Nuoriso-orkesteri Vivo soittaa taas henkensä edestä – kuoleeko vuodesta 1986 toiminut orkesteri tänä syksynä?

Mikkelin musiikkijuhlat osoitti nuorten sinfoniaorkesterin olevan kovassa kunnossa, mutta toiminta loppuu marraskuussa, jos ratkaisua ei löydetä.

5.7. 11:15

Mikkeli

Konsertti. Sinfoniaorkesteri Vivo Mikkelin musiikkijuhlilla maanantaina johtajana Erkki Lasonpalo, solistina Otto Antikainen, viulu. Wennäkoski, Sibelius, Dvořák.

Onpa nuoriso-orkesteri Vivo hyvässä kunnossa, oli ensireaktioni Mikkelin musiikkijuhlilla. Tämän konsertin piti alun perin toteutua yhteistyössä Pietarin Rimski-Korsakov-konservatorion opiskelijoiden kanssa, mutta mieluusti Vivoa kuunteli pelkkänä Vivonakin.

Kokonaissointi oli miellyttävä, useat soolot jo korkeaa ammattitasoa. Ihmeen hyvin oli orkesteri hitsautunut yhteen ottaen huomion, että ikärakenne on 15–25 ja soittajalahjakkuudet koottu peräti 48 eri kunnasta Lappia myöten.

Työskentely on tietysti koulutusluontoista ja periodipohjaista, mutta tulokset ovat oikein hyviä.

Lotta Wennäkosken Hava tutkailee samaa hälyn ja sävelen rajapintaa kuin Kaija Saariaho, mutta Wennäkosken tyyli on usein rempseämpi.

Hava on kuin kymmenen minuutin välimuoto pirteästä pienestä Flounce-teoksesta ja laajemmasta Soie-huilukonsertosta. Ehkä hienovaraisinta sointihavinaa jäi puuttumaan Vivon vähän luurankomaisesta versiosta, mutta esitys tempaisi mukaansa.

Otto Antikainen oli Sibeliuksen viulukonserton solisti.

Kerrassaan mestarillisesti orkesteri soitti Sibeliuksen viulukonserton osuutensa. Solistina oli Otto Antikainen, joka kaatui äskettäin Sibelius-viulukilpailussa Paganinin kapriiseihin, minkä hän ensimmäisenä itse myöntää.

Finaali jäi haaveeksi, mutta harjoittelu finaalin pakollista teosta eli Sibeliuksen viulukonserttoa varten ei mennyt hukkaan.

Antikainen oli jopa hämmästyttävän hyvä kahdessa ensimmäisessä osassa. Pari Sibelius-finalistia soitti ne vähemmän luontevasti.

Antikainen lähti myös vaativaan kolmanteen osaan suunnilleen yhtä rohkealla tempolla kuin Sibelius-voittaja Inmo Yang, mutta ei ollut vaativimmissa detaljeissa yhtä ylivertainen.

Mutta ilmiselvä tulevaisuuden nimi hän on, jos opinnot Saksassa professori Antje Weithaasin johdolla etenevät optimaalisesti.

Myhäilyni jatkui vielä Antonín Dvořákin kahdeksannen sinfonian ensimmäisessä osassa. Se oli ehjää soittoa teoksesta, joka on päällisin puolin oikea ”Bohemian Rhapsody” böömilaisaihelmineen.

Tämä sinfonia voi päällisin puolin tuntua kirmailulta mukavasta luontonäkymästä ja mielijohteesta toiseen. Tarkempi analyysi voi kuitenkin paljastaa kiinteämmän muotoratkaisun, jossa sinfonian ensimmäiset aihelmat saavat yhä uusia ilmenemismuotoja.

Sinfonian kolmessa viimeisessä osassa tapahtui hetkittäistä rakoilua siellä täällä, vaikka Erkki Lasonpalo nuorisoa taitavasti kaitsikin suoraan Heinäveden musiikkijuhlilta saapuneena.

Mutta yllättävän hyvä konsertti. Vastaavia toivoisi lisää.

Taiteellinen johtaja Erkki Lasonpalo kiittää yleisöä. Jos muutosta ei tapahdu, Sinfoniaorkesteri Vivon rahoitus riittää enää yhteen konserttiin Lappeenrannassa kertaluonteisen avustuksen ja Lappeenrannan orkesterin yhteistyön turvin.

Saadaanko niitä? Vivon kohtalo oli veitsenterällä jo 2017, kun eräs lainmuutos katkaisi opetus- ja kulttuuriministeriön avustusputken. Silloin Jane ja Aatos Erkon säätiön tuki pelasti tilanteen.

Apuraha ei toki ollut ikuinen, ja korvaavia tahoja ei ole löytynyt. Niinpä puolipäiväisen intendentin määräaikaista työsuhdetta ei ole voitu jatkaa, ja heinäkuun jälkeen orkesterin hallinnossa ei ole enää työntekijää. Taiteellisen johtajan työt tehdään konserttipalkkiopohjalta ja nuoret muusikot soittavat perinteisesti matkakorvauksilla saadakseen koulutusta ja esiintymiskokemusta.

Viimeinen konsertti on Lappeenrannassa marraskuussa, ellei ratkaisua löydetä.

Kauheasti ratkaisu ei maksaisi, sillä koko toiminta on pyörinyt alle sadallatuhannella eurolla vuodessa. Tänä vuonna jäljellä on ollut enää parikymmentä tuhatta euroa.

”Nyt joudumme kieltäytymään jopa yhteistyöprojekteista, joihin tarvittaisiin vain pieni oma rahoitus”, intendentti Tuomo Huhdanpää kertoo.

Sääli. Loviisan Sibeliuspäivien konsertista jouduttiin kieltäytymään ja nyt vaakalaudalla ovat kiertuekutsut esimerkiksi Saksaan ja Sveitsiin.

Toivottavasti ratkaisu löytyy. Suomen sinfoniaorkesterit tarvitsevat muusikoita, joilla on nuoriso-orkesteritaustan tuomat valmiudet.

Siksi Suomen musiikki-ihmettä vuodesta 1986 kehittänyttä Vivoa ei sopisi tukehduttaa.

Lue lisää (vuodelta 2018): Kapellimestari Erkki Lasonpalon ura alkoi nuoriso-orkesteri Vivosta – nyt hän aloittaa orkesterin taiteellisena johtajana ja painottaa nuorisotyön tärkeyttä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat