Koskaan ei saa kadottaa leikkiä eikä vainua, sanoo keramiikka­taiteilija Anu Pentik – mutta kerran hän oli kadottaa itsensä

Keramiikkataiteilija Anu Pentik aikoo omistaa elämänsä seuraavat kymmenen vuotta leikille ja luovuudelle. Edessä on niukkuuden aika, mutta on myös toivoa, hän sanoo.

Anu Pentik kuvattiin Posiolla sijaitsevan Anu Pentik -gallerian Aina on Toivoa -näyttelyssä.

3.8. 2:00 | Päivitetty 3.8. 7:54

Koiria, lisää koiria! Pian naivistisia, keraamisia koiria syntyi kokonainen lauma.

Koirien pariin keramiikkataiteilija Anu Pentik heräsi viime vuonna innokkaana ja hyvin varhain, kuten hänen tapansa on.

Se oli Pentikille juhlavuosi. Sekä perheyrityksen perustamisesta että hänen oman taiteilijauransa alusta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Vuoden huipennus oli laaja näyttely Wäinö Aaltosen museossa – ”kokonaistaideteos”, kuten museon intendentti sitä kutsui.

Syksyllä Anu Pentik sai muotoilun valtionpalkinnon. Sen jälkeen hän ajatteli, että nyt pitäisi tehdä upeaa, hienoa taidetta.

”Mutta sitten sanoin itselleni, että ei, tee jotain aivan hassua. Syntyikin pieniä koiria.”

Perheen kolme koiraa ovat erityisesti Topi Pentikäisen, puolison 57 vuoden ajalta. Anu Pentikillä ei ole niille samalla tavalla aikaa, eikä hän jaksa siivota karvoja.

Mutta seuraavat kymmenen vuotta hän haluaa elää kuin heidän koiransa.

”Ne ovat niin viisaita, viimeiseen asti leikkisiä ja hyvävainuisia.”

Ja juuri vainu on suunnittelijalle kaikki kaikessa, hän sanoo.

Sitä noudattamalla syntyi perheyritys Pentik, jota hän ei arastele kutsua menestystarinaksi.

”Onhan se sitä, lähes tuhkimotarina. Posiolle muuttaa rahaton, kouluttamaton pariskunta, ja saa aikaan tällaisen asian.”

Silloinkaan Anu Pentik ei pelännyt toteuttaa omaa näkemystään. Osa Pentikin tarinaa on, että moni näki varhaisessa Kaamoskivi-kynttilänjalassa kummallisen, ruman möhkäleen. Pentik uskoi ”rouhean, posiolaisen luonnontyylin” vetovoimaan.

Vainu oli oikeassa.

Mitä Anu Pentikin vainu kertoo nyt?

Edessä on jonkinlainen pula-aika, hän uskoo. Henkiset arvot nousevat, ja kodista halutaan lämmin pesä.

”Ihmisten kuluttaminen vähenee, mutta sen laatu paranee. Kerskakulutuksen sijaan halutaan merkityksellisiä asioita.”

1990-luvun laman tunnelmaan Pentik loi kodikkaan Aino-astiasarjan. Se pelasti koko Pentikin.

”Nyt kaivataan jotain samankaltaista. Kauneutta, joka herättää toivoa.”

Toivoa tarvitaan, sillä kaasu ja energia ovat kallistuneet, kaksi myymälää Pietarissa suljettu.

Voivottelu ei Pentikiä kiinnosta.

”Kun niukka aika tulee, on kaikki rakennettava uusiksi.”

Vainu sanoo senkin, että tulevaisuudessa myymälät ovat toisenlaisia. Nykymallissaan ne eivät tule olemaan kannattavia eivätkä mielenkiintoisia.

Mutta myöskään verkkokaupat eivät menesty ilman fyysistä kontaktia.

”Pentik-mekkaan tullaan paikalle, syödään itse tehtyä piirakkaa. Saadaan elämyksiä.”

Topi Pentikäinen kertoo puolisostaan kokoamassaan juhlakirjassa, kuinka näki vanhempiensa mökillä vierailleen nuoren Anun tekevän savitöitä perunapellosta kaivetusta savesta. Rantakivistä tämä rakensi pienen puupolttouunin.

Näky oli kohtalonomainen: hänen utelias, kokeileva, leikkivä kihlattunsa.

Ja se savi.

Ensin savi ja sitten perhe, väittävät Pentikin perheenjäsenet. Kaikkialle, lentokoneeseenkin mukana kulkeva savi.

Anu Pentikistä tärkeintä ovat silti ihmiset, yhdessä tekeminen.

”Totuus on, etten olisi Anu Pentik ilman hyvää ryhmää ympärilläni. Meidän alalla kukaan ei tee tätä työtä yksin, ei kukaan.”

Merkittävin ihminen on ilmiselvä.

”Ilman Topia ei tässä haastatteluja annettaisi.”

Topi Pentikäinen on ollut paras mahdollinen ihminen rinnalle, Anu Pentik sanoo.

”Olemme henkisesti samalla tasolla, kasvaneet yhdessä. Kaikki ympärillämme tietävät, että Topi on se voimavara. Ei muusa, vaan voimavara.”

VaikeinTA aikaa ei ollut lama, vaan 1970-luvun loppu. Se oli kovaa, todellista juhlintaa, jollaista ei oikein enää missään olekaan, Anu Pentik sanoo.

”Olin noussut pikkutytöstä rakettina kaikkeen siihen glooriaan. Juhlin pääkaupungin gaaloissa julkkisten kanssa, ja pälä pälä.”

Silloin oma identiteetti oli vaarassa kadota.

Kerran Pentik oli palaamassa kotiin Posiolle, kun tunsi varoituskellojen soivan. Jotain oli tehtävä.

Pentik osti lentokentältä lipun Posion sijaan Milanoon. Olet nyt niin kauan yksin kuin tarvitsee, Topi sanoi puhelimessa.

”Milanossa otin kartan, menin puistoon, istahdin suihkulähteen reunalle ja riisuin kaikki vaatteeni. Poliisi tuli sitten sanomaan, että madame, vaatteet päälle.”

Se riitti, sanoo Pentik.

”Minun piti todistaa itselleni kunnolla, että uskallan. Voin määrätä itse itseäni.”

Anu Pentik palasi Posiolle.

Suunnittelijan on suojeltava omaa päätään ja näkemystään, hän uskoo.

Satoihin kutsuihin hän ei enää vastannut.

”Ne lakkasivat sitten tulemasta.”

Juhlien järjestämistä Anu Pentik rakastaa yhä. Syntymäpäiväjuhlia vietetään kuudet. Perheeltään hän pyysi lahjaksi kaksi musiikki-iltaa.

”Kuunnellaan kontrabasson soittoa laiturilla. Maistellaan skumppaa ja jammaillaan.”

Juhlan jälkeen työ jatkuu. Uusi näyttely, Suomessa tai ulkomailla, sitä hän ei vielä tiedä, mutta teeman hän tietää.

”Se on, milloin mies itkee. Miten en ole sitä aiemmin tajunnut.”

Kuka?

Anu Pentik

  • Syntynyt 1942 Kuusankoskella.

  • Keramiikkataiteilija, keramiikkaa ja sisustustavaroita tekevän Pentik Oy:n perustaja.

  • Pentik on taiteilijanimi. Viralliselta nimeltään Anu Pentikäinen (o.s. Pasi).

  • Perusti Pentikin 1971 yhdessä puolisonsa Topi Pentikäisen kanssa.

  • Saanut Lapin yliopiston kunniatohtorin arvon 2012, Pro Finlandian 2014 ja muotoilun valtionpalkinnon 2021.

  • Yksityisnäyttelyt muun muassa Retretissä 2006, Taidehallissa 2017 ja Wäinö Aaltosen museossa 2021.

  • Jättänyt vastuutehtävät Pentikissä. Vuonna 2021 Pentik Oy:n liikevaihto oli 25,77 miljoonaa ja tilikauden tulos 1,25 miljoonaa euroa. Liikevaihto kasvoi 5,8 prosenttia. Pentikiä johtaa ensimmäinen perheen ulkopuolinen toimitusjohtaja, Riikka Wulff.

  • Puoliso, kaksi lasta, kahdeksan lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.

  • Täyttää 80 vuotta keskiviikkona 3.8.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat