Alun takkuilun jälkeen Buster Keatonin Ruorimies-elokuva tarjoaa jälleen aivan hervotonta toilailua merellä ja aaltojen alla

Ruorimies-elokuvasta tuli Buster Keatonin siihen mennessä suurin kaupallinen menestys. Kekseliäisyys ja ajoitus hipovat taas täydellisyyttä.

Betsy (Kathryn McGuire) ja Rollo (Buster Keaton) yrittävät tulla toimeen aavelaivassa ilman palveluskuntaa.

16.7. 2:00 | Päivitetty 16.7. 10:08

Komedia

Ruorimies ★★★

The Navigator, USA 1924

Teema klo 21.00 ja Yle Areena (K12)

Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (1924) ei menestynyt, ja Buster Keaton tuotantoryhmineen mietti uutta elokuvaa apein mielin. Keaton sai vinkin vanhasta armeijan joukkojenkuljetuslaivasta, joka oli menossa romutettavaksi.

Ostaja saisi vaikka sytyttää paatin tuleen tai upottaa sen. Siitä sai alkunsa Ruorimies, josta tuli Keatonin suurin kaupallinen menestys siihen mennessä.

Vaivoja ei säästelty. Buford-laiva nimettiin Navigatoriksi, maalattiin ja sisustettiin uudelleen ja varustettiin elokuvaamista varten voimakkailla valoilla. Kuvausryhmään kuului 60 henkeä, joista puolet merimiehiä. Laivassa kuvattiin 10 viikkoa.

Lyhyiden sukelluskohtausten kuvaamiseen käytettiin useita viikkoja lisää. Kun uima-allas hajosi, siirryttiin Tahoe-järvelle, jonka veden kylmyyttä Keaton ja kuvaaja torjuivat viskillä.

Toiseksi ohjaajaksi on merkitty Donald Crisp. Keaton ei kuitenkaan tullut hänen kanssaan toimeen ja ohjasi käytännössä itse. Omassa tuotantoyhtiössään hän sai päättää.

Keatonin suurimman mestariteoksen Kenraalin (1926) eheys on vielä kaukana. Käsikirjoituksen alkupuoli on Ruorimiehen heikoin kohta.

Siinä äveriään suvun tumpelo perijä Rollo (Keaton) päättää mennä naimisiin heti samana päivänä. Hän menee kosimaan laivanvarustajaperheen tytärtä Betsyä (Kathryn McGuire), joka antaa rukkaset oudolle sulhasehdokkaalle.

Parin epäuskottavan mutkan kautta Rollo ja Betsy päätyvät autiona ajelehtivaan Navigatoriin. Siitä eteenpäin tarjoillaan hervotonta toilailua. Juuri gagien eli hupaisten kohtausten laatimisessa Keaton oli mestari. Kekseliäisyys ja ajoitus hipovat täydellisyyttä.

Ruorimiehen arvoa vähentää lopun nykymitoilla rasistinen kohtaaminen alkuasukkaiden kanssa.

Mykkäkaudella komedioiden kohdeyleisö oli rahvasta, ja Ruorimies varmaankin puhutteli katsojia, sillä siinä nauretaan rikkaiden perheiden kasvattien epäkäytännöllisyydelle, kun Betsy ja Rollo yrittävät tulla toimeen aavelaivassa ilman palveluskuntaa.

Huumori pohjaa amerikkalaiseen myyttiin, jossa toimeentulo ja varallisuus täytyy tienata omalla ahkeruudella ja sisulla. Peritty raha tuottaa veteliä ja osaamattomia nahjuksia.

Ruorimies kääntyy toki selviytymistarinaksi, kun sitkeä pari lopulta löytää omat tapansa pärjätä. Konstit muistuttavat kahjoja keksintöjä Rube Goldbergin sarjakuvissa, jotka olivat silloin suosittuja.

Sekä Keaton että Goldberg tekivät pilaa vielä nuorehkosta teollisuudesta ja automaatiosta. Myöhemmin Charlie Chaplin teki aiheesta piikikkäämpää satiiria Nykyajassa (1936).

Lue lisää: Kulttuuria ei ole ilman duunareita – Oivassa radiosarjassa eivät loista tähdet vaan taustatyöläiset

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat