Leena Saraste kouluttautui elokuvan, television ja valokuvan alueelle ”kamera­taiteilijaksi”, kun varsinaista valokuvakoulutusta ei vielä ollut

Leena Saraste tiesi jo lapsena haluavansa valokuvaajaksi. Sen lisäksi hänestä tuli myös tutkija, opettaja, toimittaja, kuraattori ja kirjailija.

Leena Saraste intoutui ottamaan valokuvaajasta kuvaa kännykällään. Hänet kuvattiin lapsuutensa Töölössä, jossa hän jälleen asuu. ”Lapsena miljöö oli itsestään selvä ja vähän tylsä, mutta nyt viihdyn täällä oikein hyvin.”

2.8. 2:00

Leena Saraste tiesi jo lapsena haluavansa valokuvaajaksi. ”Otin ensimmäisen valokuvani 8-vuotiaana, ja 11-vuotiaana sain oman kameran.”

Valokuvaaja hänestä myös tuli. Mutta sen lisäksi paljon muuta: tutkija, opettaja, toimittaja, kuraattori, kirjailija. ”Sekaduunari olen aina ollut”, hän kuvaa pitkää uraansa. Kaikki on kuitenkin aina kietoutunut tavalla tai toisella valokuvan ympärille.

Saraste vietti lapsuutensa Töölössä. Kuvia vedostamaan hän pääsi Arkadian yhteiskoulun valokuvauskerhossa. Kun hän pääsi ylioppilaaksi 1961, tie eteenpäin oli selvä: Taideteolliseen oppilaitokseen eli Atskiin ja siellä kamerataiteen osastolle.

”Vain kaksi vuotta aikaisemmin perustetulla osastolla oli myös valokuvaopetusta, mutta pääosassa oli elokuva ja silloin uusi ala tv”, Saraste muistelee.

Juuri ennen valmistumistaan 1965 hän suuntasi Suomi-Filmiin kysymään töitä ja sai tehdä Tunteita-episodielokuvan yhden osan. Näyttelijälakon aikana elokuvia ei juuri tehty, ja niin hän siirtyi kuvajournalismiin.

Saraste kirjoitti ja kuvasi aikakauslehtiin kuten Elokuva-Aittaan, Jaanaan, Monalisaan ja Eevaan. Useimmiten nuoren naiskuvaajan aiheiksi tarjottiin muotia tai näyttelijöitä, muotoilijoita ja muita ajan julkkiksia.

”Tein lehtihommia yhdeksän vuotta, mutta jossain vaiheessa aloin tuntea, että se mitä teen, on hyödytöntä, ehkä jopa vahingollista”, Saraste pohtii.

Uutta ajateltavaa hän lähti hakemaan Helsingin yliopistosta, jossa opiskeli kansanrunoustiedettä, estetiikkaa ja taidehistoriaa. Kansanrunoustieteessä hän tutki muun muassa Tarzan-kirjoja, mutta taidehistoria haastoi lopulta pisimmälle, tohtorin tutkintoon asti.

Väitöstutkimusta tehdessään Saraste palasi omaan nuoruuteensa, 1950-lukuun. ”Halusin selvittää, mistä oma estetiikkani periytyy. Kuka laati säännöt, mitä valokuvassa sai ja ei saanut olla.”

1950-luvulla valokuvauksen esteettiset periaatteet luotiin kameraseuroissa, ja niihin Saraste sukelsi tutkimuksessaan. Vuonna 2004 valmistui väitöskirja Valo, muoto vai elämä. Kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla.

Kun Saraste oli alkanut lähestyä valokuvaa tutkijana ja kirjoittanut aiheesta muutaman artikkelin Valokuva-lehteen, hänet temmattiin heti luennoimaan. Valokuvauksen teoreettisempaa opetusta vasta aloiteltiin Lahdessa, Helsingissä ja Tampereella, ja oppia kaipasivat niin valokuvauksen, journalismin kuin taidehistorian opiskelijat.

”Olin vuosikausia kulkeva ensiapupaketti!” Saraste sanoo. Myöhemmin irrallisten luentojen tilalle tuli pysyvämpiä asemia lehtorina, yliopettajana ja professorina.

Saraste kirjoitti alan perusteoksen Valokuva – pakenevan todellisuuden kuvajainen 1980. Kirja kului monen opiskelijapolven käsissä, ja Saraste on jo kahteen otteeseen, 1996 ja 2010, tehnyt siitä täysin uudistetun laitoksen.

Sarasteen pitkän uran aikana valokuvauksessa on muuttunut kaikki: tekniikka, estetiikka, valokuvaajan roolit. Mikä on pysynyt?

”Ehkä se, että haluaa jotkut asiat saada talteen”, hän vastaa hetken mietittyään. ”Ja visuaaliset arvot kuville ovat edelleen samat: valon hallinta, sommittelu.”

Saraste on saanut kamerallaan monia tärkeitä asioita talteen. Ehkä tunnetuin esimerkki ovat historialliset kuvat palestiinalaisten elämästä Libanonin sisällissodan keskellä 1980-luvulla.

”En tiennyt Palestiinasta paljoakaan ennen ensimmäistä matkaani 1980. Sehän oli maa, joka vain katosi kartoilta! Minun aloittaessani kansakoulun Palestiina oli vielä koulukartoissa.”

Saraste matkusti Libanoniin kaikkiaan viisi kertaa 1980-luvulla. Hän näytti meille palestiinalaisten pakolaisleirit, marttyyrien hautausmaat, sodassa vammautuneet. Naisena hän pääsi lähelle ihmisten arkea, kuvaamaan naisia ja lapsia.

”Kun liikuin siellä 1980-luvulla, ihmiset olivat toiveikkaita, halusivat tulla kuvatuiksi. Tilanne oli aivan toinen, kun palasin 2000-luvun alussa. Palestiinalaisten asema oli vain heikentynyt, he olivat menettäneet toivonsa paremmasta tulevaisuudesta ja pitivät ulkomaisia kuvaajia lähinnä tirkistelijöinä.”

Saraste saavutti ihmisten luottamuksen uudelleen näyttämällä vuonna 1983 ilmestynyttä kirjaansa Rakkaani, Palestiina. Se avasi ovet, ja hän tapasi jopa joitain aikanaan kuvaamiaan ihmisiä.

Sarasteen Palestiina-kuvien voima tunnustettiin taas kerran, kun ne valittiin mukaan Italian Ferrerassa syksyllä 2020 järjestettyyn kansainväliseen näyttelyyn, jossa oli 13 naisvalokuvaajan kuvia 1950–1980-luvuilta.

Koronan takia Saraste ei päässyt Ferreraan näkemään näyttelyä. Donne e fotografia tra gli anni ’50 e gli anni ’80 -näyttelyluetteloa selaillessaan hän toteaa kuitenkin tyytyväisenä: ”Onhan se hienoa, että on ollut samassa näyttelyssä Diane Arbusin kanssa!”

Kuka?

Leena Saraste

  • Syntyi 1942 Helsingissä.

  • Kamerataiteen loppututkinto 1965, Taideteollinen oppilaitos. Filosofian kandidaatti 1987, filosofian tohtori 2004, Helsingin yliopisto.

  • Valokuvauksen lehtori, Lahden taideteollinen oppilaitos 1974–1975, Valokuvauksen yliopettaja, Taideteollinen korkeakoulu 1975–1978, Kuvajournalismin lehtori, Tampereen yliopisto 1987–1989, Valokuvataiteen vs. apulaisprofessori ja va. professori, taideteollinen korkeakoulu 1991, 1992–1993.

  • Kirjoittanut yksitoista kirjaa ja kymmeniä artikkeleita kirjoihin ja aikakausjulkaisuihin.

  • Pitänyt kuusitoista yksityisnäyttelyä vuodesta 1977, osallistunut kymmeniin yhteisnäyttelyihin vuodesta 1964. Kuvia useissa museokokoelmissa.

  • Valokuvataiteen valtionpalkinto 1981 ja 2004. Lukuisia muita palkintoja.

  • Lukuisia luottamustoimia Suomessa ja kansainvälisesti.

  • Täyttää 80 vuotta keskiviikkona 3. elokuuta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat