Pori Jazz onnistui tekemään yhden festari­kesän parhaista buukkauksista, mutta se ei ollut John Legend, joka teki sen mitä piti

John Legend sopi mainiosti päättämään Pori Jazzin torstain ison orkesterinsa kanssa.

John Legend esiintyi Pori Jazzin avauspäivän viimeisenä esiintyjänä.

15.7. 13:58

John Legend ja Mdou Moctar Pori Jazzissa 14.7.2022.

Pori Jazzin tämän vuoden paras buukkaus paperilla osui torstaille. Samalla se oli myös yksi Suomen festarikesän parhaita.

Hyvässä nousussa olevan nigeriläisen lauluntekijän Mahamadou ”Mdou Moctarin” Souleymanen rockbändi olisi ollut omiaan nousemaan esimerkiksi Flow’n Balloon-lavalle elokuussa. Moctar esiintyy Flow-viikonloppuna naapureiden puolella niin Oslon Øya-festivaalilla kuin Göteborgin Way Out Westissä. Tapahtumien ulkomaiset esiintyjät ovat usein olleet samoja kuin Flow’ssa.

Moctarin tuorein albumi Afrique Victime (2021) on ollut arvostelumenestys ja artistin läpimurto länsimaissa eikä vähiten julkaisijan vuoksi. Maineikas ja arvostettu Matador-yhtiö julkaisi albumin, joka levisi saman tien arvioitavaksi isoihin medioihin. Aiemmat levyt on julkaissut pienyhtiö Sahel Sounds. Afrikkalainen musiikki tarvitsee usein oikean julkaisijan ja kontaktit levitäkseen länsimaissa.

Nigeriläisen lauluntekijän Mahamadou ”Mdou Moctar” Souleymanen bändin tuorein albumi on ollut arvostelumenestys ja artistin läpimurto länsimaihin.

Saharalaisesta aavikkobluesista vaikuttunut psykedeelinen rock on myös omiaan länsimaiselle yleisölle, joka on ottanut Tinariwenin kaltaiset yhtyeet omakseen.

Moctariin on liitetty myös turhan ilmeisiä ja hätäisiä Hendrix-vertailuja, mutta on ymmärrettävää, että Moctarin taidokas shreddailu eli revittely yhdistettynä hypnoottiseen tanssittavaan rytmiin korostaa kitaran roolia.

Staattisen hypnoottisesta rumpaloinnista ei ollut keikalla silti tietoakaan, vaan ilmassa oli ehtaa rockin vaaraa. Oli vaikea sanoa, oliko kyseessä suunniteltu ja keikasta toiseen toistuva juttu vai silkkaa sooloilua. Rumpali Souleymane Ibrahim takoi osassa biisejä rytmiä sen verran etukenoon, että se vaikutti yllättävän ainakin Moctarin itsensä, jonka oli paikoin pakko lähteä kirittämään kitarallaan kuin pururadalla horisonttiin karannutta juoksukaveria.

Osaan Moctarin biiseistä rytmin kiihtyminen kuuluukin yhtenä perinteisenä tehokeinona, mutta Ibrahim tuntui ottavan jatkuvasti etumatkaa. Yhden biisin hän vaikutti myös lopettavan liian aikaisin, sillä Moctar oli juuri kiihdyttämässä sooloaan, kun rumpali hidasti. Eikö olekin raivostuttavaa, kun ensin otat juoksukaverin hirveällä vaivalla kiinni, ja sitten hän lopettaa juoksemisen, vaikka lenkkiä olisi vielä jäljellä?

Rumpalointi filleineen oli kuitenkin sen verran vaikuttavaa ja viihdyttävää toimintaa, että ei siitä juuri voinut olla moksiskaan, mutta musiikkiopistolaiset olisivat saattaneet poistua takavasemmalle hyperventiloimaan.

Vaikka biisejä taottiin paikoin nopeampaan tempoon kuin levyllä, niin soittoaika vaikutti silti loppuvan kesken. Päätösbiisi Afrique Victime aloitettiin ilman introa, mutta silti Moctar vaikutti siltä, että olisi mieluusti soittanut jokusen pitkän soolon lisää ennen ajan loppumista. Keikka oli viihdyttävä ja intensiivinen kuin mikä.

Kitaristi Mahamadou Souleymanen johtaman bändin keikalla oli ehtaa rockin vaaraa.

Jos on sen verran viitsinyt nähdä vaivaa, että on esimerkiksi ollut olemassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, ei ole voinut välttyä kuulemasta John Legendin hittiä All Of Me.

Lokkilavalla soittaneen Kenny Garrettin painajaismaisen kammottavan viihdejazzin jälkeen oli täysin valmis ammattitaitoiseen viihdekonserttiin. Legendin keikka oli ”sitä saa mitä tilaa” -osastoa. Iso orkesteri taustalaulajineen ja puhaltimineen oli omiaan päättämään Pori Jazzin ensimmäisen illan.

Legendillä on soullaulajalta edellytettävää karismaa lavan täydeltä. Äänikin soi puhtaasti puolitoista tuntia kestävän konsertin ajan.

Mutta yhtä asiaa hänellä ei ole: riittävästi omia isoja biisejä täyttämään pääesiintyjän paikan. Legend joutui turvautumaan Bridge Over Troubled Waterin ja Feeling Goodin kaltaisiin lainakappaleisiin, jotka hän esitti varmasti. Lainabiisit sopivat tarkkaan harjoiteltuun viihdesettiin sinänsä luontevasti, mutta kosiskelun ja epävarmuuden makua siinä oli. Feeling Goodin Legend esitti myös Joe Bidenin virkaanastujaisissa.

Legend on voittanut kaikki Yhdysvaltain keskeisimmät viihdepalkinnot Oscarista Grammyyn ensimmäisenä afroamerikkalaisena ikinä. Siksi oli hieman outoa, että hän koki tarpeelliseksi todistaa osaamistaan.

Keikan puolivälissä oli erikoinen ja ikuisuudelta tuntunut teatteriosuus, jossa Legend kertoi henkilöhistoriastaan ja saavutuksistaan. Tarina alkoi kertomuksella siitä, kuinka hän tapasi Lauryn Hillin ja pääsi jo koululaisena soittamaan Hillin menestyslevylle The Miseducation of Lauryn Hill (1998).

Sitä seurasi horinaa Jay-Z:stä ja Kanye Westistä sekä pieniä pätkiä heidän kappaleistaan. Kuin hänen olisi täytynyt kertoa yleisölle, mihin seuraan hän kuuluu.

West tuotti Legendin debyyttialbumin Get Lifted (2004). Ehkä Legend oletti, että All of Me -hitin tietäjät eivät tiedä Legendin roolia 2000-luvun alun räpin ja soulin kentällä. 2000-luvun alussa valtavirtaräpissä oli paljon vaikutteita soulista sekä toisin päin, ja Legendin debyyttilevy on jäänyt yhdeksi dokumentiksi tuosta ajasta.

Encoressa yleisön odotus palkittiin ja All of Me soitettiin. Yleisö lauloi parhaansa mukaan kertosäkeen falsetin mukana, ja Legend toimitti sen, mitä tilattiin. Keikka oli nykymuotoisen Pori Jazzin näköinen illan päätös.

Pori Jazzissa esiintyneellä John Legendillä on soullaulajalta edellytettävää karismaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat