Unet ja alitajunta ovat teemana näyttelyssä, joka esittelee nykysurrealismin tummia sävyjä

Tammisaaressa esillä oleva näyttely keskittyy surrealismin unenomaiseen puoleen.

Anna Estarriolan Orastavat ajatukset vuodelta 2015 kuiskii näyttelykävijälle. Vasemmalla Emma Ainalan teos Complicated vuodelta 2017.

15.7. 11:19

Nested Realities 23.10. saakka galleria Elverketissä (Kustaa Vaasan katu 11, Tammisaari). Ti–su 11–17.

Paksu villapipo on painettu syvälle tuuheiden hiusten päälle Anna Estarriolan veistoksessa Orastavat ajatukset (2015). Kun suurta pään muotoista teosta kiertää ympäri, löytää pyöreän aukon, joka paljastaa pään sisältä uusia hiljalleen supattelevia päitä.

Mielensisäinen maailma, alitajunta ja unet ovat teemana Camilla Granbackan kuratoimassa Nested Realities -näyttelyssä. Tammisaaren Elverket-galleriassa kesäkuun alussa alkanut ryhmänäyttely esittelee nykysurrealismin tummia sävyjä. Marraskuussa siirrytään valoisampaan ”toiseen näytökseen”, joka on esillä huhtikuun 2023 loppuun.

Vaikka surrealismi syntyi isminä noin sata vuotta sitten, Nested Realities -näyttelyssä on ajankohtaisuuden tuntu. Surrealismi kehittyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen vastaliikkeenä todellisuuden kestämättömyydelle. Surrealistit pakenivat sodan aiheuttamaa psyykkistä taakkaa ja ajan rationaalisuuden vaatimuksia alitajuiseen, absurdiin ja tuolloin suosittuun freudilaiseen unien tulkintaan.

Alitajuntaa saatettiin tavoitella automaattikirjoituksen avulla ja absurdiutta esinekoosteilla, kuten Salvador Dalín hummeriluurisella lankapuhelimella ja Meret Oppenheimin pehmeän pörröisellä kahvikupilla.

Nested Realities -näyttely keskittyy surrealismin unenomaiseen puoleen. Vaikutelmia tavoitellaan maalauksen, grafiikan, valokuvan, esinekoosteen ja veistoksen keinoin.

Seitsemäntoista taiteilijan näyttelyssä ovat mukana Emma Ainala, Maija Albrecht, Axel Antas, H-C Berg, Leonor Ruiz Dubrovin, Anna Estarriola, Kaisaleena Halinen, Karin Hellman, Åke Hellman, Hilda Hellström, Ismo Kajander, Markus Kåhre, Juhani Linnovaara, Eeva Peura ja Lovisa Ringborg.

Andy Bestin ja Merja Puustisen Pahan kukkia kietoutuu galleria Elverketin ympärille.

Gallerian katolla kiemurtelee lisäksi Andy Bestin ja Merja Puustisen suuri puhallettava veistos Pahan kukkia (2022). Värikkään iloinen teos on saanut muotonsa erittäin myrkyllisiltä risiiniltä ja Rafflesia arnoldii -kasvilta, joista jälkimmäinen tuoksuu tosielämässä kohdattaessa vastenmieliseltä mädäntyvältä lihalta.

Sadunomaisen houkutteleva näky yhdistettynä iljettävään murhaavuuteen viittaa taiteilijoiden mukaan Charles Baudelairen runoteokseen Pahan kukat (1857), jossa tietoisuuden virtaukset viittasivat toisinaan myös kuolemaa merkitseviin uninäkyihin.

Tummasävyinen tunnelma jatkuu sisällä galleriassa, jossa näyn teema toistuu muun muassa eri puolilla vilisevinä silminä. Aivan näyttelyn aluksi silmät kuitenkin sulkeutuvat Leonor Ruiz Dubrovinin esirippua esittävän Scenario-maalauksen (2019) ja katsojalle selkänsä kääntäneen hahmon äärellä (Untitled, 2021). Teokset tuntuvat ehdottavan Estarriolan pään tavoin katseen kääntämistä kohti sisäistä maailmaa.

Vasemmalla Åke Hellmanin Silmä vuodelta 1996 ja oikealla Karin Hellmanin Huuto vuodelta 1971.

Kokonaisuuden varhaisin teos on vuonna 1966 valmistunut, Porvoossa asuneen Åke Hellmanin maalaus Silmä, joka siristyy maalauksessa sirpin lailla kesäisen sinisellä yötaivaalla. Sitä vastapäiselle seinälle on ripustettu Hellmanin puolison, Karin Hellmanin niin ikään silmiä rytmikkäästi toistava seinätekstiili Huuto (1971).

Taustalla Maija Albrechtin teoskokonaisuus. Etualalla Kaisaleena Halisen keramiikkateos Solitaire vuodelta 2018.

Avoimet silmät tapittavat takaisin Eeva Peuran maalaamista puiden rungoista ja Maija Albrechtin teoksista. Albrechtin lintuaiheiset grafiikkatyöt muistuttavat tieteen käytössä olleita pikkutarkkoja lintukuvauksia, mutta yhdistävät niihin fantasian elementtejä. Linnun nokassa oleva marja muuttuu mustaksi helminauhaksi ja liukuu linnun ”kyyneliksi” teoksissa Linnun helminauha (2014) ja Vaihtoehtoisia tapoja nähdä (2016).

Aivan toiseen aikaan ja paikkaan hakeudutaan yllättävällä assosiaatiolla ruotsalaisen Lovisa Ringborgin teoksissa. Ringborg on valokuvataiteilija, jonka tuotannossa toistuu barokkisen runsas laskosmaisuus ja rehevän puutarhamaisuuden tuntu. Elverketin näyttelyssä esillä olevassa Ringborgin valokuvadiptyykissä Dancing Wall, Nesting (2017) on lähikuva vihertävän kirjavan kivirakennuksen seinästä. Sen alapuolelle on ripustettu pehmeän pesämäinen valokuva peittoihin puoliksi uponneista hahmoista.

Toisiaan heijastavat kuvat ehdottavat mahdollisuutta maailmaan, jossa eri näyt toimivat portteina toisiinsa.

Markus Kåhren Nimetön vuodelta 1998 on mykkä kuvastin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat