Ihminen voi tuntea itsensä nykyään vialliseksi, jos ei halua tarpeeksi seksiä: ”Onko se niin kauheaa”, kysyy tutkija Marika Haataja

Tieto on valtaa myös seksistä puhuttaessa, sanoo seksuaalisuudesta kirjan kirjoittanut kulttuurihistorioitsija Marika Haataja.

Marika Haatajan kirja Ihmisiä nautintojen ajassa käsittelee seksuaalisuudesta tuotettua tietoa.

15.8. 2:00 | Päivitetty 15.8. 6:40

Ymmärrämme kaiken, mitä seksistä tarvitsee tietää. Elämmehän valistuneita aikoja, ja meillä on saatavillamme paras mahdollinen seksiä koskeva tieto.

Edeltävä väite on esitetty niin 1900-luvun alussa kuin 2020-luvullakin. Sadan vuoden päästä tilanne on jälleen sama – mutta samalla täysin erilainen.

Aikamme seksuaalisuutta koskeville käsityksille tullaan nauramaan, kuten mekin nostelemme epäuskoisena kulmakarvoja sata vuotta vanhoja tekstejä lukiessamme.

Yhteiskuntatieteiden tohtori, kulttuurihistorioitsija Marika Haataja on kiinnostunut siitä, mitkä tekijät saavat ihmiset hahmottamaan itsensä seksuaalisina olentoina. Hänen tässä kuussa ilmestyvä tietokirjansa Ihmisiä nautintojen ajassa (Gaudeamus) käsittelee seksuaalisuuteen liittyviä käsityksiä ja niiden muutoksia.

Tieto on oleellisessa osassa seksuaalisuudessa, kuuluu Tampereella asuvan Haatajan pääväite.

Marika Haataja kuvattuna Tampereella Frenckellinaukiolla.

”Tiedon välittämät käsitykset mahdollistavat sen, että seksuaalisiksi identiteeteiksi, ongelmiksi, nautinnoiksi ja haluiksi tunnistamamme ilmiöt tulevat ajateltaviksi ja tunnistettaviksi osana omaa kokemusmaailmaamme”, Haataja kirjoittaa syksyllä 2019 Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöskirjansa johdannossa.

Väitöskirjassaan Haataja käytti aineistona enimmäkseen 2000-luvulla julkaistuja seksuaali­opaskirjoja sekä seksuaali­lääketieteellisiä julkaisuja. Nyt ilmestyvässä tietoteoksessa Haataja laajentaa aihepiiriään yleisemmälle tasolle, ja tarkastelee muun muassa suomalaisia esseekirjoja, lehtijuttuja, sekä ranskalais­kirjailija Michel Houellebecqin romaaneja.

”Seksiä koskevaa tietoa on monenlaista ja erilaisissa lähteissä, joten väitöskirjassani käyttämäni aineisto tuntui näkökulmaltaan vähän rajoittuneelta tätä kirjaa ajatellen”, Haataja kertoo.

Haatajan teos on tiivis, mutta koskettaa suurta määrää seksuaalisuuteen liittyviä teemoja.

Näkökulma on ankara: näyttelemme seksissä aina yhteiskunnan ja vallitsevan kulttuurin käsikirjoittamaa osaa, vaikka kuvittelisimme itsemme vapautuneiksi.

Haataja käyttää ilmaisua ”ihmistaikina” kuvatakseen seksuaalisen tietoisuuden muokkaamista. Taikinaa väännellään milloin minkälaiseen muotoon, ja lopputuloksena syntyvälle oliolle kerrotaan, onko hänen olemassaolonsa luonnollista vai epäluonnollista.

Haatajan mukaan tällä hetkellä ihmistaikinaa pyörittelee esimerkiksi seksuaalisesta nautinnosta kulutustavaraa tekevä markkinaliberalismi. Seksuaalisuus ja sen myötä seksin kuluttaminen vastaa erinomaisesti markkinaliberalismin vaatimaan jatkuvan kasvun periaatteeseen, hän kirjoittaa teoksessaan.

Haatajan teoreettinen viitekehys pohjaa vaikutusvaltaisen ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n (1926–1984) seksuaalisuuden historiasta esittämään analyysiin. Foucault tunnetaan tiedon ja vallan historiallisesti yhteen kietoutuneiden rakenteiden kriitikkona.

Foucault piti ongelmallisena ihmistieteiden halua löytää ”objektiivista tietoa” kohteestaan, eli ihmisestä. Tieto tuotetaan aina jostain näkökulmasta ja historiallisesta kontekstista katsoen.

”Foucault’a seuraten ei tiedolla ole koskaan yhtä ainoaa suuntaa, tai pelkästään hyviä tai huonoja vaikutuksia, vaan ne ovat aina todella moninaisia”, Haataja sanoo.

Heteroseksuaalisuuden ja yksiavioisuuden asettaminen historiallisesti seksuaalisuuden luonnolliseksi ilmenemismuodoksi ovat esimerkkejä tiedosta valjastettuna ajamaan poliittisia ja arvopohjaisia tarkoitusperiä.

Ennen 1800-lukua ihmiset eivät pohtineet identiteettiään meille tyypillisellä tavalla, eivätkä varsinkaan seksuaalista identiteettiään, Haataja kirjoittaa Ihmiset nautintojen ajassa -teoksessa. Heillä ei ollut käsitteellisiä työkaluja siihen.

1800-lukua pidetään seksologian ja samalla modernin seksuaalisuuskäsityksen syntyaikana. Tuolloin muiden ihmistieteiden vanavedessä myös ihmisen seksuaalisuus alistettiin tieteellisen tutkimuksen kohteeksi.

Tutkimuksen myötä seksuaalisuutta koskevan tiedon määrä kasvoi 1800-luvun aikana räjähdysmäisesti. Monien nykyihmiselle itsestään selvien käsitteiden alkuperä on tuolta vuosisadalta: esimerkiksi homo- ja heteroseksuaalisuus ovat vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen nimettyinä verrattain uusia käsitteitä.

Haatajan mukaan seksiasiantuntijoiden rooli ei ole menettänyt merkitystään, vaikka partasuisten lääkäreiden rinnalle onkin tullut moninaisempia seksistä puhuvia ääniä.

”En halunnut kirjassa arvottaa seksuaalisuutta koskevaa tietoa, että automaattisesti asettaisin auktorisoidun seksuaalineuvojan vaikkapa bloggaajan yläpuolelle. Kaikkea sitä tietoa voidaan katsoa analyyttisten linssien läpi”, Haataja sanoo.

Kielellä on Haatajan mukaan tärkeä rooli seksuaalisen ihmistaikinan muokkaamisessa. Tarve uusille käsitteille ja identiteettitermeille on lisääntynyt, mutta kielellistämisen rinnalla kulkee myös seksuaalisuuden määrittelemättömyyttä korostava diskurssi.

Käsityksemme seksistä peilaavat aina omaa aikaamme, tutkija Marika Haataja kertoo uudessa kirjassaan.

Elämme seksuaalisten nautintojen yltäkylläisyyden aikaa. Lisääntymiskeskeisestä seksuaalikäsityksestä ollaan siirrytty uuteen seksuaaliseen ideologiaan, jossa nautinto on nostettu itseisarvoksi. 1900- ja 2000-lukujen kuluessa seksi on vapautunut, ja perinteiset tabut ovat väistyneet avoimen seksuaalisen ilmaisun tieltä.

Nautinnon vapautumiseen kuuluu omat kiistanalaiset lieveilmiönsä. Kirjassaan Haataja sivuaa esimerkiksi seksiturismia ja pornoteollisuuden epäkohtia. Nautintokeskeisyys voi myös aiheuttaa yksilöllistä ahdistusta: jos et saa seksuaalista nautintoa, et elä.

”Olen kuullut ihmisten pohtivan järkyttyneinä, miksi he eivät halua enää seksiä. Tekee mieli vastata: entä sitten? Onko se niin kauheaa? Mutta nykyisessä kulttuurissa voi helposti tuntea itsensä jotenkin vialliseksi, jos ei halua tarpeeksi.”

Mitä tulee tiukan lisääntymiskeskeisyyden ja yltäkylläisen nautinnon aikojen jälkeen? Haataja ei ole varma, mutta selvää on, että kaikki eivät halua vapautua samalla tavalla.

”Ehkä seuraavaksi aletaan korostaa omaa päätöstä olla vastaamatta ylhäältä tulevaan käskyyn nauttia. Toivoisin jopa, että päästäisiin tilanteeseen, jossa ihminen voi kokea olonsa hyväksi myös ilman jatkuvaa nautintoa.”

Eräs Haatajan kirjan kantavista teemoista on seksuaalisten diskurssien sukupuolittuminen. Haataja kertoo käyttäneensä paljon aikaa pohtiakseen, miten ilmaista ilmiön kompleksisuuden.

Naisten asemassa on tapahtunut valtavaa kehitystä eteenpäin, mutta naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta, häirintä ja seksismi eivät ole hävinneet mihinkään. Naiset ovat siis edelleen jumissa sukupuolittavan seksuaalisen vallan koneistossa, ja naisten todellinen seksuaalinen vapautuminen on edelleen utopistinen haave, hän kirjoittaa.

Haataja pitää ristiriitaisena ilmiönä esimerkiksi naisiin kohdistuvaa voimaantumispuhetta, jossa naisten oman seksikkyyden haltuunoton tulisi kasvattaa heidän itsetuntoaan.

”En epäile, etteikö seksikkyyden kokemuksesta voi aidosti saada voimaantumisen tunteita, ja se olisi tietenkin ok, jos miehille olisi vastaava diskurssi. Mutta seksikkyyden tavoittelu voimaantumisen lähteenä on vahvasti sukupuolittunutta, ja juuri naisia ohjataan siihen suuntaan”, hän sanoo.

Haatajan mukaan seksualisoiva mieskatse on ikään kuin salaa paikalla myös silloin, kun seksikkyydestä voimaantumisen tulisi palvella naisten omaa nautintoa.

Marika Haatajan miesten seksuaalisuutta käsittelevä artikkeli sai huomiota medialta. Kuvan etualalla Anne Meskanen-Barmanin veistos Tampereella.

Syksyllä 2016 Haataja julkaisi artikkelin, jossa hän analysoi kymmeniä miesten seksuaalisuutta käsitteleviä tekstejä. Nyt.fi haastatteli Haatajaa artikkelista.

Lue lisää: Miesten seksuaalisuus pitää vapauttaa, jotta miehetkin voisivat nauttia seksistä enemmän, sanoo tutkija – ja näin se tapahtuu

Haatajan mukaan miesten seksuaalista vapautta rajoittaa peniskeskeisyys, joka asettaa orgasmiin päättyvän penetratiivisen sukupuoliyhteyden seksin päämääräksi.

Jos penis ei seiso, tarjotaan ratkaisuksi erektiolääkkeitä. Haatajan mukaan erektiolääkkeistä on varmasti monille iloa ja hyötyä, mutta ongelma on syvemmällä. Kulttuurimme peniskeskeisyyden takia erektio-ongelmat tai esimerkiksi liian aikaisin laukeaminen koetaan häpeälliseksi, vaikka niiden ei tarvitsisi olla sitä.

Onko mikään muuttunut tutkimuksen julkaisuajan jälkeen?

”Ainakaan enää miesten seksuaalisuutta ei ihmetellä samalla tavalla tutkimuskohteena kuin vielä joitakin vuosia sitten. Monet kokevat sen olevan tärkeä aihe, jota pitäisi tarkastella avarammin”, Haataja sanoo.

Seksi herättää vahvoja tunteita. Haataja kertoo, että vaikkapa polyamorisuus tai muut perinteisestä eroavat tavat järjestellä seksuaaliset suhteet voidaan kokea henkilökohtaisesti uhkaavina.

Kirjassaan Haataja pyrkii välttämään mustavalkoisuutta ja helppoja vastauksia. Asioissa on hyvät ja huonot puolensa.

”Minulla voi olla omia, henkilökohtaisia mielipiteitäni, mutta tutkijana täytyy kyetä tarkastelemaan asioita muistakin näkökulmista. Usein seksuaalisuudesta kirjoitettaessa mennään pieleen juuri siinä, että tarjotaan liian helposti tiettyjä näkemyksiä, eikä lukijan anneta muodostaa omia käsityksiään.”

Haatajan kirjassaan esittämä ajatus ulkopuolisten voimien runnomasta ihmistaikinasta kuulostaa pessimistiseltä, mutta Haatajan mukaan siinä on muitakin puolia.

”Haluan säilyttää sen mahdollisuuden, että tiedon kautta voi aina syntyä jotain uutta, niin kielellisellä tasolla kuin ihmisten kehollisessa maailmassa olemisessa. Taikinahan on plastista, joten sitä voi muovata parempaan asentoon.”

Marika Haatajalla on suunnitelmia jatkaa tietokirjailijana. Seksuaalisuudesta hän tosin ei aio kirjoittaa enempää, vaan Ihmisiä nautintojen ajassa on hänen pääteoksensa sen suhteen.

Useita tietokirjaideoita pyörittelevän Haatajan mukaan ihmistieteilijät jäävät turhaan jumiin jargoniin ja akateemisiin koukeroihin, vaikka itse asiat olisivat kenen tahansa ymmärrettävissä ja koskettavat usein ihmisten arkikokemusta.

”Esimerkiksi kerran eräs iäkkäämpi nainen totesi minulle yksinkertaisesti, että seksi on nykyään muodissa. Siinähän se minunkin käsittelemäni seksuaalisuuden aika- ja kulttuurisidonnaisuus on tiivistettynä!” hän sanoo ja nauraa.

Marika Haataja: Ihmisiä nautintojen ajassa – Kuinka käsitykset seksuaalisuudesta muuttuvat? Gaudeamus. 190 s. Ilmestyy 15. elokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat