Säveltäjä Julius Eastman kuoli kodittomana, mutta nyt lumoava ja hypnoottinen Femenine on viimein löydetty

Vuonna 1990 kuolleen Julius Eastmanin musiikkia on alettu löytää uudestaan vasta nyt. Talea Ensemblen tulkinta Viitasaaren kirkossa oli fantastinen ja lumoava.

Yhdysvaltalainen Talea Ensemble esitti Julius Eastmanin sävellyksen Femenine Musiikin aika -festivaalilla Viitasaaren kirkossa.

7.7. 14:08

Konsertti. Talea Ensemble Musiikin aika -festivaalilla Viitasaaren kirkossa 6.7.2022. Julius Eastman: Femenine.

Viitasaari

Keskiviikkoiltana kuultiin Viitasaarella Musiikin aika -festivaalilla harvinainen herkku, kun yhdysvaltalainen Talea Ensemble esitti Viitasaaren kirkossa pitkäksi aikaa unohdetun Julius Eastmanin (1940–1990) minimalistisen musiikin teoksen, Femeninen (1974).

Eastman on liittynyt niiden säveltäjien joukkoon, joiden työtä aletaan arvostaa vasta paljon tämän elinaikaa myöhemmin. Yhdysvaltalainen Wild Up -ensemble levytti viime vuonna Femeninen, ja aikoo levyttää myös muita Eastmanin teoksia. Edesmenneen yhdysvaltalaissäveltäjän nimi on alkanut pilkahdella esiin siellä sun täällä.

Aika on nyt huomattavasti aiempaa otollisempi Eastmanille monessakin mielessä. 1970-luvun klassisen musiikin kentällä Eastman oli paitsi musta, myös avoimesti homo, mikä ei ollut tavanomaista klassisen musiikin piireissä saati helppoa muutenkaan sen ajan ilmapiirissä. Eastman kuoli vain 49-vuotiaana ja kodittomana, eikä kukaan ollut kiinnostunut hänen musiikistaan 1980- ja 90-luvun taitteessa.

Femenine on valmistunut kymmenen vuotta Terry Rileyn In C:n (1964) jälkeen, ja samana vuonna, kun Steve Reich on alkanut säveltää toista amerikkalaisen minimalismin klassikkoa, Music for 18 Musicians (1976). Femenine asettuu luontevasti näiden väliin sisarteokseksi. Femeninelle on sävelletty myös vastinteos, Masculine, mutta tiettävästi sävellys ei ole säilynyt, tai ainakaan kukaan ei ole sitä toistaiseksi onnistunut löytämään.

Eastman eli elämäänsä hieman eksentrisesti: hän ei lukinnut kotinsa ovea ja tuli täten myös ryöstetyksi. Vuokrat jäivät myös maksamatta ja hänen tavaransa sävellyksiä myöten heitettiin lumiselle kadulle, joten ei ole sinänsä ihme, jos teoksia on hävinnyt. Mutta suuri harmi se on.

Talea Ensemblen tulkinta Viitasaarella oli myrskyisä, intensiivisempi ja rajumpi kuin Wild Up -ensemblen hiljattain julkaisema levytys, joka on sinänsä nätti ja puhdas suoritus, mutta roso sopii paremmin Eastmanin rajuun elämään. Viitasaaren kirkon akustiikka toi luonnollisesti myös oman lisänsä rajumpaan äänikuvaan. Teos esitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa.

Kahdella soinnulla vuorottelevaa Femenineä ajaa vibrafonilla soitettu teema, joka esiintynee teoksen aikana noin 450 kertaa. Taustalla raksuttaa kelloarmeija, joka Talean versiossa oli kuin manipuloitu herätyskellojen pallomeri.

Teos jättää tulkinnanvaraa, ja Wild Upin sovituksessa on enemmän jazzia, jopa improvisoitua laulua, kun taas Talea Ensemblen johtamisesta ja syntetisaattorista vastannut Chris McIntyre tuuppasi Viitasaarella koskettimistaan selvästi tummempaa ja synteettisempää maisemaa, pysytellen tiukemmin minimalismissa ja sen perinteessä.

Vaikuttavuutta lisäsi elävänä nähty kymmenhenkisen Talean työskentely toisteisessa ja hitaasti avautuvassa teoksessa, jonka soittaminen ei ole helppoa. Talea loisti Viitasaarella myös tiistai-iltana esittäessään Mark Applebaumin uutta sävellystä avajaiskonsertissa.

Parhaan luonnehdinnan Talean esittämästä Femeninestä kuulin konsertin jälkeen: kuin olisi seurannut nukkuvaa jättiläistä.

Sen verran kehollinen kokemus 75-minuuttinen konsertti oli, että aistit menivät mieluisalla tavalla tukkoon. Teoksen hypnoottinen luonne aiheutti päässä hurmoksen, josta oli vaikea laskeutua. Olo oli vielä pari tuntia konsertin jälkeen kuin se ei olisi koskaan päättynytkään.

Femeninestä voi muodostua – ellei ole jo muodostunut – uusi moderni minimalismin klassikko. Oli aikakin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat