Hassisen Koneen tarjoama suomirockin suuri sukupolvijuhla Ratinassa oli musiikillisesti timantinkova

Laulaja Ismo Alanko asteli Hassisen koneen kipparina uransa suurimman yleisön eteen yhtä rennosti kuin olisi saapunut sukujuhliin.

Hassisen Koneen laulaja Ismo Alanko ja yhtyeen viimeisen vaiheen kitaristi Jukka Orma Ratinan loppuunmyydyllä keikalla lauantaina.

31.7. 12:49 | Päivitetty 1.8. 12:56

Tampere

Rock

Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin-konsertti Ratinan stadionilla Tampereella 30. heinäkuuta

Sen huomasi kipparin olemuksesta heti.

Kun Ismo Alanko asteli Hassisen Koneen keulilla loppuunmyydyn Ratinan stadionin lavalle, hän näytti hämmentävän rennolta – kun huomioi sen, että hän asteli samalla myös uransa toistaiseksi suurimman yleisön eteen.

Olen nähnyt Alangon lukuisia kertoja konsertoimassa eri kokoonpanojen kanssa. Tasaisen laadun lisäksi esiintymisille on ollut yhteistä se, että muutama ensimmäinen kappale konsertista on kulunut siihen, että Alanko on saanut kokovartalokipsinsä sulamaan.

Nyt jännityksestä ei ollut tietoakaan, vaan maestro ryhtyi hymyillen ja rennosti jutustellen kietomaan Ratinan loppuunmyytyä yleisöä pikkusormensa ympärille ennen kuin ensimmäistäkään nuottia oli kuultu, rennosti kuin olisi saapunut sukujuhliin. Eräänlaisesta suomirockin tietyn sukupolven sukujuhlasta Ratinan 40 vuotta myöhemmin -konsertissa olikin kyse.

Alanko tiesi, että liki jokainen ihminen yleisössä rakasti niitä lauluja, jotka pian kuultaisiin. Mitään ei tarvinnut todistella, mitään ei tarvinnut ”koeajaa”.

Kipparin olemuksesta pystyi päättelemään, että reilun parin tunnin kokonaisuus oli treenattu kuluneen runsaan kahden vuoden kuluessa niin timanttiseen kuosiin, ettei tarvinnut kuin heittäytyä nauttimaan – niin lavalla kuin yleisössä.

Ratinassa ei tietenkään ollut kyse vain Alangosta.

Poikkeuksellisen hyvin ja ajatuksella toteutetuissa lava- ja screen -ratkaisuissa kaikkia Hassisen Koneen ensimmäisen kokoonpanon neljää jäsentä – basisti Jussi Kinnusta, rumpali Harri Kinnusta ja kitaristi Reijo Heiskasta – kuvattiin demokraattisesti kultareunaisiin tauluihin kehystettyinä. Koneen alkuaikojen kokoonpanon avainkaksikko, Kinnusen veljesten rytmiryhmä, sai lähikuvissa huomiota osakseen vähintään yhtä paljon kuin Alanko.

Mainio oli myös ratkaisu, jossa lavan takaseinän suurelta screeniltä oli mahdollisuus katsella koko yhtyettä samaan aikaan, melkein kuin olisi istunut eturivissä.

Esiintymislavan takaseinän suurelta screeniltä oli mahdollisuus katsella keikan ajan koko yhtyettä samaan aikaan.

Yhtyeen historian kronologiaa seurattiin käänteisessä järjestyksessä.

Show käynnistyi Koneen kolmesta albumista viimeisimmän, Harsoisen teräksen, materiaalilla. Ratkaisu oli toimiva. Levyn nimikappaleen hiipivä tunnelma kasvatti jännitettä hienosti ja iso seitsenhenkinen kokoonpano synnytti heti vakuuttavalla tavalla suuren, stadionin sisäänsä kietoneen, äänimaiseman.

Eero ”Safka” Pekkosen kosketintiskinsä takaa päsmäröimässä Levottomat jalat -klassikossa ja levyversiotaan väkevämmin rytkyneissä Kupla kimaltaa ja Kuollut eläköön -kappaleissa valokeilaan nousi erityisesti Koneen viimeisen vaiheen kitaristi Jukka Orma, joka kekkuloi lavalla aidon rocktähden elkein kokovalkoisessa puvussaan, Gretsch-kitaran ja hiusten jatkaessa samaa värisävyä. Kitaristin epäsuomalainen läsnäolo toi mieleen 1990-luvun David Bowien.

Loppuunmyyty Hassisen Koneen konsertti täytti Ratinan stadionin lauantaina.

Musiikillisesti konsertin alkuosa oli erityisesti saksofonisti Antti Sepon juhlaa. Alanko on usein todennut, ettei ole suuri mustan musiikin ystävä, mutta elävänä ja isolla yhtyeellä toteutettuina ja erityisesti Sepon puhaltamien foniosuuksien siivittämänä Harsoisen teräksen materiaalista kuoriutui Tampereen taivaalle afroamerikkalaista alkuperää oleva jykevä groove.

Majesteetillisesti soineen Pelko-kappaleen jälkeen kitaristin vaihto Ormasta Heiskaseen ja pienempään kokoonpanoon Jurot nuorisojulkkikset -kappaleen kajahtaessa käyntiin tapahtui kuin huomaamatta.

Samalla käynnistyivät ne varsinaiset sukupolvibakkanaalit. Hassisen Koneen vuonna 1981 ilmestynyt kakkosalbumi Rumat sävelet on vuotta aiemmin päivänvalon nähneen Täältä tullaan Venäjä -debyytin tavoin monelle 1960-luvulla syntyneelle suomalaiselle henkilökohtainen avainkokemus rockmusiikin löytymisen ja musiikkimaun muodostumisen kannalta.

Dramatiikka toimi joka käänteessä. Kokoonpanon jäsenten esittely oli ajoitettu oivallisesti Hassien Koneen nimikappaleen edelle, mutta jonkin matkaa Jeesus tulee -kappaleen jälkeen: ”ei tullutkaan Jeesus, vaan Hassisen Kone!”

Laulutekstien kautta kuunneltuna Alangon mielenmaisema tarkastelee maailmaa tuomiopäivän, vääjäämättömän kuoleman ja väliaikaisuuden näkökulmista. Hassisen Koneen mielenmaisema on hyvin ”kaurismäkeläinen”, mutta vähemmän tyylitelty.

Nuoremman sukupolven edustajankin on helppo uskoa, että se on mielenmaisema, jollaiseen on 1970-luvun Joensuun syrjäkujilla Kafkaa lukien hulahdettu. Tavallaan Alanko on varioinut samaa maisemaa aina, halkonut harmaan eri sävyjä. Myös takavuosien soolotyöt, kuten Suomi putos puusta ja Harmaa on hyvä väri, kertovat hieman eri tavoin sovitettuina ja kypsemmin samaa tarinaa siitä, kuinka, odotapas vain, ”kaikki menee lopulta kyllä perseelleen”.

Tämä on myös narratiivi, jota ei suomalaisessa rockissa ei ole juuri kyseenalaistettu. Värityskirjaan on alkanut tulla uusia värejä vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun suomalainen hiphop-sukupolvi on päässyt toden teolla maalaamaan uusiksi suomalaisen kevyen musiikin ja iskelmällisen popin mielenmaisemaa.

Hiphopissa esimerkiksi on täysin vieras ajatus, että kestävin ja koskettavin taide syntyy aina automaattisesti ahdistuksesta, joko eksistentiaalisesta tai yhteisöllisestä.

Hassisen Kone perustettiin yli 40 vuotta sitten vuonna 1979. Ismo Alanko on sen alkuperäinen laulaja.

Jos Ratinassa oli nuoria, joille Koneen 40-vuotisjuhlat olivat ensikosketus yhtyeeseen, ja laajemmin Koneen aikakauden suomirockiin, kokemus oli varmasti ”eksoottinen”. Tai vähintään se ”kuulosti vanhanaikaiselta” tavalla, jolla nuoret ajattelevat vanhempiensa sukupolven musiikin kuulostavan vanhanaikaiselta.

Ei ole merkitystä sillä, onko musiikki aivan uutta vai tehty vuosikymmeniä sitten. Kun sitä kuulee ensimmäisen kerran, se on kuulijalleen aina uutta. Kauan sitten tallennetun musiikin kokeminen ei tarkoita aina nostalgian kokemista.

Myös Kone kuulosti Ratinassa yllättävän ajankohtaiselta. Jos tekstejä pystyi kuuntelemaan ohi nostalgiasuodattimen, ne eivät mitenkään erityisesti ankkuroidu juuri 1970- ja 80-luvun taitteen maailmaan. Jos vaihtaisi muutaman sanan ja erisnimen sieltä täältä, ne olisi voitu kirjoittaa tänä vuonna. Niiden viesti tuntuisi silti täysin pätevältä.

Kirkkaammin Koneen edustama aikakausi peilautui musiikin kautta.

Vuonna 1981 julkaistun Hyvä olla -kappaleen aikakaudelleen ominainen post-punkin kolkko suureellisuus säilyi hienosti stadionolosuhteissa. Koneen keskikauden kappaleet ovat riffikeskeisiä ja kulmikkaita, kirjoitettu jälkipunkin innostuksen hehkussa ja sama aikakautensa hehku välittyi niistä edelleen.

Toisaalta taas esimerkiksi Tällä tiellä leijui yhä Tampereen taivaan alla liki epätodellisen vapaana ajasta ja maantieteellisistä lokaatioista.

Kun saavuttiin konsertin loppupuolen Täältä tullaan Venäjä -osioon, Alanko totesi vitsaillen, että ”Hassisen Koneessa on kyse nuorisomusiikista”. Hän muistutti, että oli 21-vuotias ja basisti Jussi Kinnunen vasta 19, kun bändin ura oli jo paketoitu.

”Joten soitetaanpa sitä nuorisomusiikkia”, Alanko jatkoi.

Oli riemastuttavaa, kuinka kuusikymppiset äijät onnistuivat piiskaamaan itsestään irti nuoreen Ramonesiin vertautuneen hengästyttävän tempotantrumin, jonka kuluessa tiristettiin loputkin irti sekä yhtyeestä että yleisöstä.

Oikaisu 31.7. klo 13.08: Korjattu Reijo Heiskasen nimi. Jutussa luki aiemmin virheellisesti Reijo Hietanen.

Oikaisu 31.7. klo 17.59: Hassisen koneen kappaleen nimi on Reippaina käymme rekkain alle, ei Reippaina käymme rekkojen alle, kuten keikalla soitettujen kappaleiden listauksessa virheellisesti luki.

Oikaisu 1.8. klo 12.55: Toisin kuin jutussa aiemmin kirjoitettiin, Jukka Orman kitaramerkki on Gretsch, ei Gretch.

Fakta

Nämä kappaleet keikalla kuultiin:

  • Harsoinen teräs

  • Levottomat jalat

  • Kupla kimaltaa

  • Kuollut eläköön

  • Julkinen eläin

  • Hiljaa virtaa veri

  • Pelko

  • Jurot nuorisojulkkikset

  • Jeesus tulee

  • Oikeus on voittanut taas

  • Führerin puolesta

  • Tuomiopäivä

  • Rajat

  • Odotat?!

  • Tällä tiellä

  • Pelkurit

  • Hyvä olla

  • Hassisen Kone

  • Iloisesti hammondilla

  • Reippaina käymme rekkain alle

  • Täältä tullaan Venäjä

  • Rock ehkäisyvälineitä vastaan

  • Kulkurin iltakalja

  • Syöksylaskijoita kaikki tyynni

  • Rappiolla

  • Totuus

  • Muoviruusuja omenapuissa

  • On jouluyö nyt laulaa saa

Lue lisää: Osa yleisöstä oli odottanut Hassisen konetta jopa 40 vuotta: Faneille tarjoiltiin harvinaista herkkua Joensuun Kerubissa

Lue lisää: Ismo Alangon synttäri­bileet täyttivät kovatkin odotukset: tarjolle tulivat myös Hassisen kone, Sielun veljet, Neljä baritonia ja Sössölandian kultakurkut

Lue lisää: Ismo Alanko löysi 14-vuotiaana suuren rakkautensa alkoholin – Kuusi vuotta sitten mitta tuli täyteen, kun bändi heitti hänet ulos studiolta

Lue lisää: Tarjolla taas: Hassisen kone (alkuperäiskokoonpanon laaja haastattelu vuodelta 2019).

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat