Esitystaiteen pioneeri Janne Saarakkala puhuu yhä mitä ajattelee

Janne Saarakkala on laajentanut esityksen käsitettä mutta toiminut kaiken muun ohessa myös laitosteatterin ohjaajana.

Ohjaaja ja kirjailija Janne Saarakkala sanoo olevansa vapaa taiteen ääressä ja taidetta tehdessään.

16.7. 2:00 | Päivitetty 16.7. 10:19

Janne Saarakkala on harjoitellut viime aikoina sanomaan ei.

”Piti kieltäytyä monesta kiinnostavasta työtarjouksesta. Pystyin siihen ja olen siitä ylpeä”, kirjailija-ohjaaja-esitystaiteilija Saarakkala kertoo työhuoneellaan Helsingin keskustassa.

Saarakkalan kalenteri on raivattu kirjoitusurakkaa varten. Kesällä 2020 häneltä ilmestyi esikoisteos Sen pituinen se, sukupolviromaani 1970-luvulla syntyneitten nuorten taiteilijoiden identiteetin etsinnästä sekä miesten välisestä rakkaudesta. Teos oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon finalisti. Kirjallisuuskriitikko Antti Majander kirjoitti kiittävässä arviossaan, että romaanissa ”naidaan useammin ja hävyttömämmin kuin sadassa vuodessa suomalaisen laatuproosan historiaa yhteensä”. Kaikista voimakkaimmin teos puhui vapauden kaipuusta.

Elokuusta Saarakkala keskittyy työhuoneellaan seuraavan, omaelämäkerrallisen romaanin kirjoittamiseen.

”Tuntuu että olen tehnyt töitä hulluna 30 vuotta ja yrittänyt aktiivisesti pysäytellä itseäni jo kymmenen vuotta. Se siitä mielikuvasta, että taiteilijat vain haahuilee.”

Tutkimusmatkailijaksi itseään kuvaava Saarakkala ei ole tyytynyt yhteen ilmaisutapaan, -välineeseen tai aiheeseen.

”En halua käsitellä pelkästään homoteemoja, vaikka olen todella iloinen, että minua pyydetään edelleen esikoiskirjan ansiosta puhumaan queer-teemoista. Olen halunnut aina kokeilla sitä, mitä en ole ennen kokeillut.”

Vuonna 2001 hän oli mukana perustamassa esitystaideryhmä Todellisuuden tutkimuskeskusta. Lisäksi Saarakkala on toiminut taiteellisena johtajana Helsingin Ylioppilasteatterissa ja Riihimäen Teatterissa sekä ohjaajana Lappeenrannan Kaupunginteatterissa, tuonut uusia nuortennäytelmiä harrastajille tuottavan Nuori näyttämö -konseptin Briteistä Suomeen, ohjannut kymmenkunta kuunnelmaa sekä tehnyt esitystaiteellisia yhteistyöprojekteja Afrikassa ja Euroopassa.

Esitystaiteen pioneereihin kuuluvaa Todellisuuden tutkimuskeskusta hän johti vuosina 2018–2020.

”Todellisuuden tutkimuskeskuksessa laajensin käsitystäni siitä, mitä kaikkea esitys voi olla. Kaikki taidehan on todellisuuden tutkimista mutta Todellisuuden tutkimuskeskuksessa ei tyydytä vain kuvaamaan sitä vaan viedään todellisen äärelle niin, että niin sanottu arki muuttuu monitasoiseksi ja elämisen arvoiseksi kokemukseksi.”

Yksi esimerkki arjen muuttumisesta kokemukseksi oli Todellisuuden tutkimuskeskuksen suosittu esitys Helsinki by Night (2006). Siinä katsojaa kuljetettiin pikkubussilla ympäri öistä Helsinkiä ja esityksellinen todellisuus ja kaupungin yöelämä sekoittuivat kiehtovalla tavalla.

Ehkä henkilökohtaisesti haastavimmin päänsisäistä todellisuuttaan Saarakkala on tarkastellut vuonna 2001 syntyneessä sooloesityksessä Puhuva pää. Edelleen repertuaarissa olevassa esityksessä hän puhuu tunnin ajan kaiken, mitä ajattelee.

”Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sanoisin että kokeilepa itte”, taiteilija sanoo ja nauraa.

”Usein kysytään, kuinka paljon sensuroin ajatuksiani. Metodini on, että jos mieleen tulee jotain jota ei voi sanoa esimerkiksi suojellakseni jonkun yksityisyyttä, se täytyy ilmaista, että nyt ajattelen jotain mitä en voi sanoa. Kyse ei ole paljastustilaisuudesta, vaan esityksestä elävän mielen läsnäolosta. Siitä tulee kyllä aina morkkis vähän samalla tavalla, kun olisi juovuksissa avautunut liikaa.”

Saarakkalan tanssiteoksen Jakkupuku ensi-ilta piti olla maaliskuussa KokoTeatterissa. Se kuitenkin peruttiin päivää ennen ensi-iltaa teatterinjohtajan päätöksellä, Saarakkalan mukaan lavastuselementistä syntyneen arvovaltakiistan takia.

”Osallistuin teatterille tilattuun työnohjaukseen aiheesta ja siitä muodostui jonkinlainen sovintomenettely. Siitä oli minulle henkilökohtaisesti hyötyä, mutta epäilen, miten se vaikutti KokoTeatterin toimintatapoihin”, Saarakkala summaa.

Esityksen konsepti on Saarakkalan omistuksessa, mutta uutta ensi-iltaa toisessa teatterissa ei toistaiseksi ole tiedossa.

Kysymykseen siitä, miksi hän tekee taidetta, Saarakkala haluaa ensin vastaa lainaten Tove Janssonin sanoja. Ne poistettiin aikanaan Janssonin 80-vuotishaastattelusta, mutta toimittaja Virpi Suutari paljasti ne Helsingin Sanomissa 2014.

”Äsch, että taiteilijalla olisi muka joku tehtävä, ja paskat! Me teemme mitä meitä huvittaa. Joku kysyi mitä tarjottavaa sinulla on tuleville sukupolville, minä vastasin, että ei mitään! Minä kirjoitan vain itselleni, huu haa!”

Sitten Saarakkala lisää.

”Taidetta tehdessäni ja muiden taiteen äärellä koen olevani vapaa. Sen saman haluaisin tarjota työkavereille ja yleisölle.”

Kuka?

Janne Saarakkala

  • Syntynyt 1972 Helsingissä.

  • Valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta 1997.

  • Kuuluu esitystaidekollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäseniin vuonna 2001, toimi sen taiteellisena johtajana vuosina 2018–2020.

  • Ollut taiteellisena johtajana Helsingin Ylioppilasteatterissa 1999–2000 ja Riihimäen Teatterissa 2015–2019 sekä ohjaajana Lappeenrannan kaupunginteatterissa 2009–2011.

  • Esikoiskirja Sen pituinen se (2020) oli finalisti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintokilpailussa.

  • Asuu Helsingissä aviomiehensä kanssa.

  • Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 20. heinäkuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat