Nämä yllättivät tänä vuonna Pori Jazzissa – pandemian jälkeen oli helppo nauraa Tuomon zoom-bilebiisille

Jesse Markin osoitti, miten ajankohtaisia ovat Hectorin biisit, kirjoittaa Katri Kallionpää

17.7. 16:35

Pandemian jälkeinen Pori Jazz muistetaan ainakin yhdestä asiasta: sateesta, joka yltyi sitä mukaa kuin festari huipentui aina lauantaiyöhön asti.

Toiseksi festaria leimasi pieni haparointi: Kun kaksi edellistä festivaalia oli jouduttu peruuttamaan ja tässäkin vuodessa oli paljon epävarmuuksia, se jätti väistämättä jälkensä lopputulokseen.

Pori Jazz huipentui brittiyhtye Simply Redin keikkaan lauantaina.

Ennen muuta vuoden 2022 festivaali jää kuitenkin mieleen upeista uusista projekteista, jotka tekivät siitä yhden ikimuistoisimmista Pori-kokemuksistani.

Korona-aika on koetellut, mutta sekoittanut pakkaa myös hyvällä tavalla. Yksi iso yllätys Porissa oli 1970–1980-luvun positiivisten tuulien paluu. Enkä nyt tarkoita ainoastaan pääesiintyjää, brittiyhtye Simply Rediä. Kirjurinluodossa kuultiin myös aivan uutta funkia, soulia ja jopa uusia versioita Hectorin klassikkokappaleista.

Tässä kolme mieleenpainuvinta yllättäjää:

Jori Huhtala yllättää raikkaalla sähköisellä jazzilla. Delusions of Grandeur -albumi julkaistiin toukokuussa 2020.

1. Talambo. Kontrabasistina tunnettu Jori Huhtala yllätti perjantaina Lokkilavalla Talambo-yhtyeellään, jonka musiikki oli sekoitus jazzia, progressiivista rockia, konemusiikkia ja funkia. Se oli kuin raikas tuulahdus optimistisesta ajasta, jolloin kaikki ihana (ja kamala) oli vielä edessä. Sähköbasso säröili ja potki, kitarasoolo tuntui alavatsassa ja fonien törähtelyt saivat ihokarvat pystyyn.

Tuomo Prättälä räyhäkkäänä soul-tähtenä päälavalla perjantaina.

2. Tuomo. Eikä siinä vielä kaikki. Heti Talambon keikan jälkeen koko Kirjurinluoto alkoi keinua ja hytkyä, aivan kuin paikalle olisi tipahtanut jokin Stevie Wonder -tyyppinen kansainvälinen soulin suuruus. Mutta kyseessähän oli Tuomo eli säveltäjä ja kosketinsoittaja Tuomo Prättälä.

Kuluneena vuonna Prättälä on ollut esillä saksofonisti Linda Fredrikssonin Juniper-levyn herkkänä kosketinsoittajana. Nyt hän esiintyi täysin päinvastaisessa roolissa, räyhäkkäänä tähtenä, jonka orkesteriin kuului muun muassa kaksi rumpalia ja tanssivat taustalaulajat.

Kappaleiden säveltäminen oli esitetietojen mukaan Prättälälle koronasulun kriisiterapiaa. Tuloksena on muun muassa ihanan ironinen bilebiisi, jossa kerrotaan, miten hauskaa on pitää bileet videopalvelu zoomissa, kun voi dokata omassa kodissaan eikä tarvitse edes tukkaa kammata.

Näille muistoille oli terapeuttista nauraa Kirjurinluodossa, kun samalla saattoi jorata yhdessä tuhansien ihmisten kanssa.

Tuomo Prättälä ja Linda Fredriksson herkissä tunnelmissa lauantaina Lokki-lavalla.

Lauantaina Prättälä esiintyi myös Fredrikssonin Juniperin intiimillä keikalla Lokkilavalla. Palkittua levyä on tullut kuunneltua paljon, mutta elävänä esityksenä musiikin koskettavuus yllätti jälleen voimallaan.

Hector eli Heikki Harma esiintyi itsekin Porissa.

3. Hector Reimagined. Valtteri Pöyhönen esitteli torstaina Valtteri Laurell Nonet -projektinsa Tigers Are Better Looking. Lauantai-iltana hän kiipesi päälavalle uudelleen Hectorin klassikkokappaleiden sovittajana. Pöyhönen oli koonnut Hector Reimagined -projektiaan varten myös aivan oman yhtyeen.

Projekti ei kuitenkaan osunut maaliinsa. Päälavan yleisöllä oli kova bilettämisen nälkä ja ohjelma lupasi heille Hectorin tuttuine biiseineen.

Sen sijaan yleisö sai eteensä oudon porukan soittamassa tunnistamatonta taidejazzia. Hämmennys oli käsinkosketeltava.

Valtteri Pöyhönen oli sovittanut Hectorin klassikkokappaleita.

Onneksi yleisö lopulta sai Hectorinsa, mutta uusia oivalluksia hänen kappaleistaan tarjosivat oikeastaan vain laulajat Jesse Markin ja Aili Ikonen.

Hectorin tuotannosta tuntuu tässä ajassa nousevan voimakkaimpana esille asenne: tinkimätön pasifismi, yhteiskunnallinen protesti ja epäoikeudenmukaisuuden kritiikki.

Sen oli tajunnut Jesse Markin, joka lauloi itse valitsemansa Työttömän arkiviisun. Muistattehan: ”maanantai ei mittään, tiistai ei mittään...” Sanoja ei ollut tarvinnut muokata lainkaan, mitä nyt perustuslailliset oli vaihdettu perussuomalaisiksi.

Hieno oli myös Aili Ikosen Lumi teki enkelin eteiseen, jonka taustalle Pöyhönen oli loihtinut mustan veden ja lumisateen tunnelman. Isot aplodit yleisöltä sai myös saksofonisti Adele Sauros Ketkä istuu piiloissaan -tulkinnastaan.

Jesse Markin lauloi Hecotin kappaleen Työttömän arkiviisu.

Loppujen lopuksi lavalle nousi itse mestari yhtyeineen. Koronavuodet olivat jättäneet jälkensä Hectorin eli Heikki Harman olemukseen, mutta ääni oli yhtä täynnä tunnetta kuin ennenkin. Keikka päättyi koko Kirjurinluodon yhdistävään auvoiseen Yhtenä iltana -ekstaasiin.

Tykkää Jazzkeittiöstä Facebookissa.

Lue kaikki blogitekstit täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat