevia. Hajoilevat balettiliikkeet sekoittuvat akrobatiaan ja katutanssiin. Mukana on myös paljon mimiikkaa ja äänenkäyttöä.

Pääosin teos toimii jo paljon aiemmin tutuksi tulleen häiriöestetiikan keinoin. Eleet, irvistykset ja huudot toimivat järjestelmällisesti taustalla kuultavaa Mozartin Requiem-messua vastaan. Siinä siis ei ole mitään uutta, mutta näin äärimmilleen vietynä en aiemmin ole häiriöestetiikkaa nähnyt.

Jo ensimmäinen tyhjälle näyttämölle saapunut tanssija paljastaa teoksen idean, kun hän alkaa ääneen laskea tekemiään liikkeitä. Siitä alkaa liikesuoritusten bakkanaali, joka kiihtyy ja kasvaa aina mielipuolisuuteen asti.

Kiire, kiire on saada haluttu määrä suorituksia tehdyksi.

Loppua kohti, kun liikkeet tuntuvat jo tyrehtyneen, tanssijat tyytyvät vain pieniin eleisiin ja nousevat yleisön joukkoon katsomoon. Vauhti laantuu, ja pääosaan nousee taustalla koko ajan kuultava Mozartin Requiem eli sielunmessu, jonkalaisia esitetään edesmenneiden muistoksi.

Se sävytti ainakin omaa tulkintaani tästä pakollisten suoritusten ja fragmentaaristen hysteeristen reaktioiden hullujenhuoneesta.

Voisiko kokonaisuuden perimmiltään kokea yhden, ylikierroksilla kulkevan elämänmuodon riipaisevana muistotilaisuutena?

Konsepti Boris Charmatz, 24-henkinen tanssiryhmä, äänimateriaali W. A. Mozartin Requiem ja Mathieu Morel, valot Yves Godin, puvut Jean-Paul Lespagnard. Esityksiä on 27.8. asti.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat